Voisivatko Persianlahden valtiot muuttaa tekoälyvarallisuuden kansalaisten perustuloksi?

Miksi Persianlahtea pidetään mahdollisena kokeilualustana?

Valtava valtion varallisuus

GCC-maiden valtion sijoitusrahastot hallitsevat yhteensä lähes viiden biljoonan dollarin varallisuutta. Historiallisesti öljy- ja kaasutuottoja on jaettu kansalaisille muun muassa julkisen sektorin työpaikkoina, tukina ja edullisina palveluina.

Kannattajien mukaan sama jakelujärjestelmä voitaisiin tulevaisuudessa valjastaa tekoälystä saatavien tuottojen jakamiseen , . Alueella on siis jo valmiiksi järjestelmiä, joiden kautta valtion varallisuus voi päätyä kansalaisille — vaikka nykyinen malli ei yleensä tarkoita kuukausittaista käteismaksua.

Valtio omistaa osia tekoälyn arvoketjusta

Persianlahden valtiot eivät ainoastaan houkuttele yksityisiä teknologiayhtiöitä alueelle, vaan ne ovat ottaneet suoria omistusosuuksia tekoälyn infrastruktuurista ja yrityksistä.

• Saudi-Arabian HUMAIN on julkisen sijoitusrahaston PIF:n kokonaan omistama tytäryhtiö. Se on solminut yli 23 miljardin dollarin edestä sopimuksia muun muassa NVIDIA:n, AMD:n, Amazonin ja xAI:n kanssa. Lisäksi se on ottanut käyttöön 600 000 NVIDIA-sirua Hexagonissa, jota kuvataan maailman suurimmaksi valtion operoimaksi datakeskukseksi , .
• Abu Dhabin MGX sulki ensimmäisen tekoälyrahastonsa 49 miljardin dollarin kokoisena heinäkuussa 2026. Sen sijoituksiin kuuluu osuuksia muun muassa OpenAI:sta, xAI:sta, Anthropicista ja SpaceX:stä , , .
• G42, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien valtion tukema tekoäly-yhtiö, sai Microsoftilta 1,5 miljardin dollarin strategisen sijoituksen vuonna 2024 .

Tässä on olennainen ero moniin länsimaihin verrattuna. Esimerkiksi OpenAI:n toimitusjohtaja Sam Altman on ehdottanut teknologiayritysten rahoittamaa ”julkista varallisuusrahastoa”, joka antaisi kansalaisille osuuden tekoälyn vaurastumisesta , . Persianlahden valtiot voisivat teoriassa ohittaa verotuksen välivaiheen, koska valtio omistaa jo suoraan osan tekoälyyn liittyvistä varoista.

Thorsten Meyerin tekoälyraportissa Persianlahden maita kuvataan ”selkeimmäksi esimerkiksi hallitusjohtoisesta pääoman omistamiseen perustuvasta vastauksesta tekoälyn työmarkkinariskeihin” , . Ajatuksena on, että valtio ei vain verottaisi tekoälyn voittajia, vaan omistaisi osan niistä itse.

Nykyinen hyvinvointimalli muistuttaa jo osinkoa

Alueen kansalaisten etuusjärjestelmiä on kuvattu tosiasialliseksi pääomaosingoksi. Kansalaiset voivat saada julkisen sektorin työpaikkoja, tukia, ilmaisia tai edullisia palveluja sekä hyötyä siitä, ettei ansiotuloja veroteta .

PwC:n tammikuussa 2025 julkaisemassa raportissa mainitaan pysyvät tulolisät pienituloisille yhtenä viidestä keinosta, joilla GCC-maat voisivat uudistaa yhteiskuntasopimustaan ja vähentää riippuvuutta julkisista työpaikoista .

Tässä mielessä mahdollinen tekoälyosinko ei syntyisi tyhjästä. Se olisi pikemminkin nykyisen öljyvarallisuuden jakamiseen perustuvan mallin uusi versio — tosin öljyn sijaan tuottoa haettaisiin datakeskuksista, tekoäly-yhtiöistä ja muusta teknologiasta.

Mikä voisi estää taatun tulon?

4,8 biljoonaa dollaria ei tarkoita 4,8 biljoonaa dollaria käteisenä

Valtion sijoitusrahastojen yhteenlaskettu arvo ei ole sama asia kuin käytettävissä oleva kassavara. Varallisuus on sidottu pitkäaikaisiin sijoituksiin, kiinteistöihin ja osakeosuuksiin. Osa tekoälysijoituksista on yksityisiä ja vaikeasti realisoitavia.

Taattu tulo taas vaatisi ennakoitavia ja toistuvia kassavirtoja. Jos tekoäly-yhtiöiden arvostukset osoittautuvat liian korkeiksi tai tuotot materialisoituvat odotettua hitaammin, rahoituspohja voisi jäädä epävakaaksi. Ethical AI Alliancen Asma Derja on huomauttanut, että esimerkiksi valtion sijoitusrahastojen tuotot ja tekoälyn laskentatehoon kohdistuvat verot ”eivät rahoita itse itseään”, vaan niihin liittyy perustavanlaatuisia haasteita .

Todennäköisemmin kansalaisille kuin kaikille asukkaille

GCC-maiden mahdollinen ohjelma ei todennäköisesti olisi universaali perustulo siinä merkityksessä, että se maksettaisiin jokaiselle maassa asuvalle.

Useissa Persianlahden maissa ulkomaalaiset työntekijät muodostavat 80–90 prosenttia yksityisen sektorin työvoimasta. Jos etuus maksettaisiin kaikille asukkaille, kustannukset kasvaisivat nopeasti. Siksi todennäköisempi malli olisi kansalaisille rajattu taattu tulo.

Tämä jatkaisi nykyistä järjestelyä, jossa valtio jakaa varallisuutta ensisijaisesti omille kansalaisilleen mutta ulkomainen työvoima jää etuuksien ulkopuolelle. Analyytikot ovatkin todenneet, että ulkomaalaisten poissulkeminen ja poliittiset rajat ovat tällaisessa mallissa edelleen ratkaisematta .

Kansalaisille maksettava etuus voisi olla alueellisesti mahdollinen, mutta se ei olisi maailmanlaajuisesti ymmärretyn perustulon kaltainen universaali järjestelmä.

Koulutus ja uudelleenkoulutus voivat olla kiireellisempiä

Kaikki asiantuntijat eivät pidä perustuloa ensimmäisenä vastauksena tekoälyn työmarkkinavaikutuksiin. Monien mielestä Persianlahden hallitusten pitäisi ennen kaikkea investoida koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen.

London School of Economicsin tutkijat kirjoittivat huhtikuussa 2025, että perustulon kaltaisen ohjelman onnistuminen riippuu kestävästä rahoituksesta, koulutusinvestoinneista sekä sosiaalisten ja psykologisten vaikutusten huomioimisesta — ei vain taloudellisista ja työmarkkinatuloksista .

PwC:n raportti nostaa samoin esiin aktiivisen työmarkkinapolitiikan osana laajempaa yhteiskuntasopimuksen uudistamista . Käytännössä tämä voisi tarkoittaa taitojen päivittämistä, yksityisen sektorin työpaikkojen houkuttelevuuden lisäämistä ja kansalaisten valmistamista tilanteeseen, jossa osa nykyisistä tehtävistä automatisoituu.

Nykyinen järjestelmä voi vastustaa automaattista etuutta

Persianlahden valtioiden vahvuus — keskitetty päätöksenteko ja valtion suuri rooli taloudessa — voi olla myös este.

Perinnöllinen hallinto, rajallinen poliittinen edustus ja hyvinvointijärjestelmät, joilla on perinteisesti rakennettu uskollisuutta hallinnolle, voivat tehdä automaattisesta ja oikeusperustaisesta etuudesta poliittisesti herkän. Jos taattu tulo korvaisi nykyisiä harkinnanvaraisia etuja ja suojelusuhteita niiden täydentämisen sijaan, se voisi muuttaa hallitsijoiden ja kansalaisten välistä yhteiskuntasopimusta.

Akateemisessa kirjallisuudessa Persianlahden valtion sijoitusrahastoja onkin kuvattu ennen kaikkea ”hallinnon vakauden välineiksi”, ei tulonjaon oikeudenmukaisuuteen tähtääviksi instituutioiksi .

Musk lupaa runsautta, Acemoglu varoittaa jakamisesta

Persianlahden keskustelu liittyy laajempaan kiistaan tekoälystä, työstä ja perustulosta.

Elon Musk: raha voi menettää merkityksensä

Elon Musk ennusti 25. heinäkuuta 2026 The Economist -lehden päätoimittajan Zanny Minton Beddoesin haastattelussa, että ”rahalla ei ole merkitystä vuonna 2036” , , .

Muskin mukaan tekoäly ja robotit voisivat tuottaa ruokaa, asuntoja, kuljetuksia ja viihdettä niin runsaasti, että rahalle ei enää olisi nykyisen kaltaista tarvetta. Hän puhui ”universaalista korkeasta tulotasosta” ja ennusti inflaation sijaan deflaatiota , . Teknologiamiljardööri Vinod Khosla yhtyi julkisesti ajatuksen suuntaan, vaikka Forbesin mukaan hänen kommenttinsa sisälsi myös huomattavasti varovaisemman varoituksen .

Jos Musk on oikeassa, kysymys ei olisi enää vain siitä, miten tekoälyn tuotot jaetaan, vaan siitä, tarvitsemmeko rahaa ylipäätään nykyisessä muodossaan.

Daron Acemoglu: tuotannon kasvu ei ratkaise jakamista

MIT:n taloustieteilijä Daron Acemoglu on ollut yksi näkyvimmistä Muskin kaltaisten runsausennusteiden akateemisista kriitikoista.

Nykyisissä lähteissä ei ole suoraa Acemoglun vuonna 2026 esittämää kommenttia, joka haastaisi nimenomaisesti Muskin vuoden 2036 aikataulun. Hänen vakiintunut ajattelunsa kuitenkin kyseenalaistaa oletuksen, että teknologinen runsaus ratkaisisikin automaattisesti tulojen ja vallan jakautumisen.

Acemoglun mukaan tekoälyn vaikutus palkkoihin ja työllisyyteen ei välttämättä ole yhtä nopea tai kokonaisvaltainen kuin Musk ennustaa. Vaikka tuottavuus kasvaisi voimakkaasti, hyödyt riippuvat poliittisista valinnoista: verotuksesta, työntekijöiden neuvotteluvoimasta ja julkisista investoinneista.

Hän on varoittanut ”ihan hyvästä automaatiosta” eli teknologiasta, joka korvaa työntekijöitä luomatta heille uusia tehtäviä. Tällainen kehitys voi heikentää työvoiman kysyntää ja kasvattaa eriarvoisuutta.

Miltä väittely näyttää tiivistettynä?

Johtopäätös: mahdollinen rahoituspolku, ei vielä ohjelma

Persianlahden maiden noin 4,8 biljoonan dollarin valtion sijoitusvarallisuus ja suora omistus tekoälyyn liittyvistä yrityksistä luovat teoreettisen mahdollisuuden tekoälyrahoitteiseen kansalaisosinkoon. Sellaista omistusrakennetta useimmilla länsimailla ei ole ilman uusia veroja tai muita tulonjakomekanismeja.

Esteet ovat kuitenkin merkittäviä. Sijoitusten tuotot eivät ole taattuja, tekoälyn arvostukset voivat osoittautua ylioptimistisiksi, ja mahdollinen ohjelma kohdistuisi todennäköisesti kansalaisiin — ei kaikkiin alueella asuviin. Lisäksi koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen investoiminen voi olla käytännöllisempi ensimmäinen askel.

Persianlahden valtiot ovat siksi kiinnostava tapaustutkimus tekoälyn aikakauden tulonjaosta. Mutta tällä hetkellä kyse on analyysistä ja hypoteesista, ei hallitusten hyväksymästä perustulomallista.