Webbin punaiset pisteet saivat uuden selityksen – mutta arvoitus ei ole ratkennut

James Webb -avaruusteleskoopin kuvissa näkyvät pienet punaiset pisteet ovat kaukaisia, tiiviiltä näyttäviä kohteita. Ainakin osan niistä valo voi olla peräisin nopeasti kasvavasta mustasta aukosta, jota ympäröi tiheä kaasu. Tätä mallia kutsutaan mustan aukon tähdeksi: nimi kuvaa kohteen tähtimäistä ulkonäköä, ei tavallista ydinfuusiolla loistavaa tähteä. 34

Mitä yhdestä pisteestä saatiin selville?

Vasily Kokorevin johtama ryhmä tutki kohdetta nimeltä GLIMPSE-17775. Se sijaitsee galaksijoukon Abell S1063 takana. Joukon painovoima suurentaa taustalla olevan kohteen kuvaa kuin luonnollinen linssi. Tämä vaikutus ja noin 30 tunnin Webb-havainnot mahdollistivat NASAn mukaan tähän asti syvimmän pienestä punaisesta pisteestä saadun spektrin eli valon eri aallonpituuksien mittauksen. 14

Spektrissä on yli 40 spektriviivaa. NASAn mukaan useat toisistaan riippumattomat piirteet sopivat malliin, jossa nopeasti kasvavaa mustaa aukkoa ympäröi kuuma, tiheä ja osittain ionisoitunut kaasukerros. Kaasu muokkaa mustan aukon lähistöltä tulevaa säteilyä ennen kuin valo pääsee avaruuteen. Kyse on paljon vahvemmasta näytöstä kuin kohteen punainen väri tai pistemäinen ulkonäkö yksinään – mutta edelleen yhden kohteen yksityiskohtaisesta tutkimuksesta. 23 Kokorevin ryhmän tutkimus ilmestyi The Astrophysical Journal -lehdessä vuonna 2026. 32

GLIMPSE-17775:n punasiirtymä on 3,5, ja se nähtiin sellaisena kuin se oli noin 1,8 miljardia vuotta alkuräjähdyksen jälkeen. Sitä ei siis pidä sijoittaa samaan ajanjaksoon kuin kaikkia varhaisimpia punaisia pisteitä. 1

Miten tällainen kohde olisi voinut syntyä?

Havainnot kertovat, millaista valoa kohde lähettää. Simulaatiot puolestaan voivat testata, millaiset varhaisen maailmankaikkeuden olot olisivat voineet tuottaa sen. Sunmyon Chonin johtama ryhmä tutki mahdollista syntyreittiä japanilaisella ATERUI III -supertietokoneella. Työstä kerrottiin Nature-lehdessä syyskuussa 2026 julkaistuna tutkimuksena. 618

Ehdotetussa tapahtumaketjussa ultraviolettisäteily estää kaasupilveä muodostamasta tähtiä tavalliseen tapaan. Kaasua voi silloin kerääntyä hyvin massiiviseen tähteen, jonka romahdus synnyttää mustan aukon alun. Aukkoa ruokkiva tiheä kaasukiekko voi vangita osan säteilystä, jolloin säteily ei työnnä sisään virtaavaa kaasua yhtä tehokkaasti pois. Näin musta aukko voi kasvaa nopeasti. 202229

Tämä on mahdollinen selitys, ei GLIMPSE-17775:n havaittu elämäkerta. Webb ei nähnyt sitä edeltäneen tähden romahdusta, eikä simulaatio osoita, että kaikki pienet punaiset pisteet syntyivät samalla tavalla. 318

Miksi arvoitus on yhä auki?

Pistemäinen ulkonäkö ei kerro, mikä tuottaa valon. Myöskään punaisuus ei yksin ratkaise, millainen kaasun tai pölyn osuus on kussakin kohteessa. GLIMPSE-17775:n spektri puoltaa vahvasti kaasun peittämän mustan aukon mallia, mutta muista pisteistä tarvitaan yhtä yksityiskohtaisia mittauksia. 2335

Kaukaisia kohteita on kartoittanut myös UNCOVER-yhteistyö, joka hyödyntää Webbin havaintoja ja painovoimalinssi-ilmiötä galaksien ja kasvavien mustien aukkojen tutkimuksessa. Mukana on tutkijoita muun muassa Pittsburghin yliopistosta, Coloradon yliopistosta Boulderissa ja Australian Swinburne University of Technologysta. Ryhmälle on ilmoitettu myönnettävän vuoden 2027 Lancelot M. Berkeley–New York Community Trust Prize for Meritorious Work in Astronomy -palkinto. Tunnustus koskee sen työtä kaukaisen maailmankaikkeuden tutkimuksessa, ei lopullista vastausta punaisten pisteiden arvoitukseen. 33343536

Seuraava tärkeä testi on verrata useampien pisteiden spektrejä GLIMPSE-17775:n kaasun merkkeihin. Samalla on selvitettävä, kuinka suuri osa valosta tulee kasvavan mustan aukon ympäristöstä, kaasusta ja mahdollisesta isäntägalaksista. Toistaiseksi ”mustan aukon tähti” on hyödyllinen nimi osalle kohteista hyvin sopivalle tulkinnalle, ei varmistettu luokitus jokaiselle punaiselle pisteelle. 234