Yksittäinen skannaus saattoi tuntua pieneltä tehtävältä, mutta maailmanlaajuisesti niitä kertyi valtava määrä. Trouw’n tutkintaan perustuvissa raporteissa puhutaan noin 30 miljardista ympäristöskannauksesta useiden vuosien ajalta .
Niantic hyödynsi aineistoa Visual Positioning System -järjestelmän eli VPS:n rakentamisessa. Yksinkertaistettuna järjestelmä vertaa kameran reaaliaikaista näkymää yksityiskohtaiseen kolmiulotteiseen maailmankarttaan. Näin laite voi arvioida sijaintinsa, korkeutensa ja suuntansa myös silloin, kun satelliittipaikannus ei ole käytettävissä .
Kun Scopely, Savvy Games Groupin omistama peliyhtiö, osti Nianticin peliliiketoiminnan vuonna 2025, paikkatietoon keskittyvä teknologia erotettiin omaksi kokonaisuudekseen. Näin syntyi Niantic Spatial, joka sai hallintaansa VPS-teknologian ja siihen liittyvän aineiston .
Joulukuussa 2025 Niantic Spatial ilmoitti yhteistyöstä Vantorin kanssa. Vantor tunnettiin aiemmin nimellä Maxar Intelligence, ja se toimii geotiedustelun sekä puolustusteknologian alalla. Yhtiöiden tavoitteena oli rakentaa yhteinen ilmasta maahan ulottuva paikannusjärjestelmä, jonka avulla ilma- ja maa-alustat voisivat liikkua ilman GPS:ää .
Kesäkuussa 2026 yhtiöt kuvasivat yhteistyötä yhteisessä kirjoituksessa järjestelmänä, joka luo GPS:n katveessa toimiville operaatioille yhteisen koordinaatiston visuaalisen paikannuksen avulla . Vantorin oma Raptor-ohjelmisto keskittyy ilmasta tehtävään visuaaliseen paikannukseen, kun taas Niantic Spatialin VPS tuo mukaan maanpinnan tasolta kerättyä tietoa .
GPS:n häirintä ja väärentäminen ovat sotilasympäristöissä tunnettuja ongelmia. Siksi tällaisella teknologialla voi olla käyttöä esimerkiksi droonien, robottiajoneuvojen ja muiden autonomisten järjestelmien paikannuksessa. Lähteet eivät kuitenkaan osoita, että Pokémon Go -pelaajien raakakuvia olisi varmasti siirretty suoraan tiettyyn taistelukentällä käytettävään järjestelmään.
Toukokuussa 2026 Vantor kertoi saaneensa Yhdysvaltain kansalliselta geotiedusteluvirastolta, National Geospatial-Intelligence Agencylta (NGA), 70 miljoonan dollarin Option Year 1 -sopimuksen hallituksen kaupallisen paikkatietojärjestelmän GEGD Pron ylläpidosta ja kehittämisestä .
GEGD Pro palvelee lähteiden mukaan 1,2 miljoonaa valtionhallinnon käyttäjää yli 250 organisaatiossa. Sopimus ei itsessään todista, että Pokémon Go -dataa käytettäisiin sotilasdroonien navigointiin, mutta se havainnollistaa Vantorin läheisiä yhteyksiä Yhdysvaltain puolustus- ja tiedustelusektoriin .
Trouw’n jutun jälkeen huomio on keskittynyt siihen, antoivatko pelaajat todella suostumuksensa tietojensa mahdolliseen sotilaskäyttöön.
Niantic Spatialin mukaan Pokémon Go -dataa ei käytetty sotilasdroonien mallien kouluttamiseen. Yhtiö korosti IGN:lle, että sen Vantor-yhteistyö oli vielä varhaisessa vaiheessa .
Vantor puolestaan on kiistänyt käyttäneensä Pokémon Go -kuvamateriaalia. Kun yhtiöltä kysyttiin, perustuuko sen käytössä oleva navigointimalli Nianticin Pokémon Go -aineistoon, se ei vahvistanut eikä kiistänyt asiaa .
Yhtiöiden puolustus nojaa käyttöehtoihin. Niantic Spatial ja Vantor katsovat, että pelaajat hyväksyivät laajat ehdot, jotka sallivat tietojen keräämisen ja käytön paikkatiedon kartoittamiseen sekä kumppaniteknologioissa .
Kriitikoiden mukaan tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin tietoinen suostumus sotilaalliseen käyttötarkoitukseen:
Kiistan vaikein tekninen kysymys liittyy siihen, miten tekoälymalleja koulutetaan. Malli ei yleensä säilytä raakadataa selkeänä, haettavana arkistona. Kun aineisto on sulautunut mallin painoihin, yksittäisen kuvan tai skannauksen vaikutusta on käytännössä erittäin vaikea jäljittää .
Tämän vuoksi on mahdollista, että yritys kiistää tietyn raakakuvatiedoston suoran käytön, vaikka samaan aineistoon perustuva teknologia olisi vaikuttanut myöhempään järjestelmään. Ulkopuolinen tarkastaja ei yleensä voi avata suljettua kaupallista mallia ja päätellä sen painoista, mitä juuri tietty joukko käyttäjien kuvia on sille opettanut .
Tästä syntyy niin sanottu vastuuaukko: datan kulkua ja vaikutusta on vaikea todentaa jälkikäteen, vaikka teknologia olisi siirtynyt tuotantoon yrityskauppojen ja kumppanuuksien kautta.
Ketju voidaan tiivistää näin: pelaa peliä → skannaa PokéStopin ympäristö → rakenna kolmiulotteista maailmankarttaa → kehitä paikkatietoon perustuvaa tekoälyä → tee yhteistyötä puolustusteknologiayhtiön kanssa → suunnittele käyttöä autonomisissa järjestelmissä .
Tapaus on esimerkki niin sanotusta käyttötarkoituksen laajenemisesta. Tietoa kerätään alun perin viihdepalvelua varten, mutta sitä voidaan myöhemmin hyödyntää kokonaan toisessa yhteydessä – tässä tapauksessa mahdollisesti puolustus- ja turvallisuusteknologiassa .
Siksi keskustelu ei koske vain Pokémon Go:ta. Se koskee myös sitä, riittävätkö nykyiset käyttöehdot tilanteessa, jossa tavallisen sovelluksen käyttäjien tuottama data voi päätyä osaksi tekoälyjärjestelmien kehitystä ja edelleen kansallisen turvallisuuden infrastruktuuria.
Yhtiöiden kiistat ja tietojen rajallinen julkinen varmistettavuus ovat olennaisia: tällä hetkellä on perusteltua sanoa, että Pokémon Go -skannaukset ovat liittyneet Niantic Spatialin visuaalisen paikannuksen kehitykseen ja että Niantic Spatialilla on yhteistyö Vantorin kanssa. Väite datan suorasta käytöstä sotilasdroonien kouluttamiseen on kuitenkin kiistanalainen, eikä sitä ole kaikkien osapuolten toimesta vahvistettu .
Yksittäinen “Hyväksyn”-painallus ei välttämättä kerro käyttäjälle, millaisiin myöhempiin käyttötarkoituksiin data voi päätyä. Juuri tämä tekee tapauksesta merkittävän ennakkotapauksen pelillistetyn tiedonkeruun, tekoälyn ja digitaalisen suostumuksen rajapinnassa .
Yksittäinen skannaus saattoi tuntua pieneltä tehtävältä, mutta maailmanlaajuisesti niitä kertyi valtava määrä. Trouw’n tutkintaan perustuvissa raporteissa puhutaan noin 30 miljardista ympäristöskannauksesta useiden vuosien ajalta .
Niantic hyödynsi aineistoa Visual Positioning System -järjestelmän eli VPS:n rakentamisessa. Yksinkertaistettuna järjestelmä vertaa kameran reaaliaikaista näkymää yksityiskohtaiseen kolmiulotteiseen maailmankarttaan. Näin laite voi arvioida sijaintinsa, korkeutensa ja suuntansa myös silloin, kun satelliittipaikannus ei ole käytettävissä .
Kun Scopely, Savvy Games Groupin omistama peliyhtiö, osti Nianticin peliliiketoiminnan vuonna 2025, paikkatietoon keskittyvä teknologia erotettiin omaksi kokonaisuudekseen. Näin syntyi Niantic Spatial, joka sai hallintaansa VPS-teknologian ja siihen liittyvän aineiston .
Joulukuussa 2025 Niantic Spatial ilmoitti yhteistyöstä Vantorin kanssa. Vantor tunnettiin aiemmin nimellä Maxar Intelligence, ja se toimii geotiedustelun sekä puolustusteknologian alalla. Yhtiöiden tavoitteena oli rakentaa yhteinen ilmasta maahan ulottuva paikannusjärjestelmä, jonka avulla ilma- ja maa-alustat voisivat liikkua ilman GPS:ää .
Kesäkuussa 2026 yhtiöt kuvasivat yhteistyötä yhteisessä kirjoituksessa järjestelmänä, joka luo GPS:n katveessa toimiville operaatioille yhteisen koordinaatiston visuaalisen paikannuksen avulla . Vantorin oma Raptor-ohjelmisto keskittyy ilmasta tehtävään visuaaliseen paikannukseen, kun taas Niantic Spatialin VPS tuo mukaan maanpinnan tasolta kerättyä tietoa .
GPS:n häirintä ja väärentäminen ovat sotilasympäristöissä tunnettuja ongelmia. Siksi tällaisella teknologialla voi olla käyttöä esimerkiksi droonien, robottiajoneuvojen ja muiden autonomisten järjestelmien paikannuksessa. Lähteet eivät kuitenkaan osoita, että Pokémon Go -pelaajien raakakuvia olisi varmasti siirretty suoraan tiettyyn taistelukentällä käytettävään järjestelmään.
Toukokuussa 2026 Vantor kertoi saaneensa Yhdysvaltain kansalliselta geotiedusteluvirastolta, National Geospatial-Intelligence Agencylta (NGA), 70 miljoonan dollarin Option Year 1 -sopimuksen hallituksen kaupallisen paikkatietojärjestelmän GEGD Pron ylläpidosta ja kehittämisestä .
GEGD Pro palvelee lähteiden mukaan 1,2 miljoonaa valtionhallinnon käyttäjää yli 250 organisaatiossa. Sopimus ei itsessään todista, että Pokémon Go -dataa käytettäisiin sotilasdroonien navigointiin, mutta se havainnollistaa Vantorin läheisiä yhteyksiä Yhdysvaltain puolustus- ja tiedustelusektoriin .
Trouw’n jutun jälkeen huomio on keskittynyt siihen, antoivatko pelaajat todella suostumuksensa tietojensa mahdolliseen sotilaskäyttöön.
Niantic Spatialin mukaan Pokémon Go -dataa ei käytetty sotilasdroonien mallien kouluttamiseen. Yhtiö korosti IGN:lle, että sen Vantor-yhteistyö oli vielä varhaisessa vaiheessa .
Vantor puolestaan on kiistänyt käyttäneensä Pokémon Go -kuvamateriaalia. Kun yhtiöltä kysyttiin, perustuuko sen käytössä oleva navigointimalli Nianticin Pokémon Go -aineistoon, se ei vahvistanut eikä kiistänyt asiaa .
Yhtiöiden puolustus nojaa käyttöehtoihin. Niantic Spatial ja Vantor katsovat, että pelaajat hyväksyivät laajat ehdot, jotka sallivat tietojen keräämisen ja käytön paikkatiedon kartoittamiseen sekä kumppaniteknologioissa .
Kriitikoiden mukaan tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin tietoinen suostumus sotilaalliseen käyttötarkoitukseen:
Kiistan vaikein tekninen kysymys liittyy siihen, miten tekoälymalleja koulutetaan. Malli ei yleensä säilytä raakadataa selkeänä, haettavana arkistona. Kun aineisto on sulautunut mallin painoihin, yksittäisen kuvan tai skannauksen vaikutusta on käytännössä erittäin vaikea jäljittää .
Tämän vuoksi on mahdollista, että yritys kiistää tietyn raakakuvatiedoston suoran käytön, vaikka samaan aineistoon perustuva teknologia olisi vaikuttanut myöhempään järjestelmään. Ulkopuolinen tarkastaja ei yleensä voi avata suljettua kaupallista mallia ja päätellä sen painoista, mitä juuri tietty joukko käyttäjien kuvia on sille opettanut .
Tästä syntyy niin sanottu vastuuaukko: datan kulkua ja vaikutusta on vaikea todentaa jälkikäteen, vaikka teknologia olisi siirtynyt tuotantoon yrityskauppojen ja kumppanuuksien kautta.
Ketju voidaan tiivistää näin: pelaa peliä → skannaa PokéStopin ympäristö → rakenna kolmiulotteista maailmankarttaa → kehitä paikkatietoon perustuvaa tekoälyä → tee yhteistyötä puolustusteknologiayhtiön kanssa → suunnittele käyttöä autonomisissa järjestelmissä .
Tapaus on esimerkki niin sanotusta käyttötarkoituksen laajenemisesta. Tietoa kerätään alun perin viihdepalvelua varten, mutta sitä voidaan myöhemmin hyödyntää kokonaan toisessa yhteydessä – tässä tapauksessa mahdollisesti puolustus- ja turvallisuusteknologiassa .
Siksi keskustelu ei koske vain Pokémon Go:ta. Se koskee myös sitä, riittävätkö nykyiset käyttöehdot tilanteessa, jossa tavallisen sovelluksen käyttäjien tuottama data voi päätyä osaksi tekoälyjärjestelmien kehitystä ja edelleen kansallisen turvallisuuden infrastruktuuria.
Yhtiöiden kiistat ja tietojen rajallinen julkinen varmistettavuus ovat olennaisia: tällä hetkellä on perusteltua sanoa, että Pokémon Go -skannaukset ovat liittyneet Niantic Spatialin visuaalisen paikannuksen kehitykseen ja että Niantic Spatialilla on yhteistyö Vantorin kanssa. Väite datan suorasta käytöstä sotilasdroonien kouluttamiseen on kuitenkin kiistanalainen, eikä sitä ole kaikkien osapuolten toimesta vahvistettu .
Yksittäinen “Hyväksyn”-painallus ei välttämättä kerro käyttäjälle, millaisiin myöhempiin käyttötarkoituksiin data voi päätyä. Juuri tämä tekee tapauksesta merkittävän ennakkotapauksen pelillistetyn tiedonkeruun, tekoälyn ja digitaalisen suostumuksen rajapinnassa .