Iranin iskut Kuwaitiin horjuttivat haurasta tulitaukoa

Toukokuun lopulla ja kesäkuun alussa 2026 Kuwait joutui keskelle Yhdysvaltain ja Iranin välistä iskujen kierrettä. Iranin islamilainen vallankumouskaarti (IRGC) kertoi tähdänneensä Yhdysvaltain sotilaskohteisiin, mutta ohjukset ja droonit kulkivat Kuwaitin ilmatilassa ja vaikuttivat myös siviileihin, infrastruktuuriin ja lentoliikenteeseen.

Kuwait tuomitsi iskut jyrkästi ja sanoi niiden vaarantavan alueen vakauden aikana, jolloin diplomaattiset yritykset hauraan tulitauon vahvistamiseksi olivat käynnissä .

Iskujen aikajana

28.–29. toukokuuta: ensimmäinen iskujen aalto

Ensimmäiset raportoidut iskut tapahtuivat 28. toukokuuta. Kuwaitin ulkoministeriö kuvasi niitä ”vaaralliseksi eskalaatioksi” ja maan ”suvereniteetin, turvallisuuden ja alueellisen koskemattomuuden räikeäksi loukkaukseksi” . Ministeriön mukaan iskut muodostivat suoran uhan siviileille ja tärkeälle infrastruktuurille .

Kuwaitin mukaan sen ilmapuolustus torjui alueen yllä ohjuksia ja drooneja. Avoimen lähdeaineiston analyytikot arvioivat, että osa ammuksista saattoi olla matkalla Ali Al Salemin lentotukikohtaa kohti lähellä Kuwaitin ja Irakin rajaa . Yhdysvaltain asevoimat vahvisti myöhemmin, että Iran oli laukaissut yön aikana ballistisen ohjuksen Kuwaitia kohti .

1. kesäkuuta: uusi aalto tulitauon keskellä

Kansainvälisestä tuominnasta huolimatta Kuwait ilmoitti joutuneensa jälleen hyökkäyksen kohteeksi 1. kesäkuuta. Kuwaitin asevoimien mukaan ilmapuolustusjärjestelmät torjuivat maanantaiaamuna ”vihamielisiä ohjuksia ja drooneja” .

Iskujen vaikutukset näkyivät nopeasti siviili-ilmailussa. Lentoseurantapalveluiden mukaan useita koneita ohjattiin pois Kuwaitin kansainväliseltä lentoasemalta, ja osa saapuvista lennoista joutui odottamaan ilmassa . Kuwaitin hallitus tuomitsi sekä toukokuun lopun että kesäkuun alun iskut ja varoitti niiden heikentävän kansainvälisiä pyrkimyksiä vähentää alueen jännitteitä .

Kuwait ilmoitti pitävänsä Irania täysin vastuullisena iskuista ja varasi oikeuden kaikkiin tarvittaviin toimiin turvallisuutensa ja suvereniteettinsa suojelemiseksi .

3. kesäkuuta: isku lentoasemalle

Tilanne laajeni 3. kesäkuuta, kun droonit iskivät Kuwaitin kansainvälisen lentoaseman terminaaliin 1. Kuwaitin siviili-ilmailuviranomaisen mukaan rakennus ja useat tilat kärsivät vakavia vaurioita, ja viranomaiset ilmoittivat loukkaantumisista .

Lentoaseman hätäsuunnitelma otettiin käyttöön. Kaupallinen lentoliikenne keskeytettiin väliaikaisesti, ja saapuvia lentoja ohjattiin lähialueen muille lentoasemille . Hyökkäys osoitti konkreettisesti, kuinka Yhdysvaltain ja Iranin välinen sotilaallinen vastakkainasettelu ulottui Persianlahden valtioiden siviilielämään.

IRGC perusteli iskuja vastatoimina

IRGC ei kiistänyt iskuja, vaan kuvasi niitä suoriksi vastatoimiksi Yhdysvaltain sotilasoperaatioille.

• Toukokuun 28. päivän isku: IRGC kertoi tähdänneensä alueella sijaitsevaan Yhdysvaltain lentotukikohtaan vastauksena amerikkalaiseen ilmaiskuun Bandar Abbasin lentoaseman lähellä Etelä-Iranissa . Iranilaisviranomainen kuvasi operaatiota ”mitatuksi, täysin puolustukselliseksi ja tulitauon säilyttämiseen tarkoitetuksi” .
• Kesäkuun 1. päivän isku: Iran sanoi iskeneensä Yhdysvaltain käyttämään lentotukikohtaan sen jälkeen, kun Yhdysvallat oli viikonloppuna iskenyt iranilaisiin sotilaskohteisiin. IRGC nimesi erityisesti Sirik-saareen kohdistuneen operaation iskujen laukaisupaikaksi . Järjestö varoitti, että uusi amerikkalainen hyökkäys saisi aikaan ”täysin erilaisen” vastauksen .

Yhdysvaltain asevoimat puolestaan kiisti Iranin väitteet onnistuneista iskuista Yhdysvaltain tukikohtaan ja Bahrainissa sijaitsevaan 5. laivaston esikuntaan. Yhdysvaltain Lähi-idän-joukkojen CENTCOMin mukaan amerikkalaisiin joukkoihin kohdistuneet Iranin iskut epäonnistuivat .

Miksi Kuwait joutui tulilinjalle?

Kuwaitissa toimii Yhdysvaltain sotilaallista infrastruktuuria, minkä vuoksi Iran on kytkenyt Kuwaitiin kohdistuneet operaatiot laajempaan vastakkainasetteluun. Teheranin mukaan kohteena olivat Yhdysvaltain sotilasresurssit, eivät Kuwaitin valtio. Kuwaitin näkökulmasta tämä ei kuitenkaan poista sitä, että maan alueelle ammutut ohjukset ja lähetetyt droonit loukkasivat sen alueellista koskemattomuutta ja vaaransivat siviilejä.

Tämä asetelma on ollut Persianlahden valtioille erityisen hankala: ne isännöivät Yhdysvaltain joukkoja, mutta eivät halua alueensa muuttuvan Yhdysvaltain ja Iranin välisen sodan taistelukentäksi. Alueen analyysien mukaan Iranin iskut ovat aiemmin kohdistuneet sotilaskohteiden lisäksi myös lentoasemiin, energiahuoltoon ja muuhun kriittiseen infrastruktuuriin .

Persianlahden maat ja arabimaailma osoittivat tukensa Kuwaitille

Arabiemiirikunnat tuomitsi Iranin ohjus- ja drooni-iskut ja ilmoitti olevansa täysin solidaarinen Kuwaitille sekä tukevansa toimia, joilla maan turvallisuus ja vakaus turvataan .

Saudi-Arabia sanoi toistuvien iskujen loukkaavan Kuwaitin suvereniteettia ja kansainvälistä oikeutta sekä vaarantavan pyrkimykset palauttaa alueelle turvallisuus ja vakaus . Qatar puolestaan tuomitsi Kuwaitiin kohdistuneet iskut ja vaati tilanteen rauhoittamista .

Persianlahden yhteistyöneuvosto (GCC), johon Kuwait, Saudi-Arabia, Arabiemiirikunnat, Qatar, Bahrain ja Oman kuuluvat, kuvasi hyökkäystä kansainvälisen oikeuden räikeäksi loukkaukseksi. Neuvosto ilmoitti tukevansa Kuwaitia kaikissa toimissa, joilla maa suojelee turvallisuuttaan, vakauttaan sekä kansalaistensa ja alueellaan asuvien turvallisuutta .

Myös arabiparlamentin puhemies tuomitsi iskut ja korosti järjestön tukevan Kuwaitin suvereniteettia, luonnonvaroja ja kansalaisten turvallisuutta . Reaktiot osoittivat, että vaikka alueen valtiot suhtautuvat Yhdysvaltain sotilaalliseen läsnäoloon eri tavoin, Kuwaitin alueellisen koskemattomuuden loukkaamista pidettiin laajasti mahdottomana hyväksyä.

Hauraan tulitauon kannalta vakava käänne

Iskut tapahtuivat hetkellä, jolloin diplomaattiset neuvottelut pyrkivät rajoittamaan Yhdysvaltain ja Iranin konfliktia. Kuwaitin hallituksen mukaan hyökkäykset uhkasivat siviilejä ja elintärkeää infrastruktuuria sekä heikensivät kansainvälisiä pyrkimyksiä jännitteiden lieventämiseksi .

Kuwaitin lentoaseman sulkeminen teki seurauksista näkyviä myös sotilaskohteiden ulkopuolella: alueellinen konflikti häiritsi matkustamista ja ilmailun normaalia toimintaa. Siksi Kuwaitin tuomio ei koskenut vain yksittäisiä ohjuksia tai drooneja, vaan laajempaa riskiä siitä, että Yhdysvaltain ja Iranin vastaiskut leviävät Persianlahden valtioihin ja tekevät diplomaattisesta ratkaisusta entistä vaikeamman.