Islanti päättää EU-neuvottelujen avaamisesta – kalastus on kiistan ytimessä

Prosessi pysähtyi vuoden 2013 parlamenttivaalien jälkeen, kun valtaan nousi EU-jäsenyyteen epäilevästi suhtautunut keskustaoikeistolainen hallitus. Myös euroalueen velkakriisi heikensi jäsenyyden vetovoimaa. Islannissa vastustus keskittyi erityisesti kansalliseen päätösvaltaan sekä kalastuksen ja maatalouden kaltaisten herkkien toimialojen suojaamiseen.

Vaikeimmat kysymykset olivat edelleen ratkaisematta. Maataloutta koskevaa neuvottelulukua ei ollut edes avattu, ja kalastusta koskeva luku pysähtyi ennen kuin selvitysvaihe saatiin päätökseen ja varsinaiset neuvottelut alkoivat. Vuonna 2015 Islanti pyysi EU:ta olemaan enää kohtelematta sitä jäsenyyden ehdokasmaana.

Miksi kalastus on niin suuri kynnyskysymys?

Islannissa kalastus ei ole vain yksi politiikan sektori muiden joukossa. Se liittyy vientituloihin, rannikkoseutujen toimeentuloon ja laajemmin ajatukseen siitä, kuka hallitsee maan luonnonvaroja. Aiemmissa mielipidetutkimuksissa kalastuksen ja maatalouden suojaaminen nousi vahvimpien huolenaiheiden joukkoon. Seuraavaksi korostui pelko siitä, ettei Islanti pienenä maana pystyisi vaikuttamaan riittävästi Brysselissä tehtäviin päätöksiin.

Kiistan keskiössä on EU:n yhteinen kalastuspolitiikka eli CFP. Kriitikot pelkäävät, että kiintiöitä, kalastusalueille pääsyä ja kalakantojen hoitoa koskeva päätösvalta siirtyisi yhteiseen eurooppalaiseen kehykseen. Tämä voisi rajoittaa Islannin mahdollisuuksia määritellä säännöt itse. Kysymys nousi näkyvästi esiin makrillikiistoissa, kun kalakannan sijainti muuttui ja valtiot kiistelivät saalisosuuksista.

Neuvottelujen avaamisen kannattajat vastaavat, ettei todellisia ehtoja voida tietää ennen kuin niistä neuvotellaan. He toivovat Islannin voivan saavuttaa kalastuselinkeinolleen sopivia järjestelyjä, mutta neuvottelujen aloittaminen ei itsessään takaa erityiskohtelua.

Islannin hallitus on silti vetänyt asiassa selvän rajan. Ulkoministeri Þorgerður Katrín Gunnarsdóttir on sanonut, että Islanti vaatisi mahdollisessa liittymissopimuksessa ”suvereenin määräysvallan kaikkeen kalastukseen”. EU:n laajentumisesta vastaava komissaari Marta Kos on puolestaan sanonut, että neuvotteluissa voidaan löytää ”luovia ratkaisuja”, mutta hän ei ole luvannut etukäteen, että Islannin koko vaatimus hyväksyttäisiin.

Greenland, Yhdysvallat ja Nato ovat tuoneet turvallisuuden takaisin keskusteluun

EU-jäsenyysneuvottelujen avaamista perustellaan nyt aiempaa enemmän myös turvallisuuspolitiikalla. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, kiristynyt kilpailu arktisella alueella ja Pohjois-Atlantilla sekä epävarmuus Yhdysvaltojen tulevasta luotettavuudesta ovat muuttaneet poliittista ympäristöä.

Yhdysvaltojen Greenlandia koskeva painostus ja retoriikka ovat tehneet muutoksen erityisen näkyväksi. Greenland kuuluu strategisesti tärkeään Pohjois-Atlantin kokonaisuuteen, joka yhdistää Greenlandin, Islannin ja Britannian. Siksi Greenlandia koskeva keskustelu on lisännyt Islannissa pohdintaa koko alueen haavoittuvuudesta.

Islanti on jo Naton jäsen. Vastustajien mukaan sotilaallisen turvallisuuden kannalta Nato, ei EU, on olennainen järjestely. Kannattajat puolestaan katsovat, että EU-jäsenyys voisi vahvistaa Islannin poliittista ja taloudellista asemaa Naton rinnalla eikä sen tilalla.

Turvallisuusperustelu on tehnyt EU-kysymyksestä ajankohtaisemman, mutta se ei ole syrjäyttänyt kotimaan huolia. Kampanjasta raportoineiden tietojen mukaan hinnat, valuutan vakaus, kalastus ja suvereniteetti ovat monille äänestäjille konkreettisempia kysymyksiä kuin arktinen suurvaltapolitiikka.

Islanti on jo tiiviisti yhteydessä Eurooppaan

Islannin vaihtoehto ei ole EU:n ja eristäytymisen välillä. Euroopan talousalueen eli ETA:n kautta Islanti osallistuu suureen osaan EU:n sisämarkkinoista ja soveltaa merkittävää määrää niihin liittyvää EU-sääntelyä. Islanti kuuluu myös Schengen-alueeseen, jossa maiden välillä voi matkustaa ilman rajatarkastuksia.

ETA-järjestely on laaja, mutta se ei ole sama asia kuin EU-jäsenyys. Islanti jää EU:n yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan ulkopuolelle eikä kuulu tulliliittoon tai yhteiseen kauppapolitiikkaan. Se ei myöskään valitse edustajia Euroopan parlamenttiin eikä nimitä EU-komissaaria, joten sillä ei ole muodollista ääntä EU:n lainsäädäntöä laadittaessa.

Täysi jäsenyys toisi siten sekä enemmän vaikutusvaltaa että uusia velvoitteita. Islanti saisi edustuksen EU:n toimielimiin, mutta joutuisi samalla arvioimaan esimerkiksi EU:n talousarviomaksuja, yhteistä ulkomaankauppapolitiikkaa sekä yhteisen maatalous- ja kalastuspolitiikan sääntöjä.

Perustelut neuvottelujen avaamisen puolesta

Kyllä-äänen kannattajien tärkeimmät perustelut ovat seuraavat:

• Edustus: Islanti soveltaa ETA:n kautta monia sisämarkkinasääntöjä, mutta sillä ei ole suoraa ääntä niitä säätävissä EU:n toimielimissä. Jäsenyys voisi korvata osan nykyisestä sääntöjen vastaanottamisesta muodollisella edustuksella ja vaikutusvallalla.
• Ennakoitavampi toimintaympäristö: Kannattajat pitävät tiiviimpää poliittista ja taloudellista yhteyttä Eurooppaan hyödyllisenä aikana, jolloin geopoliittinen epävarmuus ja talouspaineet kasvavat.
• Mahdollisuus selvittää todelliset ehdot: Vasta neuvotteluissa selviäisi, mitä Islanti voisi saavuttaa kalastuksen, maatalouden, valuuttajärjestelyjen ja taloudellisten maksuosuuksien osalta.

Tämän näkemyksen mukaan 29. elokuuta ei tehdä peruuttamatonta päätöstä jäsenyydestä, vaan aloitetaan tiedonhankinta- ja neuvotteluvaihe.

Perustelut neuvottelujen avaamista vastaan

Vastustajien mukaan Islanti saa jo ETA:n kautta EU:n tärkeimmän kaupallisen hyödyn eli pääsyn sisämarkkinoille ilman täyden jäsenyyden poliittisia ja taloudellisia kustannuksia. Heidän huolensa koskevat muun muassa:

• mahdollisia maksuja EU:n talousarvioon;
• kansallisen talous- ja sääntelypolitiikan liikkumavaran kaventumista;
• itsenäisen ulkomaankauppapolitiikan menettämistä;
• EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tuomaa kilpailua Islannin maanviljelijöille; sekä
• kansallisen määräysvallan vähenemistä kalastuksessa yhteisen kalastuspolitiikan myötä.

Kriitikoiden mielestä toinen kansanäänestys ei poista riskiä. He pelkäävät, että neuvottelujen avaaminen loisi poliittista painetta kohti jäsenyyttä ja veisi Islannin herkimmät kansalliset intressit neuvottelupöydälle ennen kuin lopputulos olisi tiedossa.

Mitä mielipidemittaukset kertovat?

Saatavilla oleva aineisto kuvaa monimutkaisempaa asetelmaa kuin yksinkertaista EU-myönteisten ja EU-vastaisten jakoa. Euroopan parlamentin vuoden 2026 katsauksen mukaan enemmistö kannattaa kansanäänestyksen järjestämistä liittymisneuvottelujen aloittamisesta, kun taas raporttien perusteella suhtautuminen neuvottelujen avaamiseen on lähellä tasapeliä.

Neuvottelujen ehtojen selvittämisen kannatus ei myöskään ole sama asia kuin EU-jäsenyyden kannatus. Euroopan parlamentin katsauksessa mainitussa huhtikuun 2025 kyselyssä 43 prosenttia kannatti EU-jäsenyyttä ja 39 prosenttia vastusti sitä. Luvut kuvaavat kysymyksen kilpailuasetelmaa, mutta myös kysymyksenasettelun ja ajankohdan merkitystä.

Siksi 29. elokuuta järjestettävä äänestys on poliittisesti merkittävä, vaikka se ei ratkaise jäsenyyttä. Neuvottelujen avaamista kannattava äänestäjä voi myöhemmin vastustaa EU-jäsenyyttä, jos sopimus ei suojaa kalastusta, maataloutta, taloudellisia etuja tai kansallista päätösvaltaa. Vastustajat taas katsovat, että prosessi pitäisi pysäyttää nyt, ennen kuin Islanti alkaa liikkua kohti jäsenyyttä.

Selkein johtopäätös on, ettei Islanti äänestä vielä lopullisesti eurooppalaisesta suunnastaan. Se äänestää siitä, avataanko neuvottelut uudelleen. Jos vastaus on kyllä, kalastus on todennäköisesti edelleen vaikein testi mille tahansa mahdolliselle liittymissopimukselle.