Kirjoitettiinko Matteuksen evankeliumi alun perin hepreaksi? Tämä tiedetään

Missä teksti muotoilee liian vahvasti

• Papiaan lausunnosta ei seuraa väistämättä, että nykyinen kanoninen Matteuksen evankeliumi olisi alun perin ollut hepreankielinen ja myöhemmin käännetty kreikaksi. Lähteet todistavat ennen kaikkea myöhemmästä kirjoittajuuden perimätiedosta, eivät tästä kokonaisesta rekonstruktioketjusta.

• Sitä, että Matteuksen evankeliumi on anonyymi, ei painoteta riittävästi.

• Väite ”juuri kukaan muu kuin apostoli Matteus ei tule kysymykseen” on vahvempi kuin mitä todisteet kantavat. Perimätieto on vanha, mutta se ei ole evankeliumin oma vaatimus.

• Hepreankielisen version ajoitus 40-luvulle ja kreikankielisen version viimeistään 50-luvun alkuun ei ole tässä tarjottujen lähteiden varassa varma.

• Väite, että Markus ja Luukas käyttivät kreikankielistä Matteusta, ei ole sama asia kuin Markuksen prioriteetti, jonka mukaan Markus kirjoitettiin ensin ja Matteus sekä Luukas käyttivät sitä lähteenä.

Suurin kiistanaihe: Matteuksen vai Markuksen prioriteetti

• Varhaiskirkon perimätieto kallistuu vahvasti Matteuksen prioriteettiin eli oletukseen, että Matteus kirjoitettiin ensin.

• Markuksen prioriteetin mukaan Markus kirjoitettiin ensin, ja Matteus ja Luukas käyttivät Markusta lähteenä.

• Matteuksen prioriteetilla on yhä puolustajia, esimerkiksi augustinolaisessa tai Griesbach/Farmer-perinteessä. Samalla augustinolainen näkemys kuvataan eräässä katsauksessa vähän kannattajia saaneeksi, kun taas Griesbachin hypoteesi on saanut merkittävän määrän kannattajia.

• Lähdetilanne ei siis ole yksinkertaisesti ”Matteus ensin”, vaan: varhaiskirkossa pikemminkin Matteus ensin, ja nykykeskustelussa Markuksen prioriteetti on kilpaileva malli.

Markus, Luukas ja Johannes

• Markuksen prioriteetti tarjoaa yleisen näkökulman, jonka mukaan Markus on ensimmäinen synoptinen evankeliumi.

• Tekstissä väitetty Markuksen evankeliumin ajoitus 64–67 jKr. on mahdollinen, mutta ei tässä tarjottujen lähteiden perusteella pakottava.

• Luukkaan/Apostolien tekojen hyvin varhainen ajoitus n. 57–62 jKr. on konservatiivinen rekonstruktio, jota ei tässä olevilla lähteillä voida varmistaa.

• Se, että Johannes oli varhaiskirkossa usein viimeinen evankeliumi, sopii siteerattuun varhaiskirkon järjestystä koskevaan yhteenvetoon.

• Väite, että Johanneksen evankeliumin historialliset yksityiskohdat vahvistavat apostoli Johanneksen suoran silminnäkijyyden, on vahvempi kuin mitä tässä tarjottu todistusaineisto osoittaa.

Tekstin pääongelma

• Teksti sekoittaa kolme tasoa:

  • varhaiskirkon perimätieto,
  • mahdollinen konservatiivinen rekonstruktio,
  • varmistettu historiallinen tosiasia.

• Erityisesti Matteuksen kohdalla teksti tekee vanhasta perimätiedosta lähes varman historiallisen ketjun:

  • Matteus kirjoitti hepreaksi.
  • Hän kirjoitti ensin.
  • Hän kirjoitti myöhemmin itse kreikaksi.
  • Luukas ja Markus käyttivät hänen kreikankielistä versiotaan.
  • Markus kirjoitti Luukkaan jälkeen.

• Tämä ketju ei ole mahdoton, mutta sitä ei ole todistettu mainituilla lähteillä.

Reilu kokonaisarvio

Teksti ei ole pelkkää hölynpölyä, koska se ammentaa oikeista varhaiskirkon todistuksista. Mutta se vaikenee tai vähättelee sitä, että evankeliumit ovat anonyymejä, että Matteus-perimätieto on vahva mutta ei todiste, ja että synoptisen ongelman rinnalle on olemassa Markuksen prioriteetin kaltainen vaihtoehtoinen malli.

Tasapainoinen muotoilu olisi:

Varhaiskirkko antoi Matteukselle varhain tärkeän roolin ja yhdisti ensimmäisen evankeliumin apostoli Matteukseen. Tästä ei kuitenkaan seuraa varmasti, että nykyinen kreikankielinen Matteuksen evankeliumi on käännös hepreankielisestä alkuperäistekstistä tai että Markus ja Luukas ovat sitä käyttäneet. Tämä näkemys on konservatiivinen rekonstruktio, ei yksinkertaisesti vakiintunut tutkimustilanne.