RedNoten datakeskus ei ole irrallinen hanke. Se tapahtuu osana paljon laajempaa, valtion ohjaamaa kansallista ponnistusta. Kesäkuussa 2026 Peking ilmoitti suunnitelmistaan käyttää noin 2 biljoonaa yuania (noin 295 miljardia dollaria) seuraavan viiden vuoden aikana datakeskusten rakentamiseen ympäri maata, ja kotimaisten piiritoimittajien odotetaan toimittavan suurimman osan teknologiasta .
Kansallisen kehitys- ja uudistuskomission (NDRC) odotetaan sijoittavan yhteensä 4 biljoonaa yuania kansalliseen tietoverkkoon 15. viisivuotissuunnitelman aikana, ja suurin osa tästä tulee yrityksiltä – mikä tarkoittaa, että RedNoten kaltaiset hankkeet ovat juuri sitä yksityisen sektorin rakentamista, jota hallitus kannustaa .
Kiinan kansankongressin maaliskuussa 2026 hyväksymä 15. viisivuotissuunnitelma (2026–2030) asettaa nimenomaisesti tavoitteeksi tehdä Kiinasta maailmanjohtaja tekoälyssä niin sanotuilla ”poikkeuksellisilla toimenpiteillä”. Suunnitelma sisältää direktiivin ”edistää syvällisesti East Data West Computing -projektia ja rakentaa monitasoinen laskentatehoinfrastruktuurijärjestelmä sekä kansallinen integroitu tietoverkko” .
Huhtikuussa 2026 Kiinan politbyroo nosti tietoverkot (算力网) samalle strategiselle tasolle kuin vesi- ja sähköverkot, luokitellen tekoälyinfrastruktuurin virallisesti kansalliseksi strategiseksi infrastruktuuriksi .
Sisä-Mongolia on halvan uusiutuvan energiansa ja viileän ilmastonsa ansiosta noussut tämän tekoälyinfrastruktuurin keskipisteeksi. Myös tekoälyn startup DeepSeek rakentaa alueelle massiivista tekoälydatakeskusta, mikä vahvistaa Ulanqabin asemaa Kiinan kansallisen tietoverkon avainsolmukohtana .
Alueen runsas tuulivoima tarjoaa edullista sähköä, ja viileä ilmasto vähentää datakeskusten jäähdytykseen tarvittavaa energiaa – merkittävä käyttökustannus.
RedNoten datakeskus on yksittäinen laaja yksityinen hanke osana paljon suurempaa, valtion ohjaamaa kansallista rakennusprojektia 15. viisivuotissuunnitelman alla. Suunnitelma kohtelee tekoälyn laskentainfrastruktuuria strategisena voimavarana, joka on verrattavissa peruspalveluihin, ja se ohjaa satoja miljardeja dollareita – suurelta osin yksityiseltä sektorilta – datakeskuksiin, erityisesti energiarikkaisiin läntisiin alueisiin, kuten Sisä-Mongoliaan.