Tunteiden säätelyn syvin olemus: Näin tutkijat sen määrittelevät

Tunteiden säätelyn voi kiteyttää näin: se tapahtuu, kun tunne on jo herännyt, ja yksilö käyttää sisäisiä tai ulkoisia keinoja tunteen havaitsemiseen, tarkkailuun, arviointiin ja muokkaamiseen. Tavoitteena on sopeutua kulloiseenkin tilanteeseen mahdollisimman hyvin. Lapselle tunteiden säätely ei ole pelkkää "tunteiden hallintaa", vaan kehitysmatka, jossa edetään aikuisen kanssa tapahtuvasta yhteissäätelystä kohti alustavaa itsesäätelyä.

Mitä tunteiden säätely oikein on?

Eri tutkijat painottavat määritelmissään hieman eri asioita, mutta ydinajatus on yhteinen.

• Thompsonin klassinen määritelmä kuvaa tunteiden säätelyn sisäisinä ja ulkoisina prosesseina, jotka ovat vastuussa tunnereaktioiden tarkkailusta, arvioinnista ja muokkaamisesta.

• Eisenbergin tutkimusryhmän mukaan tunteisiin liittyvä itsesäätely on prosessi, jossa tunneviritystä suunnataan uudelleen, hallitaan, säädellään ja muokataan, jotta yksilö pystyy toimimaan tilanteessa tarkoituksenmukaisesti.

• Cole kumppaneineen korostaa, että tunteiden säätely tarkoittaa jo aktivoituneeseen tunteeseen liittyviä muutoksia. Nämä muutokset voivat koskea itse tunnetta tai muita psykologisia prosesseja, kuten muistia ja sosiaalista vuorovaikutusta.

• Osassa kirjallisuutta lapsen tunteiden säätely määritellään prosessiksi, jossa lapsi tarkkailee ja hallitsee omia tunnetilojaan ja niiden ilmaisua mukautuakseen erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin ja vaatimuksiin.

Tunteiden säätelyn keskeiset osa-alueet

Tunteiden säätely ei ole yksi yksittäinen temppu, vaan monitahoinen kokonaisuus.

• Tunteiden tiedostaminen ja tarkkailu: Kyky tunnistaa, mitä tunnetta parhaillaan kokee, on säätelyn perusta.
• Tilanteen arviointi: Yksilö puntaroi tunnereaktionsa ja tilanteen asettamien vaatimusten välistä suhdetta.
• Tunteen muokkaaminen: Tämä voi tarkoittaa tunteen voimakkuuden, keston tai ilmaisutavan tietoista muuttamista.
• Tunteen ilmaisun hallinta: Erityisesti lapsilla korostuu kyky säädellä tunteiden ulospäin näkymistä eri tilanteisiin sopivaksi.
• Sopeutumisen tarkoitus: Perimmäisenä tavoitteena ei ole tunteen poistaminen, vaan se, että yksilö pystyy toimimaan rakentavasti tunnettakin herättävässä tilanteessa.

Tunteiden säätely ei ole tunteiden tukahduttamista

Tässä kohtaa menee monella puurot ja vellit sekaisin. On tärkeää ymmärtää, mistä ei ole kyse:

• Tunteiden säätely ei ole sama asia kuin tunteiden tukahduttaminen tai kieltäminen. Se on sen hallitsemista, missä vaiheessa tunne ilmenee, miten se ilmenee ja kuinka voimakkaana.
• Säätely voi kohdistua itse tunteeseen, mutta yhtä lailla tunteeseen liittyviin psykologisiin prosesseihin tai sosiaalisiin tilanteisiin. Tämä tekee käsitteestä paljon laajemman kuin pelkkä "tunteen hallinta".

Lapsen kehitys: Kohti tunteiden itsesäätelyä

Lapsen matkaa tunteiden säätelijänä kuvaa hyvin kehitys yhteisestä matkasta kohti omaa polkua.

• Pienillä lapsilla tunteiden säätely alkaa usein yhteissäätelynä aikuisen kanssa. Tämä tarkoittaa, että vanhempi tai hoivaaja auttaa lasta rauhoittumaan ja jäsentämään tunteitaan.
• Vähitellen lapsi siirtyy kohti itsesäätelyä, jolloin hän oppii itse soveltamaan tunteidensäätelykeinoja. Tämä muutos liittyy siihen, että lapselle kehittyy kyky reflektoida omia tunteitaan.
• Tunteiden säätelyn taitoa pidetäänkin keskeisenä linkkinä lapsen varhaisten kokemusten ja myöhemmän hyvinvoinnin välillä.

Esimerkkipohja kirjallisuuskatsaukseen

Voit kirjoittaa tutkielmaasi tai raporttiisi esimerkiksi näin:

Tunteiden säätely on yksilön kyky käyttää sisäisiä ja ulkoisia prosesseja tunnereaktioidensa tarkkailuun, arviointiin ja muokkaamiseen tunteen jo virittyä. Eisenberg kollegoineen määrittelee tunteisiin liittyvän itsesäätelyn tunnevirityksen uudelleen suuntaamisen, hallinnan, säätelyn ja muokkauksen prosessiksi, jonka tavoitteena on tarkoituksenmukainen toiminta tunnekuohun vallassa. Cole ym. puolestaan tarkentavat, että kyse on jo aktivoituneeseen tunteeseen liittyvistä muutoksista, jotka voivat tapahtua itse tunteessa tai muissa psyykkisissä prosesseissa, kuten muistissa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tunteiden säätely ei siis ole tunteiden tukahduttamista, vaan tunteen voimakkuuden, ilmaisun ja käyttäytymisreaktion sopeuttamista tilanteen vaatimuksiin.

Avaintutkijat ja heidän painotuksensa

• Thompson

  • Sopii hyvin perusmääritelmän lähteeksi. Hänen keskeinen viestinsä on tunteiden säätely "sisäisten ja ulkoisten prosessien vastuulla olevana tarkkailuna, arviointina ja muokkaamisena".

• Eisenberg ym.

  • Oiva lähde lapsen tunteisiin liittyvään itsesäätelyyn. Painottaa tunnevirityksen uudelleensuuntaamista, hallintaa, säätelyä ja sopeutumistoimintoa.

• Cole ym.

  • Hyödyllinen, kun haluat korostaa, ettei tunteiden säätely muuta vain tunnetta itseään, vaan se voi muuttaa myös muita psyykkisiä prosesseja ja sosiaalista kanssakäymistä.

• Hoivan ja lapsen tunteiden säätelyn tutkimus

  • Käytä tätä kirjallisuutta kuvatessasi pikkulasten kehitystä. Keskiössä on siirtymä aikuisen ja lapsen yhteissäätelystä lapsen itsenäiseen säätelyyn.

Yhteenveto

• Tutkimuskirjallisuuden perusteella tunteiden säätely voidaan nähdä kykynä, jonka avulla yksilö tarkkailee, arvioi ja muokkaa tunnereaktioitaan sisäisten ja ulkoisten prosessien avulla tunteen jo herättyä.
• Kyse ei ole pyrkimyksestä kitkeä tunteita, vaan pyrkimyksestä ilmaista ja hallita niitä tilanteeseen sopivalla tavalla, mikä edistää niin sopeutumista kuin sosiaalista vuorovaikutusta.
• On hyvä muistaa, että eri tutkijoilla on hieman toisistaan poikkeavia painotuksia – toiset korostavat tunnereaktion muutosta, toiset ilmaisun hallintaa sosiaalisessa kontekstissa. Siksi omassa tekstissä kannattaa aluksi rajata, mitä määritelmää itse seuraa.