Kiinan ja Venäjän 11. yhteinen ilmapartio herätti Etelä-Korean hävittäjät

Operaatio sai Etelä-Korean lähettämään hävittäjiä ilmaan, kun yli kymmenen kiinalaista ja venäläistä sotilaskonetta saapui Korean ilmapuolustuksen tunnistusvyöhykkeelle eli KADIZ-alueelle. Tällainen tunnistusvyöhyke on yleensä valtion varsinaista alueellista ilmatilaa laajempi alue, jolla lentoliikennettä seurataan ja tunnistetaan. Etelä-Korean mukaan koneet eivät kuitenkaan tunkeutuneet maan alueelliseen ilmatilaan .

Mitä 11. ilmapartiossa tapahtui?

Kiinan ja Venäjän muodostelmaan kuului:

• Venäjältä: Tu-95MS-strategisia pommikoneita sekä Su-30SM- ja Su-35S-hävittäjiä
• Kiinasta: H-6K-pommikoneita, J-10C-hävittäjiä ja KJ-500A-tutkavalvonta- ja johtokone, jota kutsutaan myös AWACS-koneeksi

Kiinan puolustusministeriön mukaan partio toteutettiin maiden asevoimien vuotuisen yhteistyösuunnitelman mukaisesti. Peking kuvasi lentoa osoitukseksi maiden päättäväisyydestä ja kyvystä turvata alueellista vakautta . Venäjä puolestaan ilmoitti, ettei lento rikkonut ulkomaiden ilmatilaa ja että operaatio eteni suunnitellusti .

Tämänkertaisesta partiosta teki poikkeuksellisen se, että mukana oli ensimmäistä kertaa myös hävittäjäsaattue ja ilmavalvonta- ja johtokone. Se viittaa siihen, että toiminta on laajentumassa pelkistä pommikoneiden yhteislentoharjoituksista monimutkaisemmiksi, useita tehtäviä yhdistäviksi operaatioiksi .

Miten Etelä-Korea ja Japani reagoivat?

Etelä-Korean asevoimien esikunta kertoi havainneensa koneet jo ennen niiden saapumista KADIZ-alueelle. Ilmavoimien hävittäjät lähetettiin valmiuteen siltä varalta, että tilanteeseen olisi tarvittu nopeaa reagointia .

Koneet lensivät KADIZ-alueelle ja poistuivat sieltä ilman, että ne Etelä-Korean mukaan loukkasivat maan suvereenia ilmatilaa . Etelä-Korean kannalta kyse ei siis ollut alueellisen ilmatilan rikkomisesta, mutta sotilaskoneiden lentäminen tunnistusvyöhykkeelle ilman ennakkoilmoitusta johti tavanomaiseen varotoimeen.

Myös Japani lähetti hävittäjiä ilmaan. Japanin puolustusministeriön mukaan se seurasi muun muassa neljää kiinalaista H-6-pommikonetta ja kahta venäläistä Tu-95-pommikonetta . Tilanne ei johtanut vihamieliseen yhteenottoon, mutta se noudatti tuttua kaavaa, joka on toistunut aiempien Kiinan ja Venäjän yhteisten partioiden yhteydessä vuodesta 2019 lähtien.

Vuosittainen yhteistyö alkoi vuonna 2019

Kiinan kansan vapautusarmeijan ilmavoimat ja Venäjän ilmavoimat toteuttivat ensimmäisen yhteisen strategisen ilmapartionsa 23. heinäkuuta 2019 Japaninmeren ja Itä-Kiinan meren yllä. Venäjä kuvasi sitä ensimmäiseksi Kiinan kanssa tekemäkseen pitkän matkan yhteispartioksi Aasian ja Tyynenmeren alueella .

Ensimmäinen operaatio oli heti kiistanalainen. Etelä-Korean viranomaiset kertoivat varoituslaukauksista, ja Japani esitti jyrkän vastalauseen . Sen jälkeen partioista on tullut vähintään vuosittainen osa maiden sotilaallista yhteistyötä .

Joulukuussa 2025 toteutettu 10. partio kulki Itä-Kiinan meren ja läntisen Tyynenmeren yllä ja kesti kahdeksan tuntia . Kesäkuun 2026 operaatio oli siten järjestyksessään 11. vuodesta 2019 laskettuna.

Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelun kesäkuussa 2026 julkaistun raportin mukaan Kiina ja Venäjä ovat lisänneet yhteisiä harjoituksia ja partioita Aasian ja Tyynenmeren alueella vuodesta 2014 lähtien .

Miksi lennot herättävät huolta?

Kiinan ja Venäjän näkökulmasta kyse on suunnitelmallisesta yhteistyöstä ja viestistä siitä, että maat pystyvät toimimaan yhdessä kaukana omilta tukialueiltaan. Etelä-Korean ja Japanin näkökulmasta taas toistuvat lennot lähellä niiden ilmatilaa vaativat jatkuvaa valvontaa ja hävittäjien valmiutta.

Lähes jokainen partio on johtanut Etelä-Korean ja Japanin hävittäjien ilmaan lähettämiseen, ja joissakin tapauksissa myös diplomaattisiin vastalauseisiin . Siksi merkitystä ei ole ainoastaan sillä, loukataanko alueellista ilmatilaa, vaan myös sillä, missä koneet lentävät, kuinka lähellä herkkiä alueita ne liikkuvat ja millaista sotilaallista yhteistoimintaa operaatio osoittaa.

Partioita on yleisesti tulkittu osaksi Kiinan ja Venäjän sotilaallisen yhteistyön syvenemistä sekä pyrkimykseksi tasapainottaa Yhdysvaltojen, Japanin ja Etelä-Korean muodostamaa turvallisuusrakennetta Indo-Tyynenmeren alueella .

Mikä vuoden 2026 operaatiossa oli uutta?

Tämän vuoden partio erottui ennen kaikkea kahdella tavalla:

1. Mukana oli hävittäjiä ja AWACS-kone. Venäläiset Su-30SM- ja Su-35S-hävittäjät sekä kiinalaiset J-10C-hävittäjät toimivat pommikoneiden tukena. KJ-500A vastasi ilmavalvontaan ja johtamiseen liittyvästä tehtävästä. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun tämän partioketjun yhteydessä ilmoitettiin tällaisesta kokoonpanosta .
2. Ajankohta herätti tulkintoja. Partio toteutettiin vain päiviä sen jälkeen, kun Taiwan oli päättänyt viisi päivää kestäneet taisteluvalmiusharjoitukset. Osa analyytikoista tulkitsi ajoituksen mahdolliseksi viestiksi Taipeille ja sen kumppaneille, mutta viralliset lausunnot Pekingistä ja Moskovasta kuvasivat lentoa tavanomaiseksi harjoitukseksi, jonka tavoitteena oli osoittaa alueellista vakautta .

Näin ollen kyse ei ollut Etelä-Korean tai Japanin ilmatilan loukkauksesta. Operaatio oli silti merkittävä osoitus siitä, kuinka Kiina ja Venäjä harjoittelevat pitkän matkan yhteistoimintaa alueella, jossa niiden liikkeet vaikuttavat suoraan naapurimaiden sotilaalliseen valmiuteen.