Ranskan velkahuoli näkyy jo lainakoroissa

Vanguardin kuvaus Ranskasta ”pitkällä aikavälillä heikkenevänä luottoriskinä” on varoitus maan julkisen talouden suunnasta, ei virallinen luottoluokituksen muutos. Sitkeä alijäämä, kasvava velka ja vaikeudet sopia budjettitoimista ovat nakertaneet sijoittajien luottamusta. Syyskuun 29. päivänä Ranskan 10-vuotisen valtionlainan korko oli 4,75 prosenttia, kun Saksan vastaava korko oli 3,63 prosenttia. Sijoittajat vaativat siis suurempaa tuottoa pitääkseen hallussaan Ranskan velkaa.57

Mitä Ranskan ja Saksan korkoero kertoo?

Ranskan ja Saksan 10-vuotisten valtionlainojen korkoeroa kutsutaan riskipreemioksi eli spreadiksi. Se kuvaa lisätuottoa, jota sijoittajat vaativat Ranskan lainoista verrattuna Saksan lainoihin. Deutsche Bankin mukaan ero kasvoi syyskuun alun noin 85 korkopisteestä yli 110 korkopisteeseen syyskuun 29. päivään mennessä. Ero oli suurimmillaan sitten eurokriisin vuoden 2012.

Sadan korkopisteen ero vastaa yhtä prosenttiyksikköä. Kun korkoero kasvaa, Ranskan valtio joutuu yleensä maksamaan uusista lainoista enemmän. Myös erääntyvien velkojen jälleenrahoitus voi kallistua, mikä lisää tulevien budjettien korkomenoja – etenkin jos korkeampi korkotaso jää pysyväksi.20

Korkoeron kasvu ei yksin tarkoita, että Ranska menettäisi pääsyn lainamarkkinoille tai että kriisi olisi väistämätön. Se kertoo sijoittajien muuttuneesta arviosta riskeistä. Korkoihin vaikuttavat myös laajemmat markkinaliikkeet, eivät vain Ranskan omat ongelmat.17

Alijäämä ja velka pitävät paineen yllä

Fitch arvioi Ranskan budjettialijäämän pysyvän suurena: sen ennuste on 5,2 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2026, 5,5 prosenttia vuonna 2027 ja 5,2 prosenttia vuonna 2028. Luokitusyhtiö nosti ennusteitaan muun muassa heikomman talouskasvun, kasvavien korkomenojen ja lisättyjen puolustusmenojen vuoksi.20

Fitch ennustaa myös julkisen velan kasvavan 115,7 prosentista bruttokansantuotteesta vuonna 2025 aina 122,7 prosenttiin vuoteen 2028 mennessä. Velan vakauttaminen on vaikeaa, jos alijäämät pysyvät suurina ja lainakustannukset nousevat: silloin valtion budjettiin jää vähemmän liikkumavaraa velkataakan hoitamiseen.20

Vanguardin arvio ei ole luottoluokituspäätös

Vanguardin ilmaus on sijoittajan arvio Ranskan pitkän aikavälin luottokelpoisuuden kehityksestä. Se ei ole virallinen luokituksen muutos. Luokitusyhtiöt tekevät päätöksensä erikseen: Scope laski Ranskan luokituksen tasolta AA- tasolle A+ ja asetti näkymän vakaaksi. Fitch puolestaan vahvisti Ranskan luokituksen tasolle A+ ja näkymän vakaaksi.20

Markkinoiden korkoliikkeitä ja virallisia luokituksia ei siis pidä sekoittaa toisiinsa. Lainojen korot voivat nousta, kun sijoittajat arvioivat riskejä uudelleen, vaikka luokitusyhtiö ei olisi ilmoittanut uudesta laskusta. Lisäluokitusten laskut ovat sijoittajien huolenaihe, mutta ne eivät ole ennalta päätettyjä.1820

Budjettikiista ja ulkomaisten sijoittajien rooli

Ranskan velkaongelma on myös poliittinen. Hallituksella on edessään parlamentaarinen vääntö noin 54 miljardin euron sopeutustoimista, joiden tavoitteena on pienentää alijäämää. Vuoden 2027 presidentinvaalit lisäävät epävarmuutta tulevasta talouspolitiikasta. Deutsche Bankin mukaan toimien hyväksyminen voi olla vaikeaa.19

Sijoittajat kaipaavat uskottavia suunnitelmia alijäämän pienentämiseksi, eivät pelkkiä tavoitteita. Jos ehdotetut toimet eivät mene läpi tai eivät vakuuta markkinoita, Ranskan lainakorot voivat nousta entisestään. Kyse on riskistä, ei varmana pidettävästä ennusteesta siitä, kuinka paljon korkoero kasvaisi.1718

Ranskan valtionlainamarkkinoiden on lisäksi kuvattu olevan poikkeuksellisen riippuvaisia ulkomaisista sijoittajista. Jos kiinnostus Ranskan velkaan heikkenee, valtio voi joutua tarjoamaan sijoittajille korkeampaa tuottoa, mikä tekee velan jälleenrahoituksesta kalliimpaa.6

Mihin EKP:n tuki voi riittää – ja mihin ei?

Euroopan keskuspankin toimet voisivat auttaa hillitsemään euroalueen laajempaa, hallitsematonta joukkolainojen myyntiaaltoa. Niitä ei kuitenkaan pidä pitää varmana keinona, joka asettaisi katon Ranskan lainojen riskipreemiolle. Brookings käsittelee EKP:n mahdollista väliintuloa, jos markkinapaineet pahenevat, mutta muistuttaa, ettei keskuspankin toimia voi automaattisesti olettaa pelkäksi keinoksi kuroa yhden maan korkoeroa umpeen.1

Vaikka EKP:n toimet rauhoittaisivat markkinoiden yleistä kuohuntaa, ne eivät ratkaisisi Ranskan julkisen talouden perusongelmia eivätkä korvaisi toteuttamiskelpoista budjettisuunnitelmaa. Ranskan lainanoton näkymiin vaikuttavat siis sekä markkinatilanne että se, pystyykö maa uskottavasti hillitsemään alijäämää ja velkaantumista.120