Huangin mielestä pitkästä jakolaskusta voi luopua – mutta mitä tilalle?

Nvidian toimitusjohtaja Jensen Huang ei kiistänyt, että tekoälyn käyttö voi auttaa oppilaita tekemään läksyt nopeammin ja samalla heikentää taitoja, joita pitäisi pystyä käyttämään ilman apuvälinettä. Ezra Kleinin haastattelussa hän kuitenkin kyseenalaisti, kuinka vakava menetys esimerkiksi kertotaulujen tai pitkän jakolaskun unohtaminen lopulta on. Hänen ajatuksensa on, että osa vanhoista taidoista voi väistyä, jos ihmiset oppivat tilalle uusia ja pystyvät työskentelemään aiempaa laajempien ongelmien parissa.24

Kriitikoiden mielestä tällainen vastaus sivuuttaa olennaisen kysymyksen: mitä tapahtuu, jos lasten perustaidot heikkenevät jo ennen kuin niiden tilalle on syntynyt mitään uutta? Mahdollinen tuleva hyöty ei itsessään osoita, että oppimisen nykyiset menetykset olisivat vähäpätöisiä.248

Läksyt sujuvat nopeammin, kokeet kertovat toista

Klein kertoi tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin yli 26 000:ta kiinalaista 7.–12.-luokkalaista. Tutkimuksen mukaan tekoälyn käyttöönotto paransi läksyjen tuloksia 18 prosenttia ja lyhensi tehtävien tekemiseen kuluvaa aikaa 30 prosenttia. Samalla kuukausikokeiden tulokset laskivat, ja myös pääsykokeissa havaittiin heikennystä. Vaikutuksen kerrottiin kasvavan pidemmällä aikavälillä.123

Huang myönsi haastattelussa, että opitut asiat eivät välttämättä jää mieleen yhtä hyvin, jos tekoäly tekee työn oppilaan puolesta. Hän nosti esiin peruslaskutaidon: hänen mukaansa kertotauluja, neliöjuuria ja pitkää jakolaskua osataan yhä huonommin. Kun Klein kysyi, onko sillä väliä, Huang vastasi, ettei hänen mielestään välttämättä ole.410

Rutiinitaidoista järjestelmien hallintaan?

Huangin perustelu ei ole vain se, että laskimen tai tekoälyn avulla voi laskea nopeammin. Hän arvelee, että ihmiset saattavat menettää osan niin sanotusta hienojakoisesta älyllisestä ketteryydestä mutta kehittyä samalla paremmiksi kokonaisuuksien hahmottajiksi eli järjestelmäajattelijoiksi. Tällöin tärkeäksi voisi tulla kyky hyödyntää työkaluja ja yhdistää niiden avulla eri osia isommaksi ratkaisuksi.413

Huang viittasi myös siihen, että nykyajan insinöörit ovat hänen mielestään parempia järjestelmäajattelijoita kuin hänen sukupolvensa valmistuneet. Hän kertoi lisäksi turvautuvansa itse teknologiaan arkisessa muistamisessa, kuten oman osoitteensa muistamisessa. Hän käytti sitä esimerkkinä siitä, ettei jokaisen tiedon tai rutiinitaidon säilyttäminen välttämättä ole tarpeen.412

Tämä ajattelu selittää, miksi Huang suhtautuu optimistisesti tekoälyn aiheuttamiin muutoksiin: hän painottaa sitä, mitä uutta voi syntyä, eikä vain sitä, mitä voidaan menettää. Koulutuksen kohdalla tulevien taitojen syntyminen on kuitenkin oletus, ei tutkimuksen osoittama tulos. Kotitehtävien nopeutuminen ei vielä kerro, korvaavatko uudet valmiudet perustaitojen heikkenemisen.28

Tekoälyn riskeistä pitää hänen mukaansa puhua näytön pohjalta

Huang arvosteli tekoälyn vaaroja koskevia katastrofiennusteita. Hän piti Geoffrey Hintonin arviota yhteiskunnan tuhoutumisen mahdollisuudesta vastuuttomana ja katsoi, ettei tällaiselle prosenttiluvulle ole riittävää tieteellistä pohjaa. Huangin mukaan tekoälystä käytävän keskustelun pitäisi perustua näyttöön eikä pelotteluun.717

Hän ei silti haastattelussa väittänyt, että tekoälytuotteita pitäisi julkaista miten tahansa. Huangin mukaan yritysten ei pidä tuoda markkinoille tuotteita, joita ne eivät pysty hallitsemaan. Hän myös katsoi, ettei tekoälyyrityksiä pidä vapauttaa tavallisesta kilpailu- tai vastuulainsäädännöstä.19

Hänen näkemyksensä herättää silti kysymyksiä siitä, kuinka vakavasti välittömiä haittoja punnitaan suhteessa luvattuihin tuleviin hyötyihin. Sama jännite näkyy Huangin energiasta ja ilmastosta puhumisessa: hän näkee tekoälyn mahdollisena pitkän aikavälin apuna ilmastokysymyksissä, vaikka sen kehittäminen vaatii paljon energiaa ja siirtymä voi aiheuttaa kustannuksia jo nyt. Kriitikoiden mukaan tulevaisuuden hyötyjen korostaminen voi sivuuttaa ihmiset, jotka kärsivät nykyisistä ympäristöhaitoista.

Huangin kommentit eivät todista, että hän haluaisi lasten menettävän taitojaan tai että tekoälyn käyttö heikentäisi kaikkien oppimista samalla tavalla. Kiinalaistutkimus ei yksin ratkaise, miten tekoälyä pitäisi käyttää koulussa. Kiistan ydin on pikemminkin siinä, millaisia riskejä Huang pitää hyväksyttävinä ja riittääkö lupaus uusista taidoista vastaukseksi nykyisten perustaitojen mahdolliseen heikkenemiseen.24