Raskausajan mielenterveys: tukea ilman syyllistämistä

Raskausajan mielenterveydestä kannattaa pitää huolta siksi, että raskaana oleva ansaitsee voida hyvin – ei siksi, että jokainen vaikea tunne olisi uhka lapselle. Tutkimuksissa on havaittu yhteyksiä raskausajan psyykkisen kuormituksen ja joidenkin lapsen kehitykseen liittyvien tulosten välillä. Yhteydet ovat kuitenkin usein pieniä tai vaihtelevia, eikä niistä voi päätellä, mitä yksittäisessä perheessä tapahtuu. 1820

Mitä tutkimuksista voi päätellä?

Tutkimuskatsauksessa raskausajan psyykkinen kuormitus oli yhteydessä pieniin eroihin lasten kognitiivisissa ja kielellisissä tuloksissa sekä tarkkaavuuden, tunteiden ja käyttäytymisen vaikeuksiin. Osa yhteyksistä heikkeni, kun tutkijat ottivat huomioon muita vaikuttavia tekijöitä. 18 Toisessa tutkimuksia yhdistäneessä analyysissä masennus- ja ahdistusoireet raskausaikana olivat yhteydessä lapsen kehitykseen, mutta raskausajan oireiden ja kielen kehityksen välistä arviota ei voitu erottaa varmasti siitä, ettei yhteyttä olisi lainkaan. 20

Toiminnanohjaus tarkoittaa esimerkiksi tarkkaavuuden säätelyä ja työmuistia. Vaikka tutkimuksissa on havaittu tarkkaavuuteen liittyviä yhteyksiä, niistä ei voi päätellä, että raskausajan kuormitus aiheuttaisi tietyn lapsen toiminnanohjauksen vaikeudet. 18 Myöhempää masennusta tarkastellut katsaus löysi yhteyksiä muun muassa äidin raskausajan stressiin, ahdistukseen ja masennukseen – mutta myös sosioekonomisiin tekijöihin ja muihin olosuhteisiin. 19

Väestötason yhteys ei ole tuomio vanhemmalle eikä ennuste lapselle. Tutkimustieto puoltaa avun tarjoamista, ei huolesta tai surusta syyllistämistä. 1819

Miksi ”älä stressaa” ei yleensä auta?

Kehotus olla onnellinen voi olla hyvää tarkoittava, mutta tunteita ei saa pois päältä käskemällä. Jos raskaana oleva kokee, että hänen pitäisi kuulostaa aina myönteiseltä, häneltä voi jäädä kertomatta, millaista apua hän tarvitsee. Raskausajan mielenterveyttä koskevissa ohjeissa korostetaan mahdollisuutta puhua vaikeuksista ja saada tarvittaessa tukea tai hoitoa. 57

Läheinen voi kokeilla toisenlaista kysymystä: ”Sinun ei tarvitse esittää minulle reipasta. Mikä tuntuu nyt raskaimmalta, ja voisinko ottaa jonkin asian hoitaakseni?” Tärkeintä on kuunnella vastausta, ei luvata, että kaikki järjestyy.

Tukea, josta ei tule uutta tehtävälistaa

• Anna ristiriitaisillekin tunteille tilaa. Pelkoa, surua tai epävarmuutta ei tarvitse korjata. Kuuntele, jos toinen haluaa puhua, ja kunnioita myös sitä, jos hän ei halua.
• Muista ihminen raskauden takana. Ystävät, kiinnostuksen kohteet, työ tai oma rauha voivat edelleen olla tärkeitä. Pieni mieluisa hetki saa olla vain mieluisa hetki, ei päivittäinen hyvinvointisuoritus.
• Rajaa tietotulvaa. Vertailua tai huolta lisääviä sosiaalisen median tilejä voi hiljentää. Raskaana oleva saa myös päättää, millaisia neuvoja hän haluaa kuulla ja kenelle raskaudesta kerrotaan.
• Jaa käytännön työt. Puoliso, ystävä tai perheenjäsen voi hoitaa ruoan, kotityön, kyydin tai vastaanottokäynnin järjestelyjä. Kannattaa kysyä, mikä todella helpottaisi, eikä olettaa tietävänsä.
• Huomioi myös fyysinen vointi. Lepo, ruoka ja terveydentilaan sopiva liikkuminen voivat helpottaa arkea. Hankalista fyysisistä oireista kannattaa kertoa raskautta seuraavalle ammattilaiselle sen sijaan, että niitä pitäisi omana epäonnistumisena.

Jos alakulo tai ahdistus jatkuu, tuntuu ylivoimaiselta tai vaikeuttaa arkea, asiasta kannattaa kertoa neuvolassa, kätilölle, lääkärille tai muulle hoitavalle ammattilaiselle. Yhdysvaltalainen gynekologien ja synnytyslääkärien järjestö ACOG suosittelee masennuksen ja ahdistuksen seulontaa raskaus- ja synnytyksen jälkeisessä hoidossa niin, että löydöksiin voidaan vastata arvioinnilla, hoidolla ja seurannalla. Hoitovaihtoehdoista keskusteltaessa voidaan käsitellä keskusteluapua, muuta tukea ja tarvittaessa lääkitystä. 856

Jos raskaus on riskiraskaus

Epävarmuuteen ei tarvitse vastata pakotetulla optimismilla. Hoitavalta tiimiltä voi kysyä, mitä tilanteesta tiedetään, mikä on vielä epävarmaa, kehen kysymysten kanssa voi olla yhteydessä ja milloin seuraava tieto on odotettavissa. Läheiset voivat auttaa järjestelyissä ja samalla antaa tilaa huolelle. Raskauskomplikaatioihin liittyvissä mielenterveyden haasteissa on tärkeää tunnistaa tuen tarve ja varmistaa, että apua on saatavilla. 15

Omahoito ei myöskään korvaa turvallisuutta, riittävää toimeentuloa tai mahdollisuutta saada hoitoa. Väkivalta, kumppanin tuen puute, työttömyys ja syrjintä kuuluvat raskausajan mielenterveyteen liittyviin tunnistettuihin kuormitustekijöihin. Hoidossa on siksi huomioitava myös sosiaaliset ja rakenteelliset tarpeet. Niiden ratkaiseminen ei ole yksin raskaana olevan vastuulla. 214