Dewarin alue kertoo Kuun muinaisesta magneettikentästä – McGetchin näyttää, miten törmäys muuttaa pintaa

Kuun kääntöpuolen Dewarin alue ja tuore McGetchinin kraatteri vastaavat eri kysymyksiin. Dewarista etsitään jälkiä Kuun varhaisesta sisäisestä toiminnasta. McGetchin taas tarjoaa harvinaisen tilaisuuden tutkia törmäystä, jonka syntyajankohta tunnetaan ja jonka vaikutuksia voidaan seurata kiertoradalta. 12

Dewar: magneettinen jälki pinnan alla

Dewarista ei ole tuotu Maahan kivinäytettä. Tutkijat vertasivat sen sijaan alueelta kiertoradalla tehtyjä painovoima- ja magneettimittauksia. Samalle kohdalle osuvat poikkeamat sopivat malliin, jossa Kuun kuoren alla on tiheä, magnetoitunut vulkaaninen kivimuodostuma. Kiveen tallentunut magnetismi tukee ajatusta, että Kuun sisäosissa syntyi varhain magneettikenttä eli siellä toimi niin sanottu dynamo. 34

Tutkijoiden noin 4,2 miljardin vuoden ikäarvio sekä päätelmät tuolloisesta kentästä perustuvat mittausten ja Kuun rakenteen mallintamiseen. Ne eivät ole suora mittaus muinaisesta kentästä, eikä Kuun nykyinen magneettikenttä ole samanlainen maailmanlaajuinen kenttä. Käytettävissä oleva näyttö ei tässä riitä antamaan luotettavaa lukuarvoa Dewarin perusteella arvioidulle kentän voimakkuudelle. 34

Tulos on kiinnostava, koska Apollo-lentojen kivinäytteistä on saatu erilaisia tulkintoja siitä, kuinka voimakas ja pitkäikäinen Kuun magneettikenttä oli. Dewarin laaja, pinnan alle hautautunut kohde tarjoaa näytteistä riippumattoman todisteketjun kentän olemassaolon tutkimiseen. Se ei kuitenkaan yksin ratkaise, oliko kenttä jatkuva vai ajoittain voimakas. Tarkemmat mittaukset ja aikanaan hyvin ajoitetut näytteet Kuun kääntöpuolelta voisivat koetella sekä kivimuodostuman tunnistusta että sen ikää ja magnetoitumista. 356

McGetchin: uusi kraatteri, laajempi vaikutus

McGetchinin synnyttänyt kappale osui Kuuhun 11.4.–22.5.2024. NASA:n Lunar Reconnaissance Orbiter -luotaimen kuvia vuonna 2025 tarkastellut Robert Wagner huomasi vaalean läikän ja sitä ympäröivän tumman kehän. Kun kuvia verrattiin aiempiin otoksiin, paikalla havaittiin uusi, noin 222 metriä leveä ja 43 metriä syvä kraatteri – suurin aurinkokunnassa tunnistettu vastikään muodostunut kraatteri. Vaalea läikkä on törmäyksessä ulos sinkoutunutta ainesta, ei itse kraatteri. 278

Lämpötilamittaukset osoittavat, että kraatteria ympäröivä häiriintynyt pinta on poikkeuksellisen viileä. Törmäyksen havaittava vaikutus ulottuu siis paljon näkyvää kuoppaa laajemmalle. Yksi tutkittava selitys on, että isku on kuohkeuttanut tai siirtänyt irtonaista kuuperää, jolloin sen lämmönvaraus muuttuu. Viileän alueen tarkka syntytapa ja kesto eivät silti ole vielä lopullisesti selvillä. 29

McGetchinin kuvia ja lämpötiloja seuraamalla voidaan nähdä, miten törmäyksen muuttama pinta kehittyy. Kraatteri ja siitä sinkoutunut aines voivat lisäksi auttaa tutkimaan pinnan alta paljastunutta materiaalia. Dewarin kohdalla seuraava ratkaiseva askel olisi varmistaa, millainen hautautunut kivi todella on ja milloin sen magnetismi tallentui. 29356