Hormuzin kriisi kuluttaa öljymarkkinoiden viimeisiäkin puskureita

Hormuzinsalmen kriisin olennaisin seuraus ei ole vain se, että öljyä kulkee vähemmän. Globaali järjestelmä on pysynyt pystyssä väliaikaisilla ratkaisuilla: hätävarastojen puruilla, kaupallisten varastojen käytöllä, kysynnän hillinnällä ja vientien uudelleenreitityksillä. Ne ostavat aikaa, mutta eivät palauta normaalia kuljetuskapasiteettia.

Ennen konfliktia salmen kautta kulki noin 20 miljoonaa barrelia öljyä ja öljytuotteita päivässä. Toteutuneista virroista on esitetty eri arvioita, mutta ne kaikki kuvaavat vakavaa häiriötä: Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan virta oli maaliskuusta toukokuuhun keskimäärin 2,7 miljoonaa barrelia päivässä. Syyskuun 18. päivän alustavien laivatietojen mukaan salmen läpi kulki vain neljä rahtiainelastia kuljettavaa alusta.

Markkinoiden turvaverkko ohenee

Öljyn toimitushäiriö ei aluksi välttämättä näy kulutuksessa samansuuruisena vajeena. Hallitukset voivat vapauttaa strategisia varastoja, kauppiaat voivat purkaa kaupallisia varastojaan, jalostamot voivat vähentää tuotantoaan ja tuottajat ohjata osan viennistään muille reiteille. Nämä toimet kuitenkin vain siirtävät ongelmaa eteenpäin.

IEA:n jäsenmaat sopivat maaliskuussa järjestön historian suurimmasta hätäöljyvarastojen vapautuksesta häiriön lieventämiseksi. Samalla Lähi-idän tuottajien yhteenlasketut toimitusmenetykset olivat elokuuhun mennessä ylittäneet 1,3 miljardia barrelia. 15 Jokainen varastojen purku merkitsee käytännössä sitä, että seuraavan häiriön varalle jää vähemmän suojaa.

Siksi arviot jäljellä olevasta tarjontavajeesta poikkeavat toisistaan. Persianlahden lähtösatamien liikenne, Hormuzin läpi kulkevat määrät ja maailmanmarkkinoille saatavilla oleva raakaöljy eivät ole sama asia. Lukuihin vaikuttavat myös reittimuutokset, laivasta laivaan tehtävät siirrot sekä alusten sijaintitietojen vältteleminen. Kestävin johtopäätös ei ole yksi tarkka luku, vaan se, etteivät normaalit kauppavirrat ole palautuneet. 4 12

Saudi-Arabian kiertoreitti oli ratkaiseva helpotus

Saudi-Arabian itä–länsi-putki yhdistää maan itäiset öljykentät Punaisenmeren Yanbun vientikeskukseen. Sen avulla raakaöljyä voidaan viedä Hormuzinsalmen ohi. Konfliktin viiden ensimmäisen kuukauden aikana tämän reitin kautta kulkeva länsirannikon vienti nousi Reutersin mukaan noin 4–5 miljoonaan barreliin päivässä. 3

Putki toimi siis yhtenä maailman öljyjärjestelmän tärkeimmistä paineenpurkuventtiileistä. Droneiskujen aiheuttama putken sulkeminen vei kapasiteettia käytöstä juuri silloin, kun helppoja vaihtoehtoja oli vähän. Reutersin mukaan isku pysäytti putken, ja Brent-raakaöljy päätyi 14. syyskuuta 105,68 dollariin barrelilta toimitushuolien vahvistuessa. 17

Yanbussa varastoitu öljy voi tukea vientiä lyhyesti, mutta se ei korvaa toimivaa putkea. Reutersin haastattelemien arvioiden mukaan käytettävissä oleva öljy riittäisi viennin ylläpitämiseen vain noin viideksi–seitsemäksi päiväksi, jos seisokki jatkuisi. Korjausaikataulu on epäselvä: Yhdysvaltain viranomaiset ovat kuvanneet keskeytystä lyhyeksi, kun taas riippumattomissa arvioissa on puhuttu viikoista.

Yhdysvaltain lisävienti ei täytä aukkoa hetkessä

Yhdysvallat voi lisätä maailmanmarkkinoiden tarjontaa, mutta se ei pysty nopeasti korvaamaan Persianlahden öljyn laatuyhdistelmää, lastausterminaaleja, tankkerikalustoa ja jalostustuotteita.

Raakaöljy on kuljetettava ja lastattava, sen on sovittava jalostamon prosesseihin, ja siitä on tuotettava käyttökelpoisia tuotteita, kuten dieseliä, lentopetrolia ja bensiiniä. Öljytuotteiden niukkuus voi jatkua, vaikka muualla olisi enemmän raakaöljyä tarjolla. Columbian yliopiston Center on Global Energy Policy -keskuksen mukaan Yhdysvaltain jalostamot olivat vieneet ennätysmääriä tuotteita, mikä oli pienentänyt kotimaisia tuotevarastoja. Jalostamot toimivat jo lähellä käytännön kapasiteettirajoja, ja Yhdysvaltain keskitislevarastot olivat noin 13 % alle viiden vuoden keskiarvon.

Yhdysvaltain lisätuotanto ja -vienti helpottavat tilannetta marginaalissa, mutta eivät automaattisesti ratkaise kuljetushäiriötä. Pullonkaula ei ole vain raakaöljyn tuotannossa, vaan myös logistiikassa ja jalostuskapasiteetissa.

Kiinan tuontileikkaus toi aikaa – mutta ei välttämättä enää

Kiina loi kriisin alkuvaiheessa merkittävän puskurin vähentämällä raakaöljyn nettotuontia, käyttämällä kotimaisia varastoja ja hidastamalla jalostusta. Center on Global Energy Policy arvioi Kiinan raakaöljyn nettotuonnin supistuneen vuoden 2026 toisella neljänneksellä 30 % vuodentakaisesta eli 3,5 miljoonalla barrelilla päivässä.

Tämä vähensi kilpailua Persianlahden ulkopuolisista öljyvirroista ja lievensi välitöntä hintapainetta. Kyse oli kuitenkin kysyntäpuolen sopeutuksesta, ei uudesta tarjonnasta.

Elokuussa Kiinan jalostusmäärät nousivat jo toista kuukautta peräkkäin. Reutersin mukaan kasvua tuki polttoainevienti sen jälkeen, kun Peking kevensi vientirajoituksia heinäkuun puolivälissä. Kiinalla on edelleen varastoja ja poliittista liikkumavaraa, mutta jalostuksen piristyminen tarkoittaa, ettei aiemman tuontijarrun voida olettaa tasoittavan häiriötä rajatta.

LNG:llä on sama meriturvallisuusongelma

Öljykriisi paljastaa laajemman energiaturvallisuuden ongelman: jos vakuuttajat, miehistöt ja varustamot pitävät reittiä liian vaarallisena, tuotantokapasiteetti voi jäädä käytännössä hyödyntämättä, vaikka öljykentät, putket tai nesteytyslaitokset eivät olisi vaurioituneet.

Brookingsin mukaan Hormuzinsalmen kautta kulkevien alusten vakuuttaminen on joko mahdotonta tai kohtuuttoman kallista, ja merenkulkijat ovat haluttomia lähtemään reitille. 2 Nesteytetyn maakaasun eli LNG:n ostajilla on öljymarkkinoita vähemmän joustovaraa, koska LNG-ketju riippuu erikoisaluksista, vastaanottoterminaaleista ja sopimuksiin sidotuista toimituksista. Käytännön vastaus on riskien hajauttaminen: joustavammat hankintasopimukset, vaihtoehtoiset putkiyhteydet siellä missä niitä on, vastaanottokapasiteetti, varastot ja pienempi riippuvuus yhdestä merellisestä pullonkaulasta.

Mistä öljyn hinta riippuu seuraavaksi?

Laaja hintaskenaarioiden kirjo perustuu kahteen eri oletukseen kriisin etenemisestä.

Öljyn korkeampi lähiajan hintaskenaario edellyttää iskujen jatkumista, tankkeriliikenteen rajoituksia, kiertoreittikapasiteetin pitkittynyttä menetystä ja uusia varastojen purkuja. Brent päätyi 18. syyskuuta 104,87 dollariin barrelilta. Hinta oli aiemmin samalla viikolla käynyt lähellä neljän kuukauden huippuja Saudi-Arabian putkivaurioon ja Yanbun lastaushäiriöihin liittyneiden huolien kasvaessa.

Selvästi matalampi pidemmän aikavälin hintataso edellyttäisi aivan toisenlaista tilannetta: turvallisen meriliikenteen uskottavaa palautumista, vienti-infrastruktuurin korjaamista ja käynnistämistä, vakuutusten ja tankkerikapasiteetin normalisoitumista sekä aikaa varastojen täydentämiseen. Taustalla voisi olla myös heikompi kysyntä tai Persianlahden ulkopuolisen tarjonnan uusi ylijäämä.

Skenaariot eivät ole ristiriidassa. Korkea hinta kuvastaa ratkaisemattoman fyysisen pullonkaulan riskiä, matalampi hinta sen poistumista. Niin kauan kuin kauttakulun turvallisuutta ja vaihtoehtoisia vientireittejä ei ole uskottavasti palautettu, öljymarkkinat ovat alttiita etenkin ylöspäin suuntautuville hintashokeille – enemmän kuin pelkkä päivän hintanoteeraus kertoo.