IMF vaatii velkajarrua: miksi Yhdysvaltojen ja Kiinan alijäämät huolestuttavat koko maailmaa

IMF:n huoli kiteytyy itseään vahvistavaan velka–korko–alijäämäkierteeseen. Pitkään suuret budjettialijäämät kasvattavat velkaa. Kun velkaa erääntyy maksettavaksi, se on jälleenrahoitettava aiempaa korkeammilla koroilla. Kasvavat korkomenot puolestaan paisuttavat tulevia alijäämiä ja velkaa entisestään.

Siksi IMF kehottaa hallituksia – etenkin Yhdysvaltoja ja Kiinaa – esittämään uskottavia, vaiheittain toteutettavia julkisen talouden sopeutussuunnitelmia. Tarkoitus on katkaista kierre ilman äkillistä menoleikkaus- tai veronkiristysiskua, joka voisi heikentää jo valmiiksi haavoittuvaa kasvua.

Velkaennuste heikkeni nopeammin kuin aiemmin arvioitiin

Maailman bruttomääräinen julkinen velka oli vuonna 2025 lähes 94 % globaalista BKT:stä. Nykyuralla sen ennustetaan saavuttavan 100 % jo vuonna 2029. Taso on poikkeuksellinen: vastaavia lukemia on nähty viimeksi toisen maailmansodan jälkimainingeissa. IMF:n mukaan aikataulu on vuotta aiempaa arviota nopeampi; vertailu vuoteen 2031 riippuu siitä, mihin vanhempaan ennustekierrokseen sitä verrataan. 79

Kyse ei ole siitä, että yksi tarkka velkasuhde laukaisisi automaattisesti kriisin. IMF:n varoitus koskee sitä, että velka kasvaa nopeasti tilanteessa, jossa rahoitus on kallista ja markkinat reagoivat julkisen talouden uutisiin aiempaa herkemmin.

Miksi juuri Yhdysvallat ja Kiina ovat keskiössä?

Maailman kahden suurimman talouden rahoituspolitiikka muuttaa myös globaalia velkakehitystä. IMF arvioi Yhdysvaltojen julkisen talouden alijäämän olevan noin 7–8 % BKT:stä, vaikka talous toimii lähellä täyttä kapasiteettiaan. Maan bruttovelan ennustetaan nousevan 142 prosenttiin BKT:stä vuoteen 2031 mennessä. 911

Yhdysvaltojen velka on noussut yli 40 biljoonaan dollariin. Arviolta noin 2,1 biljoonan dollarin alijäämä tilivuonna 2026 ja yli biljoonan dollarin vuotuiset korkomenot havainnollistavat, miten nopeasti velanhoito voi syrjäyttää muita julkisia menoja. 67

Kiinan ja Yhdysvaltojen koko merkitsee, että niiden jatkuva velanotto vaikuttaa olennaisesti koko maailman velkauraan. Ne eivät siis ole IMF:n huomion kohteena vain omien julkisten talouksiensa vuoksi.

Korkomenot muuttuvat budjettipolitiikan keskeiseksi rajoitteeksi

Velan korko ei ole enää pelkkä kirjanpidollinen menoerä. Hallitukset joutuvat uusimaan erääntyviä lainoja selvästi pandemiaa edeltänyttä korkeammilla koroilla. Maailmanlaajuiset julkisen velan korkomenot ovat nousseet neljässä vuodessa noin 2 prosentista lähes 3 prosenttiin globaalista BKT:stä. 67

Tämä heikentää hallitusten liikkumavaraa. Mitä suurempi osuus verotuloista kuluu korkoihin, sitä vähemmän jää esimerkiksi investointeihin, sosiaaliturvaan, puolustukseen tai mahdollisiin uusiin talouskriiseihin vastaamiseen.

Suuret alijäämät voivat pitää inflaatiopaineita yllä

Jos finanssipolitiikka pysyy elvyttävänä taloudessa, joka käy jo lähellä kapasiteettiaan, se voi lisätä kokonaiskysyntää ja ylläpitää inflaatiopaineita. Silloin keskuspankit voivat joutua pitämään ohjauskorkoja korkealla pidempään.

Se nostaa valtion rahoituskustannuksia entisestään ja voi samalla jarruttaa yritysten investointeja. IMF korostaa, että korkeammat korot ja markkinoiden lisääntynyt herkkyys finanssipoliittisille uutisille ovat kaventaneet hallitusten mahdollisuuksia jatkaa nykyisellä velkauralla. 79

Yhdysvaltain valtionlainojen korot välittyvät maailmalle

Yhdysvaltain valtionlainat eli Treasury-lainat ovat keskeinen vertailukohta kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla. Kun niiden tuotot nousevat, myös muiden valtioiden ja yritysten lainanotto kallistuu usein.

Vaikutus voi olla erityisen raskas kehittyville talouksille, joiden ulkoinen rahoitus on jo niukentunut. IMF on nostanut esiin sen, että kehittyneiden talouksien nousevat korot kiristävät muiden maiden rahoitusoloja. 6

Miksi suunnitelman pitää olla uskottava – ja miksi sen pitää olla asteittainen?

Uskottavuus on tärkeää, koska markkinat hinnoittelevat myös tulevaa politiikkaa, eivät vain tämänhetkistä velkamäärää. Keskeistä on konkreettinen keskipitkän aikavälin suunnitelma: päätetyt tulo- ja menotoimet, realistiset talousoletukset sekä kestävät julkisen talouden säännöt ja instituutiot. Tällainen kokonaisuus voi vähentää epävarmuutta ja alentaa velan korkoon sisältyvää riskilisää. IMF:n mukaan suuri velka, finanssipoliittinen epävarmuus ja sopeutuksen lykkääminen näkyvät nyt aiempaa nopeammin korkeampina lainakustannuksina. 8

Asteittaisuus taas suojaa kasvua. Välitön ja voimakas kiristys voisi heikentää taloutta, supistaa veropohjaa ja pahentaa velkasuhdetta lyhyellä aikavälillä. IMF:n suosima malli on vaiheittainen ja hyvin ajoitettu: tuottavia investointeja ja haavoittuvassa asemassa olevia kotitalouksia suojataan, tehottomia menoja uudistetaan ja veropohjaa vahvistetaan. Samalla rahapolitiikalle jätetään tilaa palauttaa inflaatio kestävästi tavoitetasolle.

Ydinviesti on, että lykkääminen tekee lopulta tarvittavasta sopeutuksesta jyrkemmän ja kivuliaamman. Historiallisen korkea velka, rakenteellisesti suuret alijäämät, kallis jälleenrahoitus, inflaatioepävarmuus ja tiiviisti kytkeytyneet joukkolainamarkkinat tekevät hallitusta velkajarrusta IMF:n mielestä kiireellisen – mutta hallitun – tehtävän.