Miljoonatutkimus kartoitti persoonallisuuden DNA-yhteyksiä – mutta geenit eivät ennusta ihmistä

Laajin tähänastinen persoonallisuuden genetiikkaa kartoittanut tutkimus tukee ajatusta siitä, että persoonallisuudella on biologinen, osittain periytyvä pohja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisi olemassa esimerkiksi yksi ”ulospäinsuuntautuneisuuden geeni”. Sen sijaan kyse on polygeenisestä ilmiöstä: suuri joukko tavallisia DNA-variantteja vaikuttaa Big Five -piirteisiin, ja kunkin yksittäinen vaikutus on erittäin pieni. 12

Big Five eli viisi suurta persoonallisuuspiirrettä ovat ekstroversio, sovinnollisuus, tunnollisuus, neuroottisuus ja avoimuus kokemuksille. Ted Schwaban ja Revived Genomics of Personality Consortiumin meta-analyysissä yhdistettiin 46 tutkimusaineistoa. Osallistujia oli piirteestä riippuen 611 037:stä 1,14 miljoonaan. 12

Mitä DNA-variantteja löytyi?

Tutkijat tunnistivat 1 260 toisistaan suunnilleen riippumatonta, koko genomin tasolla merkitsevää DNA-varianttia, joilla oli tilastollinen yhteys vähintään yhteen viidestä persoonallisuuspiirteestä. 12

• Näistä 824 eli noin 65 % sijaitsi alueilla, joita ei aiemmin ollut yhdistetty kyseiseen persoonallisuuspiirteeseen. 2
• Valtaosa löydöksistä oli piirrekohtaisia: 82 % merkitsevän variantin sisältävistä genomialueista liittyi vain yhteen Big Five -piirteeseen. 2
• Tavalliset geneettiset variantit selittivät yhdessä noin 4,8–9,3 % kunkin piirteen mitatusta vaihtelusta. Kun persoonallisuusmittareiden epätäydellinen luotettavuus huomioitiin, osuus oli 10,5–16,2 %. 5

Luvut ovat selvästi pienempiä kuin kaksostutkimuksissa usein arvioitu, noin 40–50 prosentin periytyvyys. Ero ei kumoa kumpaakaan havaintoa: tavallisilla, nykyisissä aineistoissa mitatuilla varianteilla ei yksinkertaisesti tavoiteta kaikkea perinnöllistä vaikutusta. Taustalla voi olla myös harvinaisia variantteja, geenien yhteisvaikutuksia, mittauseroja ja kaksostutkimusten oletuksia.

Sisaruusvertailu vahvisti biologista signaalia

Noin 51 000 sisaruksen aineistossa tutkijat vertasivat sisaruksia keskenään. Geneettiset yhteydet muuttuivat vain vähän tällaisessa asetelmassa. 2

Koska sisarukset jakavat suuren osan kasvuympäristöstään, havainto viittaa siihen, etteivät löydetyt yhteydet selity ensisijaisesti esimerkiksi vanhempien koulutuksella, sosioekonomisella asemalla, asuinalueella tai muilla yhteisen lapsuuden välittämillä tekijöillä. Tulokset sopivat paremmin suoraan biologiseen periytymiseen. 2

Tämä ei silti tee ympäristöstä sivuseikkaa. Persoonallisuus rakentuu perittyjen taipumusten ja elämänkokemusten vuorovaikutuksessa. Ihmiset myös osittain valitsevat ympäristöjään ja herättävät toisissa ihmisissä reaktioita, jotka muovaavat heidän kokemuksiaan.

Yhteyksiä terveyteen, käyttäytymiseen ja muuttamiseen

Tutkimuksen geneettiset korrelaatiot ja polygeeniset analyysit yhdistivät persoonallisuuspiirteitä laajoihin käyttäytymisen ja elämänkulun ilmiöihin. Kyse on yhteyksistä, ei kohtalosta eikä välttämättä suorista syy-seuraussuhteista. 12

• Tunnollisuus: geneettinen taipumus suurempaan tunnollisuuteen liittyi parempaan itse arvioituun terveyteen, vähäisempään tupakointiin ja muuhun päihteiden käyttöön, runsaampaan liikuntaan, harvempiin sairaalahoitoihin sekä suotuisampiin ikääntymiseen liittyviin tuloksiin. Aiempi tutkimus on vastaavasti yhdistänyt vähäisen tunnollisuuden heikompaan terveyteen, suurempaan painoon ja runsaampaan päihteiden käyttöön. 236
• Neuroottisuus: suurempi neuroottisuus liittyi heikompaan mielenterveyteen ja epäedullisempiin terveys- ja ikääntymistuloksiin, mukaan lukien suurempi alttius sisäänpäin suuntautuville oireille, kuten ahdistuneisuudelle ja masentuneisuudelle. 23
• Avoimuus kokemuksille: suurempi avoimuus liittyi suurempaan asuinpaikkaliikkuvuuteen, kuten muuttoon pois synnyinpaikkakunnalta tai asuinpaikan vaihtamiseen, sekä koulutukseen liittyviin tuloksiin. 2

Myös kokemukset voivat muovata persoonallisuutta

Tutkimuksen Mendelin randomisaatio -analyysit viittasivat siihen, että koulutus voi itsessään lisätä avoimuutta kokemuksille. Toisin sanoen koulutus ei välttämättä ole vain seurausta ennestään avoimemmasta persoonallisuudesta. 12

Lisäksi painoindeksin (BMI) muutokset saattoivat vaikuttaa tunnollisuuteen ja neuroottisuuteen. Havainto sopii ajatukseen vastavuoroisesta kehityksestä: terveyteen ja sosiaaliseen elämään liittyvät kokemukset voivat muovata persoonallisuutta ajan mittaan. 2

Tuloksia ei pidä tulkita suoraviivaiseksi geenien aiheuttamaksi ketjuksi. Perittyjen erojen vaikutus voi näkyä valinnoissa ja kokemuksissa, kun taas koulutus, terveydentilan muutokset ja muut elämänkokemukset voivat vaikuttaa takaisin persoonallisuuteen. 12

Mitä tutkimus ei kerro?

Tutkimuksella on merkittäviä rajoituksia.

• Noin 95 % osallistujista oli eurooppalaistaustaisia. Siksi vaikutusarviot ja polygeeniset pistemäärät eivät välttämättä yleisty hyvin muihin perimätaustoihin, maihin, kulttuureihin tai historiallisiin oloihin. 12
• Tilastollinen yhteys ei yksilöi yhtä biologista mekanismia. Merkitsevä variantti voi olla merkki laajemmasta, keskenään korreloivasta DNA-alueesta.
• Vaikka satojen tai tuhansien varianttien vaikutuksia yhdistetään polygeeniseksi pistemääräksi, sillä selitetään vain vaatimaton osa väestötason vaihtelusta. Sillä ei voi ennustaa tarkasti kenenkään yksittäisen ihmisen persoonallisuutta, tulevia valintoja tai elämänpolkua. 25

Tutkimuksen keskeinen viesti on siis väestötason, ei yksilötason: persoonallisuudella on hajautunut ja osittain periytyvä geneettinen rakenne, joka näkyy johdonmukaisesti monissa aineistoissa ja liittyy merkityksellisiin elämänilmiöihin. Ympäristön, kehityksen ja yksilöllisen ennakoimattomuuden rooli säilyy silti keskeisenä. 12