Sulawesin hampaat voivat siirtää säännöllisen päihteiden käytön alkua 12 000 vuotta kauemmas

Kahden Indonesian Sulawesin saarella eläneen metsästäjä-keräilijän hampaat voivat olla varhaisin tunnettu todiste psykoaktiivisen aineen säännöllisestä käytöstä. Tutkijoiden mukaan ihmiset imeskelivät kovia, kokonaisia betelpähkinöitä jo jopa 25 000 vuotta sitten. Tulkinta nojaa poikkeuksellisiin kulumisjälkiin, hampaista löydettyyn arekoliiniin sekä laboratoriokokeisiin. 12

Mitä hampaista löytyi?

Jäänteet kuuluvat kahdelle eri aikoina eläneelle ihmiselle. Vanhempi, mieheksi kuvattu henkilö kuoli arviolta 25 000–16 000 vuotta sitten. Toinen henkilö eli noin 7 600–6 300 vuotta sitten. Kummankin iäksi kuollessa arvioitiin 40–50 vuotta. 8

Hampaissa oli syviä, pyöristyneitä uria ja voimakasta kulumista. Tutkijoiden tulkinnan mukaan jäljet syntyivät, kun kovia betelpähkinöitä pidettiin toistuvasti suussa ja imeskeltiin pitkään. Kyse ei siis näyttäisi olleen myöhemmästä tavasta pureskella valmistettua betelseosta. 12

Hammasaineksesta havaittiin arekoliinia, arekapalmun siemenen eli betelpähkinän keskeistä psykoaktiivista alkaloidia. Kun kemiallinen löydös yhdistyy hampaiden kulumiskuvioon, se tukee ajatusta toistuvasta käytöstä eikä vain yksittäisestä altistumisesta. 14

Pelkkä imeskelykin vapautti vaikuttavaa ainetta

Nykyisissä betelperinteissä käytetään usein sammutettua kalkkia eli kalsiumhydroksidia. Se nopeuttaa arekoliinin imeytymistä. Muinaisista löydöistä ei kuitenkaan saatu viitteitä kalkin käytöstä, mikä sopii yksinkertaisempaan ja vanhempaan tapaan: kokonaisen pähkinän imeskelyyn. 15

Tämä ei tarkoita, etteikö käytöllä olisi ollut psykoaktiivista vaikutusta. Tutkijaryhmän kokeissa ehjistä betelpähkinöistä vapautui keinotekoiseen sylkeen arekoliinia. Vapautunut yhdiste aktivoi laboratoriossa ihmisen kannalta olennaisia reseptoreita. Pitkäkestoinen imeskely saattoi siis tuottaa elimistössä vaikuttavan annoksen ilman kalkkia. 14

Vaikutus oli todennäköisesti erilainen kuin kalkilla käsitellyssä nykybetelissä: kalkki tekee imeytymisestä nopeampaa ja voimakkaampaa, kun taas kokonaisen pähkinän imeskely näyttää vapauttaneen ainetta vähitellen. 15

Mahdollinen hammassärkylääke, joka kulutti hampaita

Tutkijat esittävät, että betelpähkinöitä saatettiin käyttää osin hammassäryn lievittämiseen. Ajatus on mahdollinen, sillä arekoliinilla on kipua lievittäviä ominaisuuksia ja kummankin henkilön hampaat olivat pahoin vaurioituneet. Silti aineisto ei voi kertoa varmasti, mikä heidän tarkoituksensa oli. 18

Hampaissa näkyy myös ristiriita: hankaavat pähkinät näyttävät osaltaan aiheuttaneen äärimmäistä kulumista, parodontaalista sairautta ja joissakin hampaissa ydinkammion paljastumista. Mahdollisesti helpotusta tuonut aine saattoi siten samalla pahentaa suun terveysongelmia toistuvan käytön myötä. 1

Laajempi johtopäätös on kiinnostava, mutta sitä on syytä tulkita varovasti. Jääkauden metsästäjä-keräilijät saattoivat tunnistaa luonnonaineen, joka muutti tuntemuksia ja lievitti kipua. Löytö tukee säännöllistä betelpähkinän käyttöä ja sopii kipua lievittävän käytön mahdollisuuteen, mutta se ei suoraan todista, että pähkinöillä olisi hoidettu tulehdusta. 1

Aikajana siirtyy jääkaudelle

Ennen tätä löytöä noin 13 000 vuotta vanhaa käynyttä ohranolutta pidettiin usein varhaisimpana todisteena psykoaktiivisten aineiden käytöstä. Jos Sulawesi-tulkinta pitää paikkansa, säännöllinen käyttö ulottuu noin 12 000 vuotta kauemmas menneisyyteen – jääkauden metsästäjä-keräilijöihin, ei vasta maanviljely-yhteisöihin. 1

Samalla betelpähkinän käyttöhistoria näyttää muuttuvan. Aiemmissa malleissa tavan alku sijoitettiin neoliittiselle tai pronssikaudelle, noin 3 500 vuoden taakse. Sulawesin aineisto viittaa siihen, että käytäntö saattoi alkaa jo jopa 25 000 vuotta sitten. Nykyiset kalkilla tehostetut betelin pureskeluperinteet olisivat silloin paljon vanhemman tavan myöhempi tekninen kehitysvaihe. 1

Mikä on vahvaa näyttöä – ja mikä jää avoimeksi?

Vahvin osa tutkimusta on kolmen havaintolinjan yhdistelmä: epätavalliset hammasurat, muinaisista hampaista löydetty arekoliini sekä kokeet, joissa sylki vapautti arekoliinia ehjästä betelpähkinästä. 14

Niiden perusteella voidaan kohtuullisesti päätellä, että pähkinöitä imeskeltiin toistuvasti ja että käyttäjät altistuivat psykoaktiiviselle aineelle. Sen sijaan vaikutuksen täsmällinen voimakkuus, tavan sosiaalinen merkitys ja se, oliko kivunlievitys käytön tärkein syy, ovat edelleen tulkintoja – eivät suoria havaintoja. 1