Euroopan avaruusomavaraisuus siirtyy puheista infrastruktuuriin

Euroopan vastaus epävarmuuteen Yhdysvaltain avaruusyhteistyöstä ei ole yksi hanke, joka korvaisi NASA:n tai SpaceX:n. Kyse on käytännönläheisestä strategisesta omavaraisuudesta: kyvystä laukaista ensisijaiset hyötykuormat, käyttää suojattuja yhteyksiä ja ylläpitää avaruuden kriittisiä toimintoja, vaikka ulkopuolisten kumppanien linja muuttuisi.

Tavoite nousi aiempaa kiireellisemmäksi, kun yhdysvaltalaiset avaruusyhtiöt, SpaceX mukaan lukien, vetäytyivät Pariisin kansainvälisestä avaruushuippukokouksesta raportoidun Yhdysvaltain painostuksen jälkeen. Ranska jatkoi 9.–10. syyskuuta järjestetyn kokouksen valmisteluja pyrkiessään vahvistamaan Euroopan asemaa yhä kilpaillummalla avaruussektorilla. 17

Mitä avaruusomavaraisuus tarkoittaa käytännössä?

Euroopalle omavaraisuus ei tarkoita transatlanttisen yhteistyön lopettamista. Se tarkoittaa yksittäisten haavoittuvuuksien vähentämistä sellaisissa valmiuksissa, joista julkinen hallinto ja kriittinen infrastruktuuri ovat yhä riippuvaisempia.

Keskeiset painopisteet ovat selviä:

• Varmistettu pääsy kiertoradalle: Euroopan hallinnot tarvitsevat mahdollisuuksia laukaista siviili-, turvallisuus- ja puolustussatelliitteja ilman täydellistä riippuvuutta alueen ulkopuolisista toimijoista.
• Suojatut yhteydet: Julkinen hallinto tarvitsee häiriönkestäviä satelliittiyhteyksiä, joita se voi hallita julkisten palvelujen, turvallisuuden ja kriisitilanteiden tarpeisiin.
• Teollinen kapasiteetti: Eurooppa tarvitsee yrityksiä, laukaisupaikkoja, tuotantokykyä ja jatkuvaa institutionaalista kysyntää – ei vain tutkimusohjelmia tai huippukokousjulistuksia.
• Yhtenäisempi turvallisuusajattelu: Avaruuspolitiikka kytkeytyy yhä tiiviimmin kansalliseen turvallisuuteen, valvontaan ja välttämättömien palvelujen suojaamiseen.

Pariisin kokous oli ennen kaikkea poliittinen viesti, ei osoitus siitä, että Eurooppa olisi jo kurottanut umpeen kyvykkyyseron. Reutersin mukaan merkittäviä uusia päätöksiä ei odotettu, mutta julistuksia ja sopimuksia kylläkin. 17

Britannia rakentaa omaa tukipilariaan

Britannian uusi avaruusstrategia näyttää, miten laajempi eurooppalainen suunta muuttuu rahoitussuunnitelmiksi. Hallituksen mukaan strategiaa tukee yli 7,8 miljardin punnan rahoitus tilivuoteen 2029/30 asti. Se kokoaa avaruusinvestoinnit yhden kehyksen alle ja yhdistää turvallisuuden, puolustuksen sekä talouskasvun tavoitteet. 1

Laukaisuja koskevat panostukset ovat omavaraisuuskeskustelun kannalta erityisen merkittäviä. Strategiaan sisältyy 148 miljoonaa puntaa eurooppalaisiin rakettiohjelmiin ja 30 miljoonaa puntaa Shetlandinsaarilla sijaitsevalle SaxaVordin avaruussatamalle. Britannian hallitus perustelee rahoitusta sillä, että se auttaa maata ja sen kumppaneita laukaisemaan satelliitteja ilman riippuvuutta kaukaisemmista maista. 2

SaxaVordin rahoituksen on tarkoitus tukea kahden uuden laukaisualustan rakentamista. Avaruussatama on jo täysin luvitettu, ja sen toimija arvioi julkisen rahoituksen avaavan lisäksi 30 miljoonaa puntaa yksityistä rahoitusta. 3

Yksin tämä ei synnytä vaihtoehtoa suurille kantoraketeille. Se kuitenkin lisää infrastruktuuria pienten kaupallisten rakettien laukaisuihin ja laajentaa Euroopan käytettävissä olevien laukaisuvaihtoehtojen joukkoa.

Miksi kotimainen laukaisukyky on nyt tärkeämpi?

Laukaisu ei ole enää vain kaupallinen kuljetuspalvelu. Se on portti viestintään, maanhavainnointiin, navigointiin, tiedusteluun ja tieteellisiin tehtäviin. Jos avaruuteen pääsyä rajoittavat geopoliittiset jännitteet, vientivalvonta, laukaisuaikojen ruuhkautuminen tai palveluntarjoajan muuttuvat prioriteetit, hallinnot voivat menettää mahdollisuuden päättää tehtäviensä aikatauluista ja riskienhallinnasta.

Siksi eurooppalaisessa politiikassa korostuvat yhä enemmän säännöllinen laukaisukyky ja kotimainen kysyntä. Laukaisusektori ei pysy toiminnassa satunnaisilla esittelylennoilla, vaan tarvitsee monivuotisia hankintoja, ennakoitavan hyötykuormaputken ja avaruussatamia, jotka pystyvät rutiininomaiseen toimintaan.

Britannian strategiassa varmistettu pääsy avaruuteen kulkee rinnakkain satelliittiviestinnän, avaruustilannekuvan, kiertoradalla tehtävien palvelujen ja valmistuksen painopisteiden kanssa. 2

Suojatut yhteydet ovat omavaraisuuden toinen puoli

Omavaraisuus riippuu myös siitä, kuka hallitsee julkishallinnon ja kriittisten palvelujen viestintää välittäviä verkkoja. Britannian strategiassa siviili- ja puolustusavaruustoiminta yhdistetään samaan suunnitelmaan, ja satelliittivälitteiset yhteydet nostetaan keskeiseksi painopisteeksi. 1

Tämä kuvastaa laajempaa eurooppalaista huolta: satelliittiviestintä ei ole vain kuluttajien laajakaistamarkkina. Se on infrastruktuuria, jota tarvitaan häiriönsietoon, kansalliseen turvallisuuteen ja hallinnon toiminnan jatkuvuuteen. Siksi hallitun kapasiteetin rakentaminen tai säilyttäminen voi olla tärkeää silloinkin, kun ulkomaiset kaupalliset palvelut ovat teknisesti toimivia tai edullisempia.

Vaikein vaihe: tavoitteista todellisiksi valmiuksiksi

Euroopan strategiselle omavaraisuudelle on selkeä peruste, mutta toteutus on vaativa. Huippukokous, kansallinen strategia tai uusi laukaisupaikka eivät yksin luo omavaraisesti toimivaa avaruusekosysteemiä.

Ratkaisevaa on, pystyvätkö Euroopan hallitukset:

1. Sitoutumaan luotettaviin, monivuotisiin hankintoihin laukaisu- ja satelliittipalveluissa.
2. Siirtymään suunnitellusta infrastruktuurista säännölliseen toimintaan, myös toistuviin laukaisuihin.
3. Yhteensovittamaan kansalliset ja eurooppalaiset tavoitteet niin, ettei rahoitus pirstaloidu.
4. Säilyttämään yhteistyön avoimena samalla kun riippuvuutta vähennetään – eli välttämään omavaraisuuden tulkitsemista eristäytymiseksi.

Yhdysvaltalaisten yritysten poissaolo Pariisista teki näkyväksi poliittisen riskin, joka liittyy liian vahvaan ulkoiseen riippuvuuteen. 17 Euroopan vastausta kannattaa siksi tarkastella kyvykkyyksien rakentamisena: laukaisuinfrastruktuurina, suojattuina yhteyksinä, teollisena kapasiteettina ja julkisena kysyntänä. Kyse on pitkän aikavälin tasapainottamisesta, ei välittömästä yrityksestä kopioida Yhdysvaltain avaruusekosysteemiä.