Iranin sota asettaa Persianlahden lähes 4 000 miljardin dollarin Yhdysvaltain-sitoumukset kyseenalaisiksi

Iranin sodan talousvaikutukset eivät rajoitu öljyn hinnan nousuun. Persianlahden maille häiriöt energian vientireiteillä ja kasvavat turvallisuusmenot osuvat samaan aikaan suurten kotimaisten kehitysohjelmien kanssa. Ne myös vaikeuttavat lähes 4 000 miljardin dollarin arvoisten Yhdysvaltoihin kohdistuvien investointi- ja kauppasitoumusten toteuttamista presidentti Donald Trumpin America First -linjan puitteissa. 94

Kyse ei kuitenkaan ole yhdestä valmiista rahapotista. Sitoumukset yhdistävät investointeja ja muuta taloudellista vaihtoa, niiden toteutus voi ulottua vuosien päähän, eikä kaikille ole yksityiskohtaisia aikatauluja tai hankekohtaisia ehtoja. 74

Miksi sitoumukset ovat nyt paineessa

Peterson Institute for International Economicsin (PIIE) mukaan Saudi-Arabia, Qatar ja Arabiemiirikunnat vastaavat lähes 4 000 miljardista dollarista niistä lähes 6 000 miljardin dollarin ulkomaisten hallitusten sitoumuksista, jotka on liitetty America First -investointiohjelmaan. Sota herättää kysymyksiä sekä maiden maksukyvystä että niiden halusta käyttää varojaan Yhdysvalloissa, kun rahoitusta tarvitaan aiempaa kiireellisemmin kotimaassa. 97

Painetta syntyy useasta suunnasta:

• puolustus- ja kriittisen infrastruktuurin suojausmenot kasvavat;
• energia-, liikenne- ja kauppajärjestelmät tarvitsevat korjausta ja varautumisinvestointeja;
• ulkomaisten suorien sijoitusten näkymät heikkenevät ja rahoituksen hinta nousee; sekä
• talouden monipuolistamiseen ja työllisyyteen tähtäävät kotimaiset ohjelmat on silti rahoitettava. 1

Saudi-Arabialle valinta on erityisen merkittävä. Sen talousstrategia nojaa pitkäjänteisiin kotimaisiin muutoshankkeisiin. Sodan kiristäessä rahoitusta pääoman suuntaaminen kotimaisiin projekteihin ja työpaikkoihin voi nousta ulkomaisia, harkinnanvaraisia sijoituksia tärkeämmäksi. Se ei välttämättä merkitse irtautumista Washingtonista, vaan käytännön reagointia sotariskiin ja kotimaisiin rahoitustarpeisiin.

IMF:n ennusteleikkaukset kuvaavat iskun mittakaavaa

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on heikentänyt alueen kasvuennusteita tuntuvasti, kun konflikti on haitannut energiainfrastruktuuria ja merikuljetuksia.

IMF arvioi huhtikuun aluekatsauksessaan, että Lähi-idän, Pohjois-Afrikan, Afganistanin ja Pakistanin alueen kasvu jäisi vuonna 2026 vain 1,4 prosenttiin. Arvio perustui jo valmiiksi suhteellisen suotuisaan oletukseen, jossa kauppa käynnistyisi uudelleen ja tuotanto normalisoituisi vuoden puoliväliin mennessä. Ennuste oli 2,3 prosenttiyksikköä heikompi kuin lokakuussa 2025. Suoraan sotaan kytkeytyvien Persianlahden öljynviejien ennusteita leikattiin enimmillään 15 prosenttiyksikköä.

Heinäkuun päivityksestä raportoidut tiedot laskivat laajemman Lähi-idän ja Keski-Aasian alueen vuoden 2026 kasvuarvion vain 0,7 prosenttiin, eli 1,2 prosenttiyksikköä alle IMF:n huhtikuun ennusteen. Arvio edellytti, että Hormuzinsalmi alkaisi avautua heinäkuun puolivälissä ja liikenne palautuisi sotaa edeltäneelle tasolle maaliskuuhun 2027 mennessä.

Maakohtaiset arviot osoittavat, miten epätasaisesti isku jakautuu:

• Qatar: vuoden 2026 ennustetta leikattiin 14,7 prosenttiyksikköä, ja talouden arvioidaan supistuvan 8,6 prosenttia. Taustalla ovat laajat infrastruktuurivauriot ja suuri riippuvuus häiriintyneestä kaasuviennistä.
• Saudi-Arabia: kasvuarvio laski 4,5 prosentista 1,7 prosenttiin. Maalla on joitakin naapureitaan paremmat vaihtoehtoiset vientiyhteydet, mutta kasvun hidastuminen ja julkistalouden sotapaine ovat silti tuntuvia.
• Arabiemiirikunnat: ennuste laski samassa raportoidussa päivityksessä 5,6 prosentista 1,7 prosenttiin.
• Irak: IMF ennusti vuodelle 2026 6,8 prosentin supistumista ennen mahdollista elpymistä, jos energiantuotanto ja kuljetukset normalisoituvat.

Mahdollista vuoden 2027 elpymistä on siksi tulkittava varovasti. Se voi suurelta osin kuvata keskeytyneen tuotannon ja kaupan palautumista poikkeuksellisen heikolta vuoden 2026 tasolta, ei rakenteellisten haavoittuvuuksien poistumista.

Hormuzinsalmi voi muuttaa korkean öljyn hinnan tulonmenetykseksi

Hormuzinsalmi on alueen talousvahinkojen keskiössä. IMF:n mukaan sen kautta kulkee noin neljännes–30 prosenttia maailman öljystä ja noin 20 prosenttia nesteytetystä maakaasusta. Kun merireitti on suljettu tai liian turvaton, viejämaat voivat menettää myyntivolyymia, vaikka energian viitehinnat nousisivat.

Siksi vaikutus vaihtelee tuottajittain. Vaihtoehtoisia reittejä käyttävät maat pystyvät säilyttämään osan vientikapasiteetistaan. Irak ja Kuwait ovat alttiimpia tulonmenetyksille, koska niiden mahdollisuudet kiertää Hormuzinsalmi ovat rajalliset.

Irakin tilanne on havainnollisin. Reutersin mukaan maan tärkeimpien eteläisten kenttien tuotanto putosi häiriön alkuvaiheessa noin 70 prosenttia, 1,3 miljoonaan tynnyriin päivässä, koska vienti Hormuzinsalmen kautta ei toiminut normaalisti. Kun varastot täyttyivät, tuotantoa jouduttiin leikkaamaan lisää.

Julkistaloudelliset seuraukset ovat vakavia, sillä öljy on Irakin valtiontalouden perusta. Columbian yliopiston Center on Global Energy Policy arvioi, että IMF oli odottanut Irakin saavan öljynviennistä vuonna 2026 noin 79 miljardia dollaria, jos vienti olisi keskimäärin 3,5 miljoonaa tynnyriä päivässä. Sotaa edeltäneillä hintaolettamilla lähes olematon vienti merkitsisi noin 6,6 miljardin dollarin tulonmenetystä kuukaudessa.

Irakin haavoittuvuus ei alkanut sodasta

Konflikti toi esiin jo ennestään tunnetun heikkouden: Irakin taloudella on vähän suojaa tilanteessa, jossa öljystä saatava kassavirta katkeaa. Päävientireitin sulkeutuminen heijastuu yhtä aikaa valtion tuloihin, tuotantoon, tuontiin ja kykyyn ylläpitää julkisia menoja.

IMF:n 6,8 prosentin supistumisennuste liittyy öljyntuotannon sekä vientilogistiikan häiriöihin, ja vuoden 2027 palautumisennuste taas edellyttää näiden järjestelmien normalisoitumista. Elpyminen on siis mahdollinen, mutta se ei yksin monipuolistaisi vientiä tai poistaisi riippuvuutta hiilivetytuloista.

Sijoituslupauksista voi tulla myös poliittinen painostuskeino

Sitoumusten kokoluokka tekee niistä poliittisesti arvokkaita, mutta pitkät aikajänteet ja puutteelliset hanketiedot vaikeuttavat toteutuneiden sijoitusten erottamista yleisistä kaupallisista tavoitteista. PIIE on arvioinut laajempia America First -sitoumuksia epävarmoiksi. 114

Etelä-Korean tapaus osoittaa, miten sijoituslupaukset voivat kytkeytyä laajempiin kauppa- ja turvallisuussuhteisiin. Washington uhkasi nostaa tiettyjen eteläkorealaisten tuontituotteiden tullit 15 prosentista 25 prosenttiin vedoten viivästyksiin 350 miljardin dollarin sijoitussitoumuksen toimeenpanossa. Tapaus ei ole suora malli Persianlahden maille eikä se osoita, että vastaavia toimia olisi niitä vastaan päätetty. Se kuitenkin havainnollistaa, että investointisitoumuksista voi tulla neuvotteluvaltteja.

Sota koettelee myös Persianlahden hallitusten perusoletusta siitä, että läheinen suhde Yhdysvaltoihin takaa luotettavan suojan energiainfrastruktuurille ja meriliikenteelle. Jos maat katsovat turvallisuussuhteen jättävän ne alttiiksi eskalaatiolle tai vastatoimille, ne voivat painottaa enemmän strategista omavaraisuutta ja harkintavaltaa valtion sijoitusvarojen käytössä. Tällöin Washingtonin poliittinen painostus vaikuttaisi sijoituspäätöksiin vähemmän.

Ratkaisevaa on häiriön kesto

Keskeisin muuttuja on se, kuinka pitkään häiriö jatkuu. Hormuzinsalmen liikenteen, energianviennin ja sijoittajaluottamuksen kestävä palautuminen lisäisi julkistalouden liikkumavaraa ja tukisi vuoden 2027 elpymistä. Pitkittyvä sota pakottaisi sen sijaan entistä vaikeampiin valintoihin puolustuksen, jälleenrakennuksen, kotimaisen monipuolistamisen ja ulkomaisten sijoitusten välillä.

Persianlahden maiden sitoumukset Yhdysvaltoihin eivät ole kadonneet. Sota on kuitenkin muuttanut niiden luonnetta: ne eivät ole enää pelkkiä diplomaattisia ilmoituksia tai kaupallisia tavoitteita, vaan riippuvat siitä, pystyykö alue palauttamaan kauppareitit, suojaamaan kriittisen infrastruktuurin ja rahoittamaan taloudellista kestävyyttään kotimaassa. 9