Alahampaan poisto voi vaikeuttaa myöhempää leukakirurgista hoitoa

Tämä periaate liittyy tavallisimmin kasvavaan potilaaseen, jolla on luustollinen III-luokan purentavirhe eli alaleuka on suhteessa yläleukaan korostunut. Huoli on, että alahammaskaaren poistot voivat toimia peitehoitona: ne siirtävät alainkisiivejä vastakkaiseen suuntaan kuin myöhempi leukaleikkaus yleensä edellyttää. Jos leikkaushoitoa tarvitaan myöhemmin, tämä hammasperäinen kompensaatio on ensin purettava.18

Mitä alahampaissa usein tapahtuu III-luokan tapauksessa?

Luustollisessa III-luokassa alainkisiivit ovat usein luonnostaan tai hoidon seurauksena kallistuneet taaksepäin (retroklinoituneet). Näin ne voivat osittain peittää alleen leukojen todellisen koko- tai asentopoikkeaman ja pienentää eturistipurennan vaikutelmaa.1

Jos alaleuasta poistetaan esimerkiksi premolaareja ja poistovälit suljetaan vetämällä etuhampaita taaksepäin, alainkisiivit voivat kallistua tai siirtyä vielä enemmän taakse. Purenta saattaa näyttää hammastasolla paremmalta, mutta leukojen luustollinen suhde ei tällöin korjaannu.8

Miksi ennen leukaleikkausta tehdään dekompensaatio?

Ortogonaattista eli leukojen asentoa korjaavaa kirurgiaa edeltävässä oikomishoidossa tavoitteena on usein poistaa hampaiden tekemä peittokompensaatio. III-luokan tapauksessa tämä tarkoittaa tavallisesti alainkisiivien oikaisemista ja siirtämistä eteenpäin suhteessa alaleuan luuhun.18

Tämä voi tarkoituksellisesti lisätä eturistipurentaa ennen leikkausta. Tarkoitus ei ole heikentää lopputulosta, vaan tuoda esiin leukojen todellinen ero, jotta kirurgi voi korjata sen riittävästi ja purenta voidaan leikkauksen jälkeen rakentaa toimivaksi.18

Miksi aiempi poisto vaikeuttaa tätä?

Kun poistovälit on jo suljettu, etuhampaita pitäisi myöhemmin liikuttaa uudelleen eteenpäin lyhentyneessä hammaskaaressa. Se voi merkitä poistovälin avaamista uudelleen ja teknisesti vaativampaa hampaiden liikuttamista.8

Liikkeen määrää rajoittavat myös alainkisiivien ympärillä olevan alveoliluun paksuus ja parodontaaliset riskit. Jos hampaita siirretään liian pitkälle luun tuen ulkopuolelle, luu- ja ienkudoksiin voi kohdistua haitallisia vaikutuksia.28

Jos dekompensaatiota ei saada tehtyä riittävästi, jäljelle jäävä hammaskompensaatio voi rajoittaa sitä, kuinka paljon leukojen asentoa voidaan korjata niin, että leikkauksen jälkeinen purenta säilyy tarkoituksenmukaisena.13

Ei ehdoton kielto

Ohje ei tarkoita, että alahampaiden poistaminen olisi aina väärin kasvavalla potilaalla. Päätös riippuu muun muassa luustollisesta tilanteesta, ahtaudesta, tavoitellusta inkisiiviasennosta ja siitä, onko kirurginen hoito aidosti mahdollinen tai suunniteltu. Joissakin leukakirurgisissa hoitosuunnitelmissa poistot voivat olla asianmukainen osa hoitoa.8

Keskeinen ajatus on ennakoida: jos potilas saattaa myöhemmin tarvita leukaleikkausta, alahammaskaaren poistojen ja etuhampaiden taaksevedon seurauksia kannattaa arvioida erityisen huolellisesti ennen hoitolinjan valintaa.