Hubble paljasti N44-sumusta valtavan superbubble-kuplan

Hubble-avaruusteleskoopin 3. syyskuuta julkaistu näkymä N44:stä näyttää alueen, jossa tähtien synty ja massiivisten tähtien raju vaikutus kulkevat käsi kädessä. Keskusalueen tähdet ovat puhaltaneet ja räjäyttäneet ympärilleen valtavan ontelon, mutta samalla niiden vaikutus on puristanut ympäröivää kaasua uusiksi tähtien syntyalueiksi. 12

Missä N44 sijaitsee?

N44:n virallinen nimi on LHA 120-N44. Se on Dorado-tähdistössä sijaitseva tähtienmuodostusalue eli emissiosumu Suuressa Magellanin pilvessä (LMC), joka on Linnunradan suurin pieni seuralaisgalaksi. Kohde on noin 160 000 valovuoden etäisyydellä. 5

Kuvan hallitsevin rakenne on sumun keskellä oleva niin sanottu superbubble: noin 210 × 140 valovuoden kokoinen ontelo. 25

Mistä jättimäinen kupla syntyi?

Ontelon keskellä näkyvät tähdet ovat muovanneet sen voimakkailla tähtituulillaan ja supernovaräjähdyksillään. Ne ovat poistaneet suuren osan kaasusta, josta tähdet itse alun perin syntyivät, ja näin kaivertaneet sumuun laajan tyhjän alueen. 5

Poistunut materiaali ei kuitenkaan hävinnyt kokonaan. Se kerääntyi kuplan ympärille tiheäksi, pölyiseksi ja puristuneeksi kaasukuoreksi. Massiivisten tähtien ultraviolettisäteily virittää kaasua, minkä vuoksi kuori hohtaa kuvassa. 25

Tuhovoima voi myös synnyttää tähtiä

Tähtituulet, supernovat ja ultraviolettisäteily hajottavat ja muokkaavat N44:n kaasua, joten ne voivat myös häiritä paikallista tähtienmuodostusta. 5

Sama palaute voi kuitenkin puristaa kaasua kuoren reunoilla niin tiheäksi, että uusia tähtiä alkaa muodostua. N44 on siksi tähtitieteilijöille hyödyllinen kohde, kun tutkitaan tähtisynnyn eri vaiheita: kylmien kaasupilvien luhistumista, tiheiden kaasusolmujen kehitystä ja lopulta vedyn fuusion käynnistymistä vastasyntyneissä tähdissä. 5

Lähes puoli miljoonaa tähteä luetteloon

Hubble-ohjelma 14689, jonka päätutkijana toimi D. Gouliermis, kartoitti N44:tä ja luetteloi lähes 500 000 tähteä itse kompleksista sekä sen edustalla näkölinjalla olevista tähdistä. 15

Näistä lähes 30 000 on pääsarjaa edeltäviä tähtiä: nuoria kohteita, joiden ytimissä vedyn fuusio heliumiksi ei ole vielä alkanut. Hubble pystyi tunnistamaan niitä myös tiheistä tähtijoukoista suuren herkkyytensä ja tarkkuutensa ansiosta. 15

Aineisto voi auttaa selvittämään, kuinka pitkään tähtienmuodostus kestää, millaisiin massoihin vastasyntyneet tähdet tyypillisesti päätyvät ja miten prosessi etenee Suuren Magellanin pilven kaltaisessa vähäraskaselementtisessä ympäristössä. Tällaiset olosuhteet voivat muistuttaa varhaisen maailmankaikkeuden galakseja. 5

Kuvan muita yksityiskohtia

N44-kompleksin yksittäisiä rakenteita luetteloi tähtitieteilijä Karl Henize jo 1950-luvulla. Kuvan oikeassa yläosassa näkyvä N44F on pienempi tähtienvälinen kupla, jonka on puhaltanut ympäristöönsä yksi kuuma ja massiivinen tähti. Aiempi Hubble-lähikuva osoitti, kuinka tähden tuuli ja säteily ovat muovanneet kuplaa ja pölyisiä pylväitä. 5

Syyskuun kuva on Hubble Wide Field Camera 3 -kameralla tehty mosaiikki, jossa käytettiin laajakaistaisia V- ja I-suodattimia. Se tarjoaa koko N44-kompleksista laajan, tähtirikkaan näkymän.