Iran siirtää painopistettä välillisestä vaikutusvallasta suoraan pakottamiseen

Iranin alueellinen strategia on muuttumassa suoraviivaisemmaksi ja selkeämmin valtion johtamaksi. Teheran ei nojaa enää ensisijaisesti kumppaniryhmien kautta toteutettavaan, kiistettävissä olevaan painostukseen, vaan yhdistää omia ohjus- ja drooni-iskujaan Hormuzinsalmen liikenteeseen kohdistuviin rajoituksiin sekä uhkiin Persianlahden energiainfrastruktuuria vastaan. Tavoitteena näyttää olevan Yhdysvalloille, alueen hallituksille ja maailman energiamarkkinoille koituvien konfliktikustannusten kasvattaminen – mutta siten, että tilanteen rauhoittamista voidaan edelleen käyttää neuvotteluvalt­tina. 68

Välillisestä painostuksesta suoraan vastaiskuun

Selvin muutos on Iranin oman roolin näkyvyys. Reutersin mukaan Iran ampui syyskuun alussa ballistisia ohjuksia kahta Yhdysvaltain laivaston alusta kohti, minkä jälkeen Yhdysvaltain joukot iskivät kolmeen iranilaisalukseen. Iran varoitti samalla, että uudet hyökkäykset sitä vastaan saisivat aikaan nopeamman ja tuntuvamman vastauksen. 4

Aiemman Reuters-raportoinnin mukaan Iran ampui ohjuksia kohteisiin, joita se kuvasi Yhdysvaltain voimavaroiksi Jordaniassa, Bahrainissa, Kuwaitissa ja Irakissa Yhdysvaltain uuden iskuaallon jälkeen. 9 Tämä siirtää pelotteen ja vastatoimien painopistettä Iranin valtiollisiin kykyihin – ei vain siihen kytkeytyviin aseellisiin ryhmiin.

Suora toiminta tekee painostuksesta välittömämpää, mutta samalla vaikeammin kiistettävää. Iskut voivat nopeasti osoittaa kantamaa ja päättäväisyyttä, mutta ne tarjoavat vastapuolelle myös selkeästi tunnistettavia sotilaallisia kohteita ja voivat nopeuttaa eskalaatiota.

Hormuzinsalmesta neuvotteluvaltti

Hormuzinsalmesta on tullut Teheranin strategian taloudellisesti merkittävin osa. Ennen konfliktia salmen kautta kulki noin viidennes maailman öljy- ja nesteytetyn maakaasun kuljetuksista. 8 Iran on kiristänyt kulkua koskevia rajoituksia 28. helmikuuta tehtyjen Yhdysvaltain ja Israelin iskujen jälkeen, ja Yhdysvallat sekä Iran ovat esittäneet julkisesti kilpailevia väitteitä salmen hallinnasta. 68

Iranin viranomaiset ovat liittäneet merireittien käytön poliittisiin ehtoihin. Korkeimman kansallisen turvallisuusneuvoston sihteeri Mohsen Rezaei sanoi alueellisen sodan lopettamisen olevan yksi Teheranin ehdoista salmen avaamiselle. Hänen mukaansa Iran ja Oman olivat sopineet kulkukäytävästä, joka käyttäisi määrättyä keskikanavaa. 2

Tämä viittaa hallittuun häirintään, ei välttämättä pelkkään täydelliseen sulkemiseen. Teheran voi käyttää pääsyä, reititystä ja rajoituksia neuvotteluvalttina, mutta säilyttää mahdollisuuden rajattuun kaupalliseen liikenteeseen. Iran ilmoitti myöhemmin aikovansa julkistaa Persianlahdelle uuden rajoitetun vyöhykkeen ja uuden kulkukäytävän kartat. Vyöhykkeelle saapuvat alukset voidaan Iranin mukaan lisätä pakotelistalle. 3

Merellinen painostus vahingoittaa myös Irania

Hormuzin kautta harjoitettu painostus voi vaikuttaa energian hintoihin, vakuutuksiin, merikuljetuksiin ja Persianlahden valtioiden poliittisiin laskelmiin. Häiriö kuitenkin rajoittaa myös Irania itseään. Reuters raportoi syyskuussa, että Iran ei ollut kuljettanut salmen läpi merkittäviä määriä raakaöljyä noin seitsemään viikkoon. 15

Tässä on Teheranin strategian keskeinen vaihtokauppa: mitä tehokkaammin se häiritsee salmen liikennettä, sitä suuremmat kustannukset se voi aiheuttaa muulle maailmalle. Samalla Iranin oma taloudellinen rasitus kasvaa, ja vastapuolilla on vahvempi kannustin iskeä sen merivoimiin tai rakentaa vaihtoehtoisia reittejä.

Kovemman linjan turvallisuusrakenne

Johtajavaihdos on korostanut turvallisuuspolitiikan asemaa. Mohsen Rezaei nimitettiin elokuussa korkeimman kansallisen turvallisuusneuvoston sihteeriksi Mohammad Baqer Zolqadrin tilalle. Neuvosto koordinoi Iranin turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa. Reuters kuvaili Rezaeita näkyväksi kovan linjan edustajaksi ja korkeimman johtajan Mojtaba Khamenein läheiseksi liittolaiseksi. 12

Rezaeista on tullut myös Hormuz-kampanjan näkyvä julkinen ääni: hän on esittänyt ehtoja salmen avaamiselle sekä kuvannut kaavailtua kulkukäytävää ja rajoitettua vyöhykettä. 23 Tämä ei yksin todista täysin yhtenäistä päätöksentekoa, mutta osoittaa merellisen painostuksen nouseen Iranin korkeimpien turvallisuusinstituutioiden avoimesti ajamaksi linjaksi.

Hallinnon liikkumavaraa rajoittavat silti sodan kotimaiset kustannukset. Reutersin mukaan vuosi-inflaatio oli 66 prosenttia sen elokuun lopulla julkaistua raporttia edeltäneenä kuukautena, ja viranomaiset olivat huolissaan siitä, että lisäheikennys taloudessa voisi synnyttää levottomuuksia. 1 Keskitetympi turvallisuuslinja ei siis automaattisesti merkitse suurempaa yhteiskunnallista kestävyyttä.

Millaiseksi uusi toimintamalli hahmottuu?

Käytettävissä oleva näyttö viittaa yhdistelmästrategiaan:

• Suorat sotilaalliset vastaiskut: ohjukset ja droonit voivat yltää Yhdysvaltain ja alueen kohteisiin ilman välikäsiä. 49
• Taloudellinen pakottaminen: kulkurajoitukset ja uhka Persianlahden energiaintresseille nostavat kustannuksia taistelukentän ulkopuolellakin. 368
• Ehdollinen liennytys: kulkukäytävä ja salmen avaamiselle asetetut ehdot tarjoavat mekanismin, jossa meriliikenteen pääsyä vaihdetaan poliittisiin myönnytyksiin. 213
• Jatkuva alueellinen paine: Iran voi edelleen hyötyä suhteistaan siihen kytkeytyviin toimijoihin, mutta nykykehitys painottaa aiempaa enemmän keinoja, jotka ovat suoraan Iranin valtion hallinnassa.

Suurin riski: eskalaatio ilman kestävää sopimusta

Diplomatia ei ole suojannut konfliktia uudelta vastakkainasettelulta. Reutersin mukaan kesäkuussa saavutettu väliaikainen tulitauko myöhemmin hajosi, ja neuvottelut olivat umpikujassa samalla, kun Yhdysvallat lisäsi taloudellista painetta. 18

Vaara ei rajoitu Hormuzinsalmen täydelliseen sulkemiseen. Isku alukseen, hyökkäys Persianlahden energiainfrastruktuuriin tai uusi yhteenotto Yhdysvaltain joukkojen kanssa voisi muuttaa harkitun painostuksen laajemmaksi alueelliseksi eskalaatioksi. Iranin muuttunut strategia osoittaa, että se kykenee yhä aiheuttamaan suuria kustannuksia. Sen heikkous on, että tämän vipuvoiman käyttäminen kutsuu yhä useammin vastaukseksi suoria sotilaallisia ja taloudellisia seurauksia. 4615