Finnmarkin Charnia-fossiili on poikkeuksellisen harvinainen ikkuna 560 miljoonan vuoden taakse

Noin 560 miljoonaa vuotta vanha Charnia-fossiili on merkittävä ennen kaikkea siksi, että se kuuluu vanhimpiin tunnettuihin kolmiulotteisesti säilyneisiin monimutkaisen, eläinmaisen eliön fossiileihin. Löytö Finnmarkista Pohjois-Norjasta on myös Euroopan ensimmäinen vuosikymmeniin löydetty suuri uusi ediakarakauden fossiilikohde. Se tarjoaa poikkeuksellisen suoran näkymän pehmeärunkoiseen eliöön ajalta, jolloin monimutkainen elämä oli vasta yleistymässä. 28

Saniaista muistuttanut, mutta eläinmainen eliö

Charnia kuului rangeomorfeihin: se oli merenpohjassa paikallaan elänyt, haarova ja lehtimäinen eliö. Ulkonäöltään se muistutti saniaista, mutta sitä pidetään yleensä varhaisena eläinmaisena eliönä. Sillä ei ollut suuta, selviä elimiä eikä näkyvää kykyä liikkua. 7

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että Charnia rakentui toisiinsa yhteydessä olevista, toistuvista haaroista. Uusia haaroja muodostui vaiheittain vanhemmista haaroista. Norjalaisen yksilön kolmiulotteinen säilyminen voi auttaa tutkijoita testaamaan ja tarkentamaan tätä tulkintaa eliön sisäisestä rakenteesta. 3

Tämä on erityisen arvokasta, koska valtaosa ediakarakauden fossiileista on litistyneitä valoksia tai painaumia. Niistä sisäisiä rakenteita on yleensä vaikea päätellä. 12

Muinainen vedenalainen vyöry hautasi eliön

Tutkijoiden mukaan fossiilin erinomainen säilyminen selittyy nopealla hautautumisella. Muinainen vedenalainen sedimenttivyöry peitti eliön merenpohjassa ja suojasi sen jäänteet. 6

Fossiili löytyi lampaiden laitumelta Norjan arktisesta Finnmarkista. Saatavilla olevien tietojen mukaan läheiseltä kalliolta pudonnut kivi halkesi, jolloin fossiili paljastui. 28

Löytö osoittaa ainakin, että syvänmeren ediakarakauden merenpohjassa eli paikallaan pysyviä, haaramaisia rangeomorfeja ja että sedimenttivirrat saattoivat haudata niitä nopeasti. 16

Mitä kohteen muusta eliöstöstä tiedetään?

Toimitetuissa lähteissä vahvistetaan Charnia-löytö ja poikkeuksellinen hautautumisympäristö, mutta niissä ei yksilöidä muita alueelta tunnistettuja ediakarakauden eliöitä, jälkifossiileja tai sedimenttirakenteita. Siksi kohteen ekosysteemistä ei voi lähdeaineiston perusteella antaa luotettavaa lajiluetteloa.

Löytö voi muuttaa käsitystä fossiilien harvinaisuudesta

Finnmarkin fossiili laajentaa ediakarakauden monimutkaisen elämän tunnettua levinneisyyttä Pohjois-Norjaan. Samalla se osoittaa, että Pohjois-Euroopan sopivista sedimenttikivistä voi yhä löytyä suuria paleontologisia löytöjä. 2

Löytö tukee myös ajatusta, että pehmeärunkoisten eliöiden näennäinen harvinaisuus ja tunnettu levinneisyys johtuvat osittain säilymis- ja paljastumisolosuhteista. Fossiileja syntyy helpommin, jos eliö hautautuu nopeasti, ja ne löytyvät vasta, kun myöhempi geologia paljastaa oikeanlaiset kivilajikerrokset. 16

Käytännössä tämä vahvistaa perusteita etsiä fossiileja kohdennetusti vastaavanlaisista ediakarakauden sedimenttikivistä, etenkin vähän tutkituilla alueilla, sen sijaan että oletettaisiin tärkeimpien löytöpaikkojen olevan jo tiedossa. 2