Kiinan inflaatio kiihtyi elokuussa energian hinnan vuoksi – kulutuksen elpyminen ei näy luvuissa

Kiinan elokuun inflaatioluvut näyttivät ensi silmäyksellä aiempaa vahvemmilta. Niiden sisältö kertoo kuitenkin olennaisen: hintapaine syntyi pääosin energian kallistumisesta, ei kotitalouksien kulutuksen laaja-alaisesta piristymisestä.

Kuluttajahintaindeksi (CPI) nousi elokuussa 0,8 % vuodentakaisesta. Luku oli ennusteiden mukainen ja nopeampi kuin heinäkuun 0,5 prosentin nousu. Tuottajahintaindeksi (PPI), joka mittaa teollisuuden ja tuotannon hintapaineita, nousi 3,8 %. Se ylitti Reutersin ekonomistikyselyn 3,6 prosentin ennusteen ja heinäkuun 3,5 prosentin kasvun. 7

Inflaatio nopeutui, mutta energian vetämänä

Elokuun luvut merkitsivät käännettä heinäkuun hidastumisen jälkeen:

• CPI: +0,8 % vuodentakaisesta, kun heinäkuussa nousu oli 0,5 %. 7
• PPI: +3,8 % vuodentakaisesta, kun heinäkuussa nousu oli 3,5 %. 7

Heinäkuussa molemmat mittarit jäivät ekonomistien odotuksista: kuluttajahinnat nousivat 0,5 % ja tuottajahinnat 3,5 %. 3

Elokuun kiihtymisen keskeinen selitys oli energian hinta. Lähi-idän sodan aiheuttamat toimitusriskit ja merikuljetusten häiriöt pitivät energian kalliina. Tämä nosti teollisuuden kustannuksia ja heijastui myös kuluttajahintoihin. 7

Tuottajahinnat reagoivat tällaisiin häiriöihin yleensä voimakkaasti, sillä energia on kustannuserä läpi teollisten tuotantoketjujen. Myös maailmanmarkkinoiden kalliimmat raaka-aineet sekä korkean teknologian teollisuuden vahva kysyntä tukivat PPI-inflaatiota. 9

Korkeampi inflaatio ei vielä tarkoita kulutuksen toipumista

Energian hinnan nousu voi nostaa yleistä inflaatiota, vaikka kotimainen kysyntä olisi heikkoa. Se kasvattaa sekä yritysten kustannuksia että kotitalouksien menoeriä, mutta ei itsessään kerro siitä, että ihmiset ostaisivat aiempaa enemmän tavaroita ja palveluja.

Elokuun julkaisua koskeneissa arvioissa kotimaisen kysynnän kuvattiin pysyneen vaisuna. 7 Siksi CPI:n nousua ei pidä tulkita selvänä merkkinä kulutusvetoisesta talouden elpymisestä.

Heinäkuun luvut viittasivat jo pehmeään kehitykseen: kuluttajahintainflaatio painui kuuden kuukauden matalimmalle tasolle, ja kotimaisen kulutuksen kuvattiin laahaavan energiahintashokin hellittäessä. 2 Elokuussa energian kallistuminen nosti jälleen hintamittareita, mutta se ei poistanut kulutuksen perusongelmaa.

Vienti kannattelee, kotimainen talous laahaa

Kiinan talouskuva on edelleen kaksijakoinen. Reutersin ekonomistikyselyssä elokuun viennin ennakoitiin kasvaneen 25 % vuodentakaisesta Yhdysvaltain dollareissa mitattuna. Heinäkuussa kasvuvauhti oli 23,9 %. Ulkomainen kysyntä tukee siten kasvua samaan aikaan, kun kotimainen kulutus on heikkoa ja kiinteistösektori paineessa. 17

Myös heinäkuun aktiivisuusluvut tukivat tätä tulkintaa. Teollisuustuotanto kasvoi 4,5 % vuodentakaisesta, mikä jäi odotuksista. Reuters arvioi Kiinan nojaavan yhä vientiin kompensoidakseen vaisua kulutusta ja investointia.

Vientivetoinen teollisuus voi tukea tuotantoa ja työllisyyttä, mutta se ei automaattisesti vahvista kotitalouksien luottamusta tai ostovoimaa. Tasapainoisempi kasvu edellyttäisi kulutuksen pysyvämpää elpymistä.

Pekingille hankala yhdistelmä: kustannuspaineita ja heikkoa kysyntää

Korkea energian hinta tekee talouspolitiikasta vaikeampaa. Se nostaa mitattua inflaatiota ja yritysten kustannuksia aikana, jolloin kotimainen kysyntä on yhä vaimea. Jos energian kallistuminen jatkuu, se voi pikemminkin kaventaa kotitalouksien ostovoimaa ja yritysten katteita kuin synnyttää tervettä, kysynnän vauhdittamaa inflaatiota.

Pekingin haasteena on tukea kulutusta ja luottamusta ilman, että kasvu nojaa vain teollisen kapasiteetin lisäykseen. Samalla on hallittava heikon kiinteistömarkkinan aiheuttamia riskejä sekä ulkoisen kysynnän epävarmuutta. Vienti voi pehmentää lähiajan kasvua, mutta se altistaa talouden myös kauppajännitteille ja ulkomaisten markkinoiden muutoksille. 17

Elokuun luvut kertovat siis ennen kaikkea kustannusvetoisesta inflaation elpymisestä. Vakuuttavampi merkki kotimaisen talouden toipumisesta olisi se, että kotitalouksien kulutus vahvistuisi kestävällä ja laaja-alaisella tavalla – ei vain se, että energia ja raaka-aineet kallistuvat.