USA ja Kiina valmistautuvat avaruuden harmaalle vyöhykkeelle

Avaruuden mahdollinen konflikti ei todennäköisesti muistuttaisi hävittäjien kaksintaistelua. Yhdysvallat ja Kiina valmistautuvat ennen kaikkea kamppailuun siitä, kuka pystyy näkemään, viestimään, paikantamaan, suojaamaan ja tarvittaessa häiritsemään satelliittijärjestelmiä. Ne ovat keskeisiä esimerkiksi tiedustelulle, ohjusvaroitukselle, navigoinnille ja joukkojen johtamiselle Maassa. 34

Merkittävin muutos on siirtymä keinoihin, jotka voivat olla väliaikaisia ja vaikeita osoittaa tekijälleen: radiohäirintään, laserilla häikäisyyn, kybermurtoihin, epäilyttäviin lähestymisiin ja satelliittien toimintaan puuttumiseen. Romua tuottavat satelliitintorjunta-aseet ovat yhä uhka, mutta niiden käyttö olisi myös hyökkääjälle riskialtista. 34

Kiinan kasvava keinovalikoima

Yhdysvaltain tiedusteluyhteisön arvion mukaan Kiinan kansanvapautusarmeijan avaruusoperaatiot olisivat olennainen osa sotilaallista kampanjaa. Kiinalla arvioidaan jo olevan käytössä maasta toimivia elektronisen sodankäynnin järjestelmiä, suunnatun energian aseita ja satelliitintorjuntaohjuksia, joilla voidaan häiritä, vaurioittaa tai tuhota Yhdysvaltain ja sen liittolaisten satelliitteja. 3

Kiinan toiminnassa huomio kiinnittyy myös satelliittien kohtaamis- ja lähitoimintakykyyn. Kiinalainen avaruusalus on kyennyt ottamaan haltuunsa käytöstä poistetun satelliitin ja siirtämään sen toiselle radalle. Yhdysvaltalaisviranomaisen mukaan Kiina teki myös vuonna 2025 todennäköisesti kokeen satelliitin tankkaamisesta kiertoradalla. 6

Tällainen tekniikka on luonteeltaan kaksikäyttöistä. Robottikäsivarret, telakoituminen, tankkaus, tarkastus ja avaruusromun poistaminen voivat pidentää satelliittien käyttöikää ja parantaa avaruuden turvallisuutta. Samoilla kyvyillä voitaisiin kuitenkin periaatteessa tarttua toiseen satelliittiin, siirtää sitä, tukkia sen toimintaa tai pakottaa se käyttökelvottomalle radalle. Julkisista ratatiedoista ei usein voi päätellä varmasti, onko kyse huoltolaitteesta, tarkastussatelliitista vai mahdollisesta asejärjestelmästä. 14

Kiinan miehittämätön, uudelleenkäytettävä avaruuslentokone lisää epäselvyyttä. Eräällä viimeaikaisella lennolla alus vapautti pienen kohteen, joka kiersi toisen kiinalaisen satelliitin ympäri ja palasi sitten lentokoneen suuntaan. Havainnot sopivat autonomisten lähitoimintojen kokeiluun, mutta ne eivät yksin todista, että kyse olisi käyttöön otetusta aseesta. 5

Millaisilla keinoilla avaruudessa voisi vaikuttaa?

Keinovalikoima on laaja:

• maasta laukaistavat satelliitintorjuntaohjukset;
• kohdetta lähestyvät, kiertoradalla toimivat satelliitit;
• maasta suunnatut laserit;
• radiohäirintä ja GPS-signaalin väärentäminen;
• satelliitteihin tai niiden maa-asemiin kohdistuvat kyberhyökkäykset;
• mahdolliset avaruuteen sijoitettavat häirintä- tai torjuntajärjestelmät.

Yhdysvaltain avaruuskomennon kongressille antamassa lausunnossa mainitaan Kiinan suorannousuohjukset, maassa sijaitsevat laserit, häirintälaitteet, liikehtivät kiertoratajärjestelmät sekä kaksikäyttöiset satelliitit, kuten Shijian-21, huolenaiheina. 4

Suora ohjusisku olisi näyttävä mutta vaarallinen vaihtoehto. Kiinan vuoden 2007 satelliitintorjuntakoe synnytti yli 2 700 seurattavaa romukappaletta, joista suuri osa pysyy kiertoradalla vuosikymmeniä. Romu voi vaarantaa myös hyökkääjän omia satelliitteja. 13

Siksi puhe "kiertoradan koiratappeluista" johtaa helposti harhaan. Satelliitit eivät käänny tai kiihdytä kuten hävittäjät: ratamuutokset kuluttavat polttoainetta, ja niiden vaikutukset kehittyvät usein tuntien tai päivien aikana. Todellisempi kilpailu olisi hidasta, teknistä ja tulkinnanvaraista – varjostamista, tarkastamista, häirintäasemaan siirtymistä ja arvokkaiden järjestelmien suojaamista.

USA panostaa kestävyyteen ja liittolaisiin

Yhdysvallat pyrkii vähentämään riippuvuuttaan pienestä määrästä erittäin kyvykkäitä mutta haavoittuvia satelliitteja. Painopisteitä ovat avaruustilannetietoisuus, uhkien seuranta, satelliittipalvelujen suojaaminen, toimintojen hajauttaminen useisiin satelliitteihin sekä yhteistyö liittolaisten ja kaupallisten toimijoiden kanssa. 12

Liittolaistoiminnasta on tullut osa tätä strategiaa. Syyskuussa 2025 Yhdysvallat ja Britannia toteuttivat ensimmäisen yhteisen sotilaallisen kiertorataoperaationsa. Yhdysvaltalainen sotilassatelliitti ohjattiin lähelle brittiläistä satelliittia samaan aikaan, kun epäilty kiinalainen Shiyan-12-01 kulki noin 83 kilometriä niiden alapuolella. Operaation osoitettiin testanneen yhteensopivaa johtamista ja koordinointia avaruudessa. 515

Yhdysvallat ja Ranska ovat niin ikään valmistelleet synkronoituja sotilaallisia satelliittioperaatioita. Yhteistoiminta voi parantaa valvontaa, jakaa riskiä ja tehdä vastustajan kohdevalinnasta vaikeampaa, koska sama avaruuspalvelu voi tukea useita maita. 7

Myös kaupalliset satelliittitähtikuviot ovat yhä tärkeämpiä. Ne voivat tarjota viestintää, Maan havainnointia ja kykyä korvata menetettyjä satelliitteja nopeasti. Suuri satelliittimäärä vaikeuttaa yhden iskun vaikutusta, mutta samalla yksityinen omistus, maa-asemat, toimitusketjut ja siviili- sekä sotilaskäytön limittyminen tekevät tilanteesta oikeudellisesti ja poliittisesti hankalan. Vastustaja voi pitää sotilasoperaatiota suoraan tukevaa kaupallista satelliittia sotilaallisesti merkityksellisenä kohteena.

Kiistan ytimessä on tarkoitusperä

Peking voi perustellusti todeta, että tankkaus, satelliittien tarkastus, robottihuolto, avaruuslentokoneet ja romunpoisto ovat rauhanomaisia tai kaupallisia teknologioita. Väite on teknisesti uskottava, sillä niillä on aitoja siviilikäyttöjä. 1

Washingtonin huoli on silti ymmärrettävä: jos satelliitti pystyy lähestymään toista, telakoitumaan siihen tai siirtämään sitä, sillä on myös piilevä painostus- tai hyökkäyspotentiaali. Kiinan kansanvapautusarmeijan käytössä arvioidaan olevan useita avaruudessa vaikuttamiseen tarkoitettuja kykyjä. 34

Julkinen näyttö kertoo siis ennen kaikkea kasvavista kyvyistä, ei siitä, että jokainen lähestyminen tai huoltokoe merkitsisi välitöntä aseiden käyttöönottoa. Juuri tämä epävarmuus on riski: vastapuolen on vaikea erottaa tavallinen huolto-operaatio valmistelusta hyökkäykseen.

Suurin lähiajan riski on harmaa vyöhyke

Avaruus on yhä selvemmin Maan päällä käytävän konfliktin mahdollistaja, ei välttämättä erillinen sotanäyttämö. Erityisen tärkeitä satelliitit olisivat alueellisessa kriisissä, jossa tarvitaan pitkän kantaman täsmäiskuja, meritilannekuvaa, tiedustelua, ohjusvaroitusta ja johtamisyhteyksiä. 3

Lähiajan vaarallisimpia tilanteita voivat olla GPS- tai viestintähäirintä, kyberhyökkäykset, väliaikainen laserhäikäisy, epäselvät lähimanööverit ja maa-asemiin kohdistuvat iskut. Toimet voivat olla palautettavia, mutta silti ne voivat aiheuttaa sotilaallisia virhearvioita ja häiritä myös siviilipalveluja.

Satelliittien määrän kasvattaminen, liikehtimiskyky, kiertoratahuolto, liittolaisoperaatiot ja nopea korvauslaukaisu voivat tehdä järjestelmistä kestävämpiä. Samalla ne normalisoivat tekniikoita, joita voidaan käyttää myös painostukseen ja vastatoimiin. Siksi avaruuden vakaus riippuu yhä enemmän pelisäännöistä: ilmoitusmenettelyistä, turvallisista etäisyyksistä, vastuullisista lähitoiminnoista ja romua synnyttävien satelliitintorjuntakokeiden rajoittamisesta.