Yaran Sluiskilin hanke käyntiin: Euroopan suurin teollinen hiilidioksidin talteenottolaitos avattiin

Yara International on käynnistänyt Alankomaiden Zeelandissa sijaitsevalla Sluiskilin ammoniakki- ja lannoitetehtaallaan hiilidioksidin talteenotto- ja varastointilaitoksen eli CCS-hankkeen. Euroopan komissio kuvaa sitä Euroopan suurimmaksi kaupalliseksi CCS-projektiksi. Hankkeen erityispiirre on ketju, jossa hiilidioksidi otetaan talteen Alankomaissa, kuljetetaan meritse Norjaan ja varastoidaan pysyvästi merialueen geologisiin muodostumiin. 1

Kyse on teollisesti merkittävästä virstanpylväästä, mutta ilmastohyöty riippuu käytännön toiminnasta: talteenoton on toimittava luotettavasti ja varastoinnin oltava pysyvää ja valvottua. Lisäksi CCS:n rooli on ratkaiseva: täydentääkö se muita päästövähennyksiä vai siirtääkö se niitä myöhemmäksi?

Näin Sluiskilin ketju toimii

Laitos on suunniteltu ottamaan talteen ja nesteyttämään ammoniakin tuotannosta enintään 800 000 tonnia CO₂:ta vuodessa. Sluiskil on yksi Euroopan suurimmista lannoitteiden tuotantopaikoista. 12

Talteen otettua hiilidioksidia ei ole tarkoitus hyödyntää tehtaalla, vaan se kulkee rajat ylittävän varastointiketjun läpi:

1. Ammoniakin tuotannossa syntyvä CO₂ otetaan talteen ja nesteytetään Sluiskilissä.
2. Northern Lights kuljettaa nesteytetyn CO₂:n laivalla Alankomaista Norjaan.
3. Hiilidioksidi ruiskutetaan pysyvää varastointia varten geologiseen muodostumaan noin 2 600 metriä Norjan merenpohjan alapuolelle. 23

Yaran ja Northern Lightsin järjestelyn odotetaan varastoivan noin 12 miljoonaa tonnia CO₂:ta 15 vuoden aikana. Määrä vastaa suunnilleen 800 000 tonnin vuotuista enimmäiskapasiteettia. 310

Miksi hanke on Euroopalle tärkeä?

Avajaisiin osallistuivat Yaran toimitusjohtaja Svein Tore Holsether, Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre, Alankomaiden pääministeri Rob Jetten sekä EU:n ilmasto-, nettonolla- ja puhtaan kasvun komissaari Wopke Hoekstra. 4

Merkitys ei rajoitu yhden tehtaan talteenottolaitteisiin. Hanke testaa kaupallista mallia, jossa teollisuuslaitos voi viedä hiilidioksidinsa laivalla toiseen maahan varastoitavaksi, vaikka sen lähellä ei olisi omaa varastointipaikkaa. Komission mukaan kyse on ensimmäisestä kokonaisesta rajat ylittävästä arvoketjusta, joka yhdistää CO₂:n talteenoton, kuljetuksen ja pysyvän varastoinnin. 14

Malli voi olla hyödyllinen etenkin tuotantoprosesseissa, joissa syntyy väkevää hiilidioksidivirtaa ja joiden päästöjä on vaikea poistaa pelkällä sähköistämisellä. Kansainvälinen energiajärjestö IEA pitää hiilidioksidin talteenottoa, hyödyntämistä ja varastointia yhtenä keinona esimerkiksi sementtiteollisuudessa ja vähäpäästöisen vedyn tuotannossa.

Iso yksittäiselle tehtaalle, pieni suhteessa Euroopan tarpeeseen

Täydessä käytössä 800 000 tonnin vuotuinen talteenotto on huomattava vähennys yhdelle teollisuuslaitokselle. Yaran mukaan se vastaa noin 0,5 prosenttia Alankomaiden kokonaispäästöistä. 8

Euroopan laajempaan infrastruktuuritarpeeseen verrattuna mittakaava on silti rajallinen. EU-sääntöjen mukaan öljy- ja kaasuntuottajien on osallistuttava 50 miljoonan tonnin vuotuisen CO₂:n injektiokapasiteetin toteuttamiseen vuoteen 2030 mennessä. Sluiskilin 800 000 tonnia vastaa tästä vertailuluvusta noin 1,6 prosenttia.

Kasvutarve on suuri myös maailmanlaajuisesti. IEA:n kasvihuonekaasuteknologiaa käsittelevän analyysin mukaan CO₂:n varastointikapasiteetin pitäisi kasvaa vuoteen 2030 mennessä noin 20-kertaiseksi: noin 50 miljoonasta tonnista miljardiin tonniin vuodessa.

Sluiskil on siis näyttö siitä, että teollinen ja rajat ylittävä toteutus voi toimia. Se ei kuitenkaan osoita, että CCS yksin riittäisi viemään Eurooppaa tai maailmaa Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaiselle uralle. IEA:n nettonollaskenaario vuodelle 2050 on energiajärjestelmän laajuinen polku 1,5 asteen tavoitteen tavoittelemiseksi, ja se edellyttää toimia koko energiajärjestelmässä – ei vain yhden teknologian käyttöä.

Miksi CCS jakaa mielipiteitä?

Perusteet CCS:n puolesta

Kannattajien mukaan pysyvä geologinen varastointi voi vähentää päästöjä nykyisistä teollisuusprosesseista silloin, kun vähäpäästöisiä vaihtoehtoja on vähän, ne ovat kalliita tai niitä ei vielä voida ottaa laajasti käyttöön. Lannoite- ja ammoniakkiteollisuudessa Sluiskil tarjoaa keinon pienentää päästöjä säilyttäen samalla merkittävän eurooppalaisen tuotantolaitoksen. 12

Hankkeen puolesta puhuu myös sen ilmoitettu päätepiste: hiilidioksidin pysyvä varastointi, ei sen tavanomainen kaupallinen käyttö. 12

Kritiikki ja riskit

Kriitikoiden mukaan hiilidioksidin talteenotosta voi tulla peruste jatkaa fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja käyttöä sen sijaan, että niitä vähennettäisiin nopeasti. Huolena on myös, että kalliit CCS-investoinnit vievät rahoitusta ja poliittista huomiota uusiutuvalta sähköltä, energiatehokkuudelta ja suorasta sähköistämiseltä. Reutersin mukaan skeptikot viittaavat CCS:n korkeisiin kustannuksiin ja aiempiin kaupallisiin pettymyksiin, kun taas kannattajat pitävät sitä rajatumpana mutta tärkeänä työkaluna vaikeasti vähennettävillä aloilla. 2

Toinen kiistanaihe on tehostettu öljyntuotanto, jossa talteen otettua CO₂:ta ruiskutetaan öljykenttiin lisäöljyn irrottamiseksi. Tällainen käyttö voi heikentää ilmastoperustetta, jos seurauksena poltetaan lisää fossiilisia polttoaineita. Saatavilla olevien hanketietojen mukaan Yaran CO₂ kuljetetaan kuitenkin pysyvään varastointiin Norjan mannerjalustan alle; niiden ei kerrota olevan tarkoitettu tehostettuun öljyntuotantoon. 12

Johtopäätös

Yaran Sluiskilin hanke on tärkeä käytännön testi sille, pystyykö Eurooppa rakentamaan toimivaa ja kaupallista CO₂-infrastruktuuria valtioiden rajojen yli. Se yhdistää suuren teollisen päästölähteen määriteltyyn merikuljetus- ja pysyvän varastoinnin reittiin ja voi tarjota mallin muille laitoksille, joilla ei ole paikallista varastointivaihtoehtoa. 13

Rajansa hankkeella silti on. Enintään 800 000 tonnin vuosittainen talteenotto voi vaikuttaa tuntuvasti yhden ammoniakkitehtaan päästöihin, mutta se on vain osa Alankomaiden päästöistä ja Euroopan tarvitsemasta varastointikapasiteetista. Vahvin peruste Sluiskilille ei ole se, että CCS korvaisi puhtaan energian nopean käyttöönoton tai muut päästövähennykset, vaan se, että tarkasti kohdennettu pysyvä varastointi voi kuulua keinovalikoimaan niissä teollisuuspäästöissä, joita on edelleen erityisen vaikea poistaa. 8