Yhdysvaltain terrorisanktio katkaisi A/I-kollektiivin palveluketjun Euroopassa

Yhdysvaltain 26. elokuuta tekemä pakotepäätös ei jäänyt pelkäksi yhdysvaltalaiseksi oikeudelliseksi merkinnäksi. Se laukaisi käytännössä välittömän kansainvälisen vaatimustenmukaisuusketjun: maksunvälittäjät, pankit ja verkkotunnusinfrastruktuurin toimijat joutuivat arvioimaan omaa altistumistaan pakoteriskeille. Tämän seurauksena italialaisen Autistici/Inventati-kollektiivin (A/I) palvelujen jatkaminen kävi sen mukaan mahdottomaksi, vaikka sen teknistä infrastruktuuria oli Euroopassa.

Mitä Yhdysvallat teki?

Yhdysvaltain ulkoministeriö ja valtiovarainministeriö ilmoittivat 26.8.2026 nimeävänsä A/I:n Specially Designated Global Terrorist -luokkaan. Viranomaisten mukaan Italiassa toimiva ryhmä tarjosi digitaalista arkkitehtuuria, työkaluja ja palveluja väkivaltaisille Antifa-soluille sekä muille äärivasemmistolaisille toimijoille. Päätös merkitsee, että Yhdysvaltain lainkäyttövallan piirissä oleva nimettyyn tahoon kuuluva omaisuus jäädytetään ja yhdysvaltalaisia henkilöitä kielletään yleensä tekemästä sen kanssa liiketoimia. 24

Kyse on Yhdysvaltain hallinnon väitteistä, ei tässä yhteydessä raportoidusta tuomioistuimen ratkaisusta. A/I kiisti sitä koskevan luonnehdinnan. 2

Miksi palvelut suljettiin?

Pakotelistauksen käytännön vaikutus syntyi infrastruktuurin solmukohdissa. PayPal jäädytti A/I:n lahjoitustilin, Banca Etica päätti kollektiivin pankkisuhteen ja .org-verkkotunnus keskeytettiin rekisteritasolla. 1

Erityisesti verkkotunnuksen menetys voi katkaista palvelun julkisen saavutettavuuden riippumatta siitä, missä itse verkkopalvelimet tai sähköpostipalvelimet sijaitsevat. Kun samanaikaisesti maksuliikenne ja pankkipalvelut häiriintyvät, palvelun ylläpito ja hallinnointi vaikeutuvat nopeasti.

A/I päätti tämän vuoksi sulkea palveluja, jotka koskivat Reutersin mukaan noin 16 000 sähköpostilaatikkoa, 1 500 verkkosivustoa, 5 500 sähköpostilistaa ja 10 000 blogia. 1 Kollektiivin näkökulmasta kyse ei ollut vain teknisestä käyttökatkosta, vaan myös käyttäjien ja ylläpitäjien suojaamisesta mahdollisilta taloudellisilta, rikosoikeudellisilta tai vaatimustenmukaisuuteen liittyviltä seurauksilta.

Miksi tapausta pidetään ennakkotapauksena?

Eurooppalainen digitaalisten oikeuksien verkosto EDRi on pitänyt tapausta huolestuttavana esimerkkinä siitä, miten yksipuolinen yhdysvaltalainen pakotepäätös voi käytännössä ratkaista, säilyttääkö eurooppalainen voittoa tavoittelematon toimija pääsynsä keskeisiin digipalveluihin. Huoli kohdistuu maksupalvelujen, pankkien, verkkotunnusrekisterien ja muiden keskitettyjen infrastruktuuritoimijoiden asemaan: niistä voi tulla väyliä, joiden kautta Yhdysvaltain pakotepolitiikan vaikutukset ulottuvat Eurooppaan. 3

Kritiikin mukaan tällainen asetelma voi lisätä painetta yksityisyyttä suojaaville, aktivistien käyttäville ja riippumattomille verkkopalveluille. EDRi on kehystänyt tapauksen hyökkäykseksi riippumatonta internetin infrastruktuuria ja perusoikeuksia vastaan. 3

Voisiko EU:n estolaki auttaa?

EU:n niin sanottu estolaki, neuvoston asetus (EY) N:o 2271/96, on tarkoitettu suojaamaan EU:ssa toimivia henkilöitä ja organisaatioita tiettyjen kolmansien maiden ekstraterritoriaalisilta pakotetoimilta. Sääntely voi muun muassa kieltää lueteltujen pakotelakien noudattamisen ilman komission poikkeuslupaa, mitätöidä EU:ssa niihin perustuvien ulkomaisten ratkaisujen vaikutuksia sekä mahdollistaa vahingonkorvauksen hakemisen. 13

Tämän vuoksi EDRi ja sitä tukevat tahot ovat vaatineet eurooppalaisia instituutioita selvittämään, voidaanko käytettävissä olevia suojakeinoja soveltaa sen sijaan, että eurooppalaiset palveluntarjoajat toteuttavat pakotteen vaikutuksia käytännössä.

Silti estolain soveltaminen ei käynnisty automaattisesti. Sen liitteessä määritellään, mitä ekstraterritoriaalisia säädöksiä se koskee, ja tämän nimenomaisen yhdysvaltalaisen nimeämisen kuuluminen soveltamisalaan edellyttäisi virallista oikeudellista arviota. Näin ollen väite EU:n toimettomuudesta on ennen kaikkea EDRi:n ja sitä tukevien järjestöjen oikeus- ja politiikkaperusteinen kritiikki, ei näyttö siitä, että estolaki olisi yksiselitteisesti velvoittanut tiettyyn lopputulokseen.