Venezuelan öljyntuotanto voi elpyä – mutta rapautunut järjestelmä jarruttaa kasvua

Goldman Sachsin perusajatus on selkeä: Venezuelassa öljyä kyllä riittää, mutta tuotannon muuttaminen luotettavasti vietäviksi tynnyreiksi vaatii aikaa, pääomaa, toimivaa kalustoa, infrastruktuuria ja ennakoitavaa toimintaympäristöä. Uudet sopimukset voivat nostaa tuotantoa nykyisestä noin 1,1–1,25 miljoonasta tynnyristä päivässä, mutta ne eivät yksin rakenna koko öljyteollisuuden järjestelmää takaisin tasolle, jolla yli 2 miljoonan tynnyrin päivätuotanto olisi mahdollinen jo muutamassa vuodessa. 133

Miksi tuotanto voi silti kasvaa?

Ulkomaiset kumppanit voivat saada lisätynnyreitä suhteellisen nopeasti kunnostamalla olemassa olevia kaivoja, korjaamalla paikallista laitteistoa, tehostamalla toimintaa ja toimittamalla laimennusaineita Venezuelan erittäin raskaalle raakaöljylle. Chevron aikoo sijoittaa Venezuelaan yli 7 miljardia dollaria ja kasvattaa oman tuotantonsa noin 600 000 tynnyriin päivässä viidessä vuodessa. Chevronin, Enin ja GE Vernovan sopimuksilla tavoitellaan öljyntuotannon sekä sähkökapasiteetin kasvua. 24

Tämä voi tuoda nopeaa, asteittaista lisäystä etenkin jo toiminnassa olevilta kentiltä. Se ei kuitenkaan ole sama asia kuin koko maan tuotantokyvyn palauttaminen.

Miksi Goldman Sachs suhtautuu nousuun varovasti?

Öljysektorin lähtötilanne on heikko

Valtion öljy-yhtiö PDVSA:n vuosikymmeniä jatkuneet hallinnolliset ongelmat, korruptio, ammattitaitoisen henkilöstön menetys, alhaiset investoinnit, laite- ja laimennusainepula sekä pakotteet romahduttivat tuotannon alle miljoonaan tynnyriin päivässä 2010-luvun loppupuolella. 15

Tuotannon palauttaminen ei siis tarkoita vain uusien kaivojen poraamista. Samalla pitäisi kunnostaa kenttien keräilyjärjestelmiä, putkistoja, raskaan öljyn käsittelylaitoksia, varastoja, vientiterminaaleja, jalostamoja ja niiden tarvitsemaa sähkönsyöttöä.

Satamat ja logistiikka voivat muodostaa välittömän katon

Vanhentuneet öljyterminaalit, sähkökatkot ja raakaöljyn laatuongelmat ovat jo rajoittaneet vientiä. Tankkereiden on raportoitu odottaneen lastausta jopa 30 päivää. 3

Jos tuotanto kasvaa kentillä nopeammin kuin vientisatamien, sekoituskapasiteetin ja kuljetusketjujen suorituskyky, lisäöljy voi jäädä varastoihin tai se joudutaan myymään alennuksella. Siksi pelkkä investointi tuotantoon ei vielä takaa vastaavaa kasvua viennissä.

Sähköverkon toimivuus on öljyntuotannon perusedellytys

Öljykenttien pumput ja kompressorit, vedenkäsittely, raskaan öljyn jalostus sekä lastaus tarvitsevat tasaista sähkönsaantia. Venezuelan toistuvat sähköongelmat ovat haitanneet sekä öljy- että kaivostoimintaa. 9

Tämän vuoksi yksittäisen kentän kunnostus voi onnistua, mutta kansallisen tuotannon kestävä kasvu jää hauraaksi, jos sähköverkko ei tue sitä.

PDVSA on sekä välttämätön kumppani että rakenteellinen riski

Kansainväliset yhtiöt voivat parantaa valikoitujen yhteisyritysten toimintaa, mutta PDVSA säilyy keskeisenä toimijana kentille pääsyssä, infrastruktuurissa ja kaupallisessa toteutuksessa. Yhtiön heikko kunnossapidon ja pääoman kohdentamisen historia tekee koko maan kattavasta elpymisestä hitaampaa ja riskialttiimpaa kuin sopimusuutiset ensi silmäyksellä antavat ymmärtää. 15

Ennusteet eroavat ennen kaikkea aikataulussa

• Goldman Sachs: Tuotanto kasvaa lähivuosina, mutta ennen vuotta 2018 vallinneeseen yli 2 miljoonan tynnyrin päivätasoon ei palata nopeasti. Kyse on asteittaisen elpymisen skenaariosta, jossa järjestelmätason pullonkaulat rajoittavat nousua. 13

• Yhdysvaltain energiaministeri Chris Wright: Wright on selvästi optimistisempi. Hän arvioi tuotannon kasvavan noin 50 % 12–18 kuukaudessa, ylittävän 1,5 miljoonaa tynnyriä päivässä ensi vuoden alkupuoliskolla ja nousevan reilusti yli 2 miljoonan tynnyrin päivässä vuoteen 2030 mennessä. Kun lähtötaso on noin 1,2–1,25 miljoonaa tynnyriä päivässä, 50 prosentin kasvu merkitsisi noin 1,8–1,9 miljoonaa tynnyriä päivässä. Se edellyttäisi poikkeuksellisen nopeaa onnistumista kentillä, satamissa, infrastruktuurissa ja sähköhuollossa. Vuoden 2030 tavoite ei suoranaisesti ole ristiriidassa Goldmanin lähivuosia koskevan arvion kanssa, mutta se on selvästi nousujohteisempi. 816

• Maltillinen skenaario: Noin 1,5 miljoonaa tynnyriä päivässä vuoteen 2028 mennessä on lähempänä Goldmanin varovaista näkemystä. Se sallii merkittävän kasvun ilman oletusta, että kaikki keskeiset pullonkaulat ratkeavat nopeasti. Aiemman toimialan arvion mukaan tuotanto voisi kasvaa enintään 500 000 tynnyrillä päivässä kahdessa vuodessa, jos poliittinen tilanne pysyy vakaana ja yhdysvaltalaisia investointeja tulee runsaasti. 7

• Paluu 3 miljoonaan tynnyriin päivässä: Tämä on mittakaavaltaan täysin eri hanke. Rystad Energyn arvion mukaan tuotannon nostaminen 3 miljoonaan tynnyriin päivässä vuoteen 2040 mennessä vaatisi vuosina 2026–2040 noin 183 miljardin dollarin investoinnit. Noin 53 miljardia dollaria tarvittaisiin pelkästään nykyisen tuotantotason ylläpitämiseen. 81113 Bloombergin mukaan Rystad arvioi historialliseen huippuun palaamisen voivan kestää vuosikymmeniä. 5

Johtopäätös: Uudet sopimukset ovat Venezuelalle aidosti myönteinen askel ja voivat lisätä tuotantoa. Goldmanin varovaisuus perustuu kuitenkin siihen, että kyse ei ole vain öljykenttien avaamisesta vaan valtakunnallisen tuotanto-, sähkö-, kuljetus- ja vientijärjestelmän uudelleenrakentamisesta. Noin 1,5 miljoonan tynnyrin päivätaso vuoteen 2028 mennessä sopii tähän varovaiseen kehityskuvaan paremmin kuin nopea paluu yli 2 miljoonaan. Kolmen miljoonan tynnyrin taso edellyttäisi pitkäjänteistä rahoitusta, institutionaalisia uudistuksia ja infrastruktuurin mittavaa kunnostamista vähintään vuosikymmenen ajan.