1 260 DNA-varianttia liittyy persoonallisuuteen – persoonallisuusgeeniä ei ole

Laajin tähänastinen persoonallisuuden geenitutkimus löysi todellisen DNA-signaalin viiden suuren persoonallisuuspiirteen taustalta. Tärkein johtopäätös on silti myös tutkimuksen keskeinen rajaus: persoonallisuuteen liittyy valtava määrä geneettisiä eroja, joiden vaikutus on yksittäin äärimmäisen pieni. Yhtä persoonallisuusgeeniä ei ole, eikä löydöksistä synny toimivaa DNA-testiä, jolla voisi arvioida yksittäisen ihmisen luonnetta. 212

Mitä tutkimuksessa löydettiin?

Tutkijat yhdistivät kysely- ja geenitietoa 46 tutkimusaineistosta. Osallistujia oli piirteestä riippuen enimmillään 1,14 miljoonaa. He tunnistivat 1 260 geneettistä varianttia, jotka liittyivät Big Five -mallin persoonallisuuspiirteisiin. Näistä 824 oli uusia, eli niitä ei ollut aiemmin yhdistetty persoonallisuuteen. 612

Big Five eli viisi suurta persoonallisuuspiirrettä ovat ulospäinsuuntautuneisuus, sovinnollisuus, tunnollisuus, neuroottisuus ja avoimuus kokemuksille. Varianttien suuri määrä ei kuitenkaan tarkoita, että tutkijat olisivat löytäneet luonnetta määräävät geenit.

Löydökset ovat hajallaan eri puolilla perimää, ja ne viittaavat voimakkaasti polygeeniseen rakenteeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hyvin monet tavalliset geneettiset erot tuottavat pieniä tilastollisia yhteyksiä. Yksittäinen variantti ei ratkaise, onko ihminen esimerkiksi seurallinen, huolestuvainen, järjestelmällinen tai utelias. 712

Kuinka suuren osan persoonallisuudesta DNA selittää?

Vastaukseksi ei riitä yksi luku, mutta mittakaava on selvä: kyse on vaatimattomasta osuudesta ihmisten välisestä vaihtelusta, ei henkilökohtaisesta geenikäsikirjoituksesta.

Tutkimuksen aiemmassa versiossa tavallisten geneettisten varianttien arvioitiin selittävän 4,8–9,3 prosenttia kunkin Big Five -piirteen mitatusta vaihtelusta. Kun persoonallisuuskyselyjen mittausepävarmuus huomioitiin, arviot olivat 10,5–16,2 prosenttia. 1

Lopullisessa raportoinnissa varianttien määräksi täsmentyi 1 260 ja uusien yhteyksien määräksi 824. Aiemmassa esijulkaisussa luvut olivat 1 257 ja 823. Ero on pieni, mutta se muistuttaa siitä, että analyysit voivat tarkentua tutkimuksen viimeistelyvaiheessa. 112

Käytännön johtopäätös ei silti muutu: DNA vaikuttaa persoonallisuuseroihin väestötasolla, mutta vaikutukset ovat liian hajanaisia ja rajallisia, jotta yksittäisen ihmisen persoonallisuutta voisi arvioida luotettavasti perimästä. Polygeeninen pistemäärä kokoaa yhteen lukuisia pieniä tilastollisia yhteyksiä; se ei ole diagnoosi, luonnearvio eikä ennuste ihmisen tulevaisuudesta.

Ympäristö ei jää sivurooliin

Geneettinen vaikutus ei tarkoita geneettistä kohtaloa. Mitatut tavalliset variantit jättävät suuren osan persoonallisuuden vaihtelusta selittämättä. Persoonallisuus kehittyy vuorovaikutuksessa kokemusten, ihmissuhteiden, kulttuurin, yhteiskunnallisten olosuhteiden ja muiden ympäristötekijöiden kanssa. Myös Nature korostaa, että tunnistetut variantit selittävät vain pienen osan Big Five -piirteiden vaihtelusta. 212

Tämä ero on olennainen. Geneettinen yhteys vastaa rajattuun kysymykseen: liittyykö jokin DNA-ero tilastollisesti tiettyyn piirteeseen tutkituissa väestöissä? Se ei osoita, että variantti lukitsisi ihmisen käyttäytymisen tai ettei persoonallisuus voisi muuttua elämän aikana.

Miksi sisarusanalyysi on tärkeä?

Geenitutkimuksissa on aina mahdollista, että osa havaituista DNA-yhteyksistä heijastaa perheiden taustoja tai väestörakenteita. Tällaisia voivat olla esimerkiksi vanhempien koulutus, asuinalue, tausta tai muu sisarusten jakama ympäristö.

Tämän vähentämiseksi tutkijat tekivät myös perheen sisäisiä analyysejä noin 51 000 osallistujalla. Sisarusten vertailu auttaa pienentämään perhetaustasta johtuvaa sekoittumista: sisarukset jakavat suuren osan kasvuympäristöstään, mutta perivät vanhemmiltaan eri yhdistelmiä DNA:ta. 1

Sisarusvertailun tulokset tukevat tulkintaa, ettei yhteyksiä voi selittää pelkästään yhteisellä kasvuympäristöllä. Ne eivät kuitenkaan poista ympäristön merkitystä eivätkä osoita, että geenit toimisivat ympäristöstä irrallaan. Menetelmä tarjoaa vahvempaa näyttöä suorista geneettisistä vaikutuksista, ei perustetta sivuuttaa kotia, kulttuuria tai elämän tapahtumia. 15

Yhteyksiä terveyteen, koulutukseen ja asumiseen

Tutkimuksessa raportoitiin laajoja geneettisiä korrelaatioita persoonallisuuteen liittyvien geneettisten mallien ja monien myöhempien elämänpiirteiden välillä. Näihin kuuluivat fyysinen ja mielenterveys, pitkäikäisyyteen liittyvät tulokset, koulutus, työllisyys ja urakehitys sekä asumiseen liittyvät valinnat. 115

Erityistä huomiota saivat kaksi esimerkkiä: ulospäinsuuntautuneisuuteen liittyvä geneettinen alttius oli yhteydessä varhaisen pandemian COVID-19-tartuntariskiin, ja avoimuuteen liittyvä geneettinen alttius yhteydessä muuttoon kosmopoliittisemmille asuinalueille. 715

Tuloksia pitää lukea varovasti. Geneettinen korrelaatio tarkoittaa, että yhteen piirteeseen liittyvät geneettiset vaikutukset menevät tilastollisesti osin päällekkäin toiseen lopputulokseen liittyvien vaikutusten kanssa. Se ei osoita yksinkertaista syyketjua, jossa “persoonallisuusgeenit” aiheuttaisivat suoraan sairauden, koulutustason, työuran tai muuton tietynlaiselle alueelle. Taustalla voi olla käyttäytymistä, mahdollisuuksia, terveyttä, sosiaalista ympäristöä ja lukuisia toisiinsa kytkeytyviä tekijöitä. 12

Johtopäätös

Tutkimus laajentaa huomattavasti karttaa persoonallisuuteen liittyvistä geneettisistä yhteyksistä. Se tukee käsitystä, että Big Five -piirteillä on laaja, toistuva ja hyvin polygeeninen geneettinen komponentti, joka limittyy monien elämänalueiden kanssa. 212

Se ei kuitenkaan löytänyt persoonallisuusgeeniä, oikeuta ihmisten arviointia DNA:n perusteella eikä korvaa psykologisia tai yhteiskunnallisia selityksiä ihmisen käyttäytymiselle. Tutkimuksen arvo on väestötason ilmiöiden ymmärtämisessä ja jatkotutkimuksen suuntaamisessa – ei geneettisesti ennalta määrätyn identiteetin osoittamisessa kenellekään.