10 000 mAh ei ole enää poikkeus: puhelinakut kasvavat nopeasti vuonna 2026

Älypuhelinten akkukapasiteetti on siirtymässä selvästi uuteen kokoluokkaan. OPPO julkisti A7 Pro Maxin 30. heinäkuuta 2026, mutta kyse ei ollut vielä myynnin aloituksesta: puhelin tuli Kiinassa saataville 4. elokuuta. Mallissa on 10 000 mAh:n yksikennoinen piihiiliakku ja 80 W:n pikalataus. 14

Kyse ei silti ole vain yhdestä näyttävästä mallista. Piihiilipohjaiset anodit tekevät 6 000–7 500 mAh:n akuista mahdollisia myös ohuissa huippupuhelimissa, kun taas 8 000–10 000 mAh:n kapasiteetit sopivat erityisesti keskihintaisiin malleihin, joissa pitkä käyttöaika on painoa ja ohuutta tärkeämpi ominaisuus. 27

Suurista akuista on tulossa valtavirtaa

Counterpointin raporttiin perustuvien tietojen mukaan vähintään 6 000 mAh:n akuilla varustetut puhelimet muodostivat tammikuussa 2026 jo 29 prosenttia maailmanlaajuisesta älypuhelinmyynnistä. Vuotta aiemmin osuus oli 10 prosenttia. Keskimääräinen akkukapasiteetti nousi 5 291 mAh:iin. 5

Luvut tukevat käsitystä rakenteellisesta muutoksesta: noin 5 000 mAh:n akku oli vielä vuonna 2024 tavanomainen, mutta nyt kapasiteetti kasvaa nopeasti etenkin kiinalaisten valmistajien vetämänä. Honor, vivo ja realme kuuluvat 10 000 mAh:n luokkaa tavoitteleviin valmistajiin, ja Huawein sekä Xiaomin odotetaan seuraavan perässä. Käytettävissä oleva aineisto ei kuitenkaan riitä vahvistamaan yksityiskohtaisia toimitusketju-, yksinoikeus- tai lisensointijärjestelyjä valmistajien välillä.

Miksi puhelin tarvitsee aiempaa enemmän energiaa?

Kasvava kapasiteetti vastaa myös kasvavaan kulutukseen. 5G-yhteydet, kirkkaat ja korkean virkistystaajuuden OLED-näytöt, pitkäkestoinen videokuvaus, laskennallinen valokuvaus, pelaaminen ja navigointi kuormittavat akkua enemmän kuin aiempien sukupolvien peruskäyttö.

Myös laitteessa suoritettava tekoäly lisää painetta. Kun tekoälymalli käsittelee tehtäviä suoraan puhelimessa pilven sijaan, hyötyinä voivat olla pienempi viive ja parempi yksityisyys. Vastapainona on pidempään jatkuva laskentakuorma ja suurempi energiankulutus.

Tästä syntyy käytännössä kaksijakoinen markkina:

• ohuissa premium-malleissa tavoitellaan tyypillisesti noin 6 000–7 500 mAh:n kapasiteettia
• kestävyyttä korostavissa malleissa kapasiteetti voi nousta 8 000–10 000 mAh:iin.

Piihiili nostaa energiatiheyttä – mutta ei kymmenkertaiseksi

Perinteinen grafiittianodi varastoi litiumia grafiittikerrosten väliin. Sen teoreettinen ominaiskapasiteetti on noin 372 mAh/g. Pii puolestaan muodostaa litiumin kanssa seoksia, ja sen teoreettinen kapasiteetti on noin 3 579 mAh/g – lähes kymmenkertainen grafiittiin nähden. 13

Puhelimen akun kokonaiskapasiteetti ei silti kasva kymmenkertaiseksi. Katodi, elektrolyytti, muut passiiviset materiaalit, turvallisuusmarginaalit ja se, että piitä käytetään anodissa vain rajallinen määrä, rajoittavat koko kennon energiatiheyttä. Piistä saadaan silti merkittävästi lisäkapasiteettia samassa tilavuudessa.

Piin suurin ongelma on turpoaminen

Puhdas pii voi litiumia sitoessaan laajentua tilavuudeltaan yli 300 prosenttia. Grafiitilla vastaava muutos on noin 10 prosenttia. 16

Voimakas laajeneminen voi rikkoa hiukkasia ja elektrodia, synnyttää uudelleen kiinteän elektrolyyttirajapinnan eli SEI-kerroksen, kuluttaa litiumia ja elektrolyyttiä sekä kasvattaa sisäistä vastusta. Seurauksena voi olla heikompi lataussyklien kesto.

Siksi nykyisissä puhelimissa ei yleensä käytetä puhdasta pii-anodia, vaan piihiilikomposiittia. Hiili ja grafiitti toimivat johtavana sekä mekaanisesti vakaampana runkona, joka auttaa hallitsemaan piin turpoamista.

OPPO panostaa rakenteeseen ja akunhallintaan

OPPO kertoo kolmannen sukupolven piihiiliakkunsa sisältävän 15 prosenttia piitä ja ylittävän 850 Wh/l:n energiatiheyden. Yhtiön mukaan ratkaisu perustuu sen omaan pallomaiseen piihiilimateriaaliin, johon liittyy 12 keskeistä patenttia. 2

Pallomainen ja huokoinen rakenne on teknisesti uskottava lähtökohta: tasamuotoiset hiukkaset voivat jakaa mekaanista rasitusta tasaisemmin, ja nanohuokoset voivat jättää tilaa piin laajenemiselle sekä tukea ionien kulkua. OPPO:n toteutukseen on liitetty väitteitä 1,2 nanometrin piihiukkasista ja suuremmasta nanohuokosten määrästä, mutta nämä ovat valmistaja- ja toimialaväitteitä eivätkä riippumattomasti standardoituja suorituskykymittareita. 59

A7 Pro Maxissa OPPO yhdistää pallomaisen piihiilianodin, akun käyttöikää hallitsevan algoritmin ja viisi virranhallintapiiriä. Yhtiö lupaa akun säilyttävän vähintään 80 prosenttia kapasiteetistaan 1 500 täyden lataus- ja purkusyklin jälkeen määritellyissä laboratorio-olosuhteissa. 7

Ohjelmisto ja elektroniikka voivat oppia lataus- ja käyttötapoja, rajoittaa latausta epäsuotuisassa lämpötilassa tai varaustilassa sekä säädellä tehonjakoa. Ne eivät kuitenkaan poista piin fysikaalista turpoamisongelmaa.

Seuraava askel: enemmän 7 000–10 000 mAh:n malleja

10 000 mAh:n puhelin on nyt kaupallisesti toteuttamiskelpoinen. OPPO A7 Pro Maxin akun tyypillinen kapasiteetti on 10 000 mAh eli 37,5 Wh. 7

Lähivuosien näkyvimmät kehitysaskeleet ovat todennäköisesti:

1. 7 000–8 000 mAh:n akkujen yleistyminen premium-puhelimissa
2. 10 000 mAh:n mallien lisääntyminen massamarkkinoilla
3. 12 000–14 000 mAh:n kapasiteetit erityisesti järeissä, pelaamiseen suunnatuissa tai muissa erikoismalleissa.

Yli 14 000 mAh:n puhelinta kannattaa silti pitää toistaiseksi kehitys- ja muototekijätavoitteena, ei merkkinä siitä, että yhtä ohuet valtavirran huippumallit olisivat aivan pian saavuttamassa saman kapasiteetin.

Mikä jarruttaa piin osuuden kasvattamista?

Piin osuuden lisääminen anodissa pahentaa samanaikaisesti useita ongelmia: turpoamista, elektrodin paisumista, ensimmäisen lataussyklin litiumhäviötä, heikkoa sähkönjohtavuutta, epävakaata SEI-kerrosta, pikalatauksen aiheuttamaa rasitusta, valmistussaantoa ja kustannuksia. 1

Edistys edellyttää parempaa nanomittakaavan piisuunnittelua, hiilipinnoitteita, sideaineita, elektrolyyttilisäaineita, esilitiointia ja tasalaatuista massatuotantoa, ennen kuin anodeissa voidaan siirtyä merkittävästi lähemmäs piidominanttia rakennetta.

Pidemmällä aikavälillä kiinteäelektrolyyttiset akut ja litium-metallianodit voivat tarjota nykyisiä grafiitti- ja piihiiliakkuja suuremman energiatiheyden. Niilläkin on kuitenkin ratkaisemattomia rajapinta-, dendriitti-, paine-, valmistettavuus-, pikalataus- ja kustannushaasteita. Piihiili on siksi ennen kaikkea käytännöllinen välivaiheen teknologia, ei vielä lopullinen ratkaisu.

Yhteenveto: 10 000 mAh:n aikakausi on alkanut, mutta se ei tarkoita pelkkää kapasiteettilukujen kilpailua. Menestyviä ratkaisuja ovat ne, joissa suurempi akku, käyttöikä, latausnopeus, lämmönhallinta ja puhelimen koko pysyvät tasapainossa.