Suurtutkimus löysi noin 1 260 persoonallisuuteen liittyvää geenimuunnosta

Geenit vaikuttavat persoonallisuuteen, mutta vaikutus ei ole suoraviivainen. Laajassa kansainvälisessä tutkimuksessa tunnistettiin noin 1 260 yleistä DNA-muunnosta, jotka olivat tilastollisesti yhteydessä niin sanottuihin Big Five -persoonallisuuspiirteisiin: avoimuuteen kokemuksille, tunnollisuuteen, ulospäinsuuntautuneisuuteen, sovinnollisuuteen ja neuroottisuuteen. Jokaisen yksittäisen muunnoksen vaikutus oli kuitenkin erittäin pieni. 25

Keskeinen johtopäätös koskee suuria ihmisryhmiä, ei yksittäisen ihmisen arvioimista. Geenit auttavat kuvaamaan persoonallisuuden vaihtelun väestötason rakenteita, mutta niiden perusteella ei voida määrittää, diagnosoida tai tarkasti ennustaa yhden ihmisen persoonallisuutta. 25

Miten tutkimus tehtiin?

Tutkijat yhdistivät koko genomin laajuisia assosiaatioanalyysejä 46 tutkimuskohortista. Aineistoissa oli noin 611 000–1,14 miljoonaa osallistujaa, joiden geneettinen tausta oli eurooppalaistyyppinen tai afrikkalaistyyppinen. Osallistujien DNA:ta verrattiin persoonallisuuskyselyjen tuloksiin, joissa mitattiin Big Five -piirteitä. 2

Tutkimuksessa tunnistettiin 1 257 toisistaan riippumatonta niin sanottua päämuunnosta. Niistä 823:tä ei ollut aiemmissa tutkimuksissa raportoitu. Julkisuudessa luku on siksi pyöristettynä noin 1 260. 2

Yleiset geneettiset muunnokset selittivät kunkin piirteen havaitusta vaihtelusta yhteensä 4,8–9,3 prosenttia. Kun analyysissä huomioitiin persoonallisuuden mittaamiseen liittyvä epätarkkuus, arvio nousi 10,5–16,2 prosenttiin. 2

Yksittäistä ”ulospäinsuuntautuneisuuden geeniä” ei löytynyt

Mikään yksittäinen muunnos ei ole geeni, joka tekisi ihmisestä seurallisen, ahdistuneen, tunnollisen tai avoimen uusille kokemuksille. Yksittäisten DNA-merkkien havaittavat vaikutukset persoonallisuuspisteisiin ovat hyvin pieniä. 2

Tutkijat yhdistivät muunnoksia myös niin sanotuiksi polygeenisiksi pistemääriksi. Niiden avulla voitiin ennustaa alle neljä prosenttia yksilöiden välisistä eroista erillisissä vertailuaineistoissa. Tulos on liian epätarkka siihen, että ihmisen persoonallisuutta voisi päätellä hänen DNA:staan. 2

Ero sen välillä, kuinka paljon muunnokset selittivät alkuperäisessä tutkimusaineistossa ja kuinka vähän ne ennustivat uusissa aineistoissa, kertoo muun muassa mittaamisen rajoituksista ja siitä, kuinka vaikeaa geneettisiä arvioita on siirtää aineistosta toiseen. Suuri osa vaihtelusta liittyy muihin geneettisiin vaikutuksiin, joita nämä yleiset muunnokset eivät kata, mittausvaihteluun sekä kehitysympäristöön ja sosiaalisiin kokemuksiin. Myös esimerkiksi terveys ja elinikä muodostuvat perimän, ympäristön ja elintapojen yhteisvaikutuksesta. 8

Miksi tulosta ei voi selittää vain yhteisellä kasvuympäristöllä?

Geneettiset yhteydet olivat tutkimuksessa hyvin yhdenmukaisia eri maantieteellisissä ympäristöissä. Samankaltaisia tuloksia saatiin myös riippumatta siitä, arvioiko persoonallisuutta henkilö itse vai joku hänet hyvin tunteva toinen ihminen. 2

Toistuvuus eri paikoissa ja eri arvioijilla tekee pelkästään yhteiseen perheympäristöön perustuvasta selityksestä epätodennäköisemmän. Se ei kuitenkaan todista, että jokin tietty muunnos suoraan aiheuttaisi jonkin tietyn persoonallisuuspiirteen. Tilastollinen yhteys ei ole sama asia kuin yksisuuntainen syy-seuraussuhde. 2

Yhteyksiä terveyteen, koulutukseen ja asuinympäristöön

Tutkijat tarkastelivat myös geneettisiä korrelaatioita. Termillä tarkoitetaan jaettuja tilastollisia geneettisiä vaikutuksia – ei näyttöä siitä, että persoonallisuuteen liittyvät geenit suoraan aiheuttaisivat jonkin elämän lopputuloksen. Yhteyksiä havaittiin muun muassa seuraaviin alueisiin:

• fyysiseen ja mielenterveyteen sekä elinikään liittyviin tuloksiin 24
• koulutustasoon ja koulutuspolkuihin 2
• ammatillisiin ja uraan liittyviin polkuihin 2
• COVID-19-taudin tartunta- tai vakavuusriskiin liittyviin mittareihin 23
• asuinpaikan ja asuinalueen valikoitumiseen. 2

Viimeksi mainittu yhteys viittaa siihen, että geneettisesti toisiinsa liittyvät persoonallisuuserot voivat olla yhteydessä siihen, millaisiin ympäristöihin ihmiset päätyvät tai missä he pysyvät. Tämä ei tarkoita, että ”persoonallisuusgeeni” aiheuttaisi sairauden, koulumenestyksen, tietyn ammatin tai tietyllä alueella asumisen.

Geneettinen korrelaatio voi syntyä esimerkiksi yhteisen biologian, käyttäytymisen, sosiaalisten prosessien ja geeni–ympäristö-korrelaation kautta. Se ei osoita, että persoonallisuus johtaisi yksin tiettyyn elämänkulkuun. 2

Tutkijoiden tärkein varoitus

Tutkimuksen merkitys on ennen kaikkea väestötasolla: DNA:n vaihtelu on yksi tekijä, joka liittyy laajojen persoonallisuuspiirteiden eroihin suurissa ihmisryhmissä. Se ei ole persoonallisuustesti, ennustus ihmisen kohtalosta tai väline yksilöiden luokittelemiseen.

Persoonallisuus on monen pienen geneettisen vaikutuksen, kehityksen, ympäristön ja elämänkokemusten kokonaisuus. Vaikka tutkimus löysi yli tuhat siihen liittyvää DNA-muunnosta, niiden perusteella ei nykyisellään voi päätellä luotettavasti, millainen juuri tietty ihminen on. 25