Ennätyksellinen merenpinnan nousu ja kuolevat koralliriutat uhkaavat Tyynenmeren saarivaltioita

Palau’sta noussut ilmastovaroitus ei koskenut vain uutta merenpinnan ennätystä. Kaksi arviota kuvasi toisiinsa kietoutunutta kriisiä: merenpinnan nousu kohdistaa Tyynenmeren yhteisöihin suhteettoman suuren paineen, samalla kun lämpenevät meret vaurioittavat koralliriuttoja, jotka tarjoavat ravintoa, toimeentuloa ja suojaa rannikoille.

Keskeinen viesti oli kaksiosainen: sopeutumistoimia tarvitaan heti, mutta ne eivät voi korvata maailmanlaajuisia, jyrkkiä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä.

Keskeiset havainnot lyhyesti

• Merenpinnan nousu kiihtyy: maailman keskimääräinen merenpinta nousi vuonna 2024 ennätykselliset 5,9 millimetriä. Taustalla ovat meriveden lämpeneminen sekä jäätiköiden ja mannerjäätiköiden sulaminen. 119
• Tyynenmeren altistuminen on poikkeuksellisen suurta: Tyynenmeren pienissä kehittyvissä saarivaltioissa suhteellinen merenpinnan nousu on ollut yli kaksi kertaa maailman keskiarvoa suurempaa. Se uhkaa matalaa maa-alaa, makeaa vettä, infrastruktuuria ja elinkeinoja. 2
• Siirtymään joutuvien määrä voi olla valtava: YK:n raportissa viitataan arvioihin, joiden mukaan merenpinnan nousu voi myötävaikuttaa jopa 1,2 miljardin ihmisen siirtymiseen maailmanlaajuisesti vuoteen 2050 mennessä. Luku kuvaa mahdollista altistumista ja muuttoliikettä, ei täsmällistä ennustetta. 2
• Rahoitus ei pysy tarpeiden perässä: Kehitysmaiden sopeutumistarpeiksi arvioitiin noin 310–365 miljardia dollaria, kun vuonna 2023 saatavilla oli noin 26 miljardia dollaria sopeutumisrahoitusta. Myös Tyynenmeren saarivaltioiden tarpeet kasvavat nopeasti, vaikka rahoituksen saaminen on niille vaikeaa.
• Koralliriutat menettävät palautumisaikaa: Merelliset helleaallot ja toistuvat vaalenemistapahtumat osuvat riutoille liian tiheään, jotta monet niistä ehtisivät palautua kunnolla. Se synnyttää kasautuvan niin sanotun portaikonomaisen taantuman.

Miksi merenpinnan ennätys on Tyynellämerellä erityisen vakava

Muutama millimetri vuodessa voi kuulostaa vähäiseltä. Merenpinnan nousu kuitenkin kumuloituu ja voimistaa yhdessä vuorovesien, myrskyvuoksien, rannikkoeroosion ja suolaveden tunkeutumisen kanssa vaikutuksia, joita yhteisöt kokevat jo nyt. YK:n arvion mukaan vaikutukset ovat syvästi eriarvoisia: pienet saarivaltiot kohtaavat riskejä, jotka voivat uhata joidenkin saarten säilymistä asuttavina.

Tyynenmeren yhteisöissä kodit, tiet, taloudellinen toiminta ja välttämättömät palvelut ovat keskittyneet kapeille rannikkokaistaleille. Nouseva meri voi lisäksi vahingoittaa makean veden varantoja ja perinteisiä elinkeinoja. Kyse ei siksi ole vain rantaviivan siirtymisestä, vaan turvallisuudesta, toimeentulosta ja yhteisöjen jatkuvuudesta. 819

Alueen altistuminen erottuu jo tilastoissa. YK:n raportin mukaan suhteellinen merenpinnan nousu Tyynenmeren pienissä kehittyvissä saarivaltioissa on ollut yli kaksi kertaa maailman keskiarvoa suurempaa. Palau ja muut alueen hallitukset korostavat myös vastuukysymystä: Tyynenmeren saarivaltiot ovat osallistuneet maailman päästöihin vain vähän, mutta joutuvat kantamaan joitakin vakavimmista seurauksista.

Palau’n presidentti Surangel Whipps Jr. on vaatinut kiireellisiä toimia merenpinnan nousun, korallien vaalenemisen, merien happamoitumisen ja äärisäiden torjumiseksi. 5

Mitä arvio 1,2 miljardista siirtyjästä tarkoittaa?

YK:n raportissa varoitetaan, että merenpinnan nousu voi vuoteen 2050 mennessä myötävaikuttaa jopa 1,2 miljardin ihmisen siirtymiseen eri puolilla maailmaa. 2 Lukua ei pidä tulkita varmaksi määräksi ihmisiä, jotka joutuvat muuttamaan juuri tuohon ajankohtaan mennessä.

Todellinen kehitys riippuu muun muassa päästöistä, rannikkoalueiden altistumisesta, sopeutumisesta, infrastruktuurista, maankäytön suunnittelusta ja siitä, voidaanko yhteisöt pitää turvallisesti paikoillaan.

Tyynenmeren saarivaltioissa liikkuminen liittyy myös kulttuuriin, itsemääräämisoikeuteen ja oikeuksiin. Siksi sopeutumisen lähtökohtana pitäisi olla yhteisöjen oikeus jäädä esi-isien maille aina, kun se on turvallisesti mahdollista. Samalla on varauduttava vapaaehtoiseen, kulttuurisesti sopivaan ja oikeusperustaiseen muuttoon silloin, kun vaaroja ei voida enää välttää.

Sopeutumisrahoituksen kuilu on suuri – ja näkyy käytännössä

Rahoitusongelma ei tarkoita vain sitä, että haavoittuvat maat tarvitsevat enemmän rahaa. Rahoituksen on oltava myös helposti haettavaa, ennakoitavaa ja paikallisiin hankkeisiin sopivaa. Palau’n kokouksen yhteydessä esitellyssä raportissa kehitysmaiden sopeutumistarpeiksi arvioitiin 310–365 miljardia dollaria, kun vuonna 2023 käytettävissä oli 26 miljardia dollaria sopeutumisrahoitusta.

Myös Tyynenmeren saarivaltioita koskeva tutkimus osoittaa, että sopeutumistarpeet ovat kiireellisiä ja kasvavat, mutta nykyinen rahoitus jää selvästi vajaaksi ja sitä on vaikea saada.

Rahoitusvaje vaikuttaa suoraan toimiin, joita yhteisöt tarvitsevat nyt: kestävämpään infrastruktuuriin, varhaisvaroitusjärjestelmiin, rannikkojen suojeluun, makean veden turvaamiseen, parempaan ilmastodataan sekä huolellisesti suunniteltuihin muutto- ja liikkuvuusratkaisuihin.

Tyynenmeren omistajuuteen perustuvien mekanismien, kuten ehdotetun Pacific Resilience Facilityn, tavoitteena on ohjata rahoitusta pieniin yhteisötason hankkeisiin. Niiden on usein vaikea saada tukea suurista kansainvälisistä ilmastorahastoista. 8 YK:n raportin liitteessä nostetaan esiin myös nopeasti myönnettävät yhteisöavustukset ja teknisen osaamisen vahvistaminen, jotta rahoitus olisi käyttökelpoisempaa paikallistasolla. 17

Koralliriutoilta loppuu aika toipua

Toinen arvio tuo merenpinnan nousun rinnalle ekologisen näkökulman. Global Coral Reef Monitoring Network -verkoston mukaan ilmastonmuutoksen kiihdyttämät merelliset helleaallot yleistyvät ja voimistuvat. Riutoille jää vaalenemistapahtumien välillä yhä vähemmän aikaa palautua.

Korallien vaalenemisessa lämpöstressi saa korallit karkottamaan eliöitä, jotka antavat niille suuren osan niiden väristä ja energiasta. Jos lämpökuormitus jatkuu, korallit voivat kuolla. El Niño -ilmiö voi voimistaa vaaraa: siihen liittyvä lämpimämpi merivesi yhdistyy pitkään jatkuneeseen lämpenemistrendiin, ja suuret vaalenemistapahtumat ovat osuneet yhteen voimakkaiden El Niño -jaksojen kanssa.

Huolestuttavaa ei siis ole vain yksittäisen vaalenemistapahtuman voimakkuus. Vielä vakavampaa on tapahtumien välin lyheneminen. Toistuva lämpöstressi voi vähentää korallipeitettä ja lisääntymiskykyä ennen kuin riuttayhteisöt ovat ehtineet palauttaa ekologisen kestävyytensä.

Tutkijat ja arviosta raportoineet ovat kuvanneet kehitystä ”portaikoksi”, jossa palautuminen vaikeutuu jokaisen uuden iskun jälkeen ja käytännössä peruuttamattoman menetyksen riski kasvaa.

Paikalliset toimet auttavat – mutta eivät pysäytä lämpenemistä

Paikallinen riuttojen hoito on edelleen tärkeää. Liikakalastuksen, kestämättömän rannikkorakentamisen, saastumisen ja heikon vedenlaadun vähentäminen voi parantaa riuttojen kykyä selviytyä lämpöstressistä. Koralliarvio korostaa, että paikalliset paineet heikentävät riuttojen mahdollisuuksia kestää ilmastonmuutoksen aiheuttamia merellisiä helleaaltoja.

Paikallisella hoidolla on kuitenkin rajansa. Se ei voi viilentää maailmanlaajuisten päästöjen lämmittämää merta eikä palauttaa menetettyä toipumisaikaa. Tyynenmeren yhteisöjen ja koralliriuttojen suojeleminen vaatii siksi kahta rinnakkaista linjaa:

1. Suurten päästölähteiden nopeat päästövähennykset, jotta lämpeneminen ja merenpinnan nousu hidastuvat.
2. Helposti saatavilla oleva avustusmuotoinen sopeutumisrahoitus paikallisesti johdettuun resilienssityöhön, varhaisvaroituksiin, rannikkojen ja makean veden suojeluun, ekosysteemien hoitoon sekä oikeusperustaiseen liikkuvuuden suunnitteluun.

YK:n viranomaiset ovatkin kehottaneet G20-maiden johtajia vierailemaan Tyynenmeren atollilla ja näkemään seuraukset omin silmin. Samalla he ovat vaatineet konkreettisia sitoumuksia Tuvalun kokousprosessissa. 2

Palau’n viesti ei ollut pyyntö hyväntekeväisyydestä. Se oli vaatimus toimista ja resursseista, jotka vastaavat ilmastokriisin etulinjassa olevien maiden kantamien riskien mittakaavaa.