Helmikuun 28. päivänä alkanut Yhdysvaltojen ja Israelin sotakampanja ei ollut elokuun loppuun mennessä johtanut kestävään ratkaisuun.
JulkaisijaMuokattu mallilla GPT-5.6 LunaKuvat luotu mallilla GPT Image 1.5
Research answer

Create a landscape editorial hero image for this Studio Global article: What has happened during the first six months of the war launched by Israel and the United States against Iran under Israel’s “Operation Roa. Article summary: The first six months produced no durable settlement: a U.S.-Israeli campaign intended to cripple Iran’s leadership, nuclear and missile capacities instead became a wider regional war, disrupted Hormuz-linked energy and s. Topic tags: general, general web, news, government. Style: premium digital editorial illustration, source-backed research mood, clean composition, high detail, modern web publication hero. Use reference image context only for broad subject, composition, and topical grounding; do not copy the exact image. Avoid: logos, brand marks, copyrighted characters, real person likenesses, fake screenshots, UI text, readable text, watermarks, charts with
Sodan ensimmäiset kuusi kuukautta tuottivat tulitaukoa koskevan kehyksen, mutta eivät vakaata rauhantilaa. Israelin Operation Roaring Lion -operaation ja Yhdysvaltojen Operation Epic Fury -operaation nimillä helmikuun 28. päivänä alkanut kampanja laajeni rajatuista iskuista alueelliseksi turvallisuus- ja talouskriisiksi. Hormuzinsalmesta tuli konfliktin keskeinen painostusväline, ja neuvottelut jäivät jatkuvasti jumiin Washingtonin Iranille asettamien rajoitusvaatimusten ja Israelin uusien iskujen uhkan väliin. 3
12
Israel kuvasi alkuvaiheen operaation kampanjaksi, jonka tarkoituksena oli ”heikentää vakavasti” Iranin hallintoa ja poistaa Israelin olemassaoloa uhkaavat vaarat. Perusteluissa korostuivat Iranin ydinohjelma, ballistiset ohjukset ja laajempi sotilaallinen infrastruktuuri. 3
12
Yhdysvaltojen ja Israelin ensimmäisten iskujen kerrottiin kohdistuneen ylimpään johtoon, johtamis- ja valvontakeskuksiin, ohjusten tuotanto- ja laukaisupaikkoihin, ilmapuolustukseen, merivoimien kohteisiin, viestintäinfrastruktuuriin ja ydinohjelmaan liittyviin laitoksiin. Fox Newsin siteeraaman yhdysvaltalaisarvion mukaan Yhdysvaltojen joukot iskivät ensimmäisen vuorokauden aikana yli tuhanteen kohteeseen. Sodan oloissa esitettyjen tuhoarvioiden laajuus ja vaikutukset ovat kuitenkin osapuolten ja niiden tukijoiden väitteitä, eivät yksi riippumattomasti varmennettu kokonaiskuva. 5
Samalla levisivät väitteet siitä, että Iranin korkein johtaja Ali Khamenei ja muita korkea-arvoisia komentajia olisi saanut surmansa. Osa lähteistä esitti kuolemat varmistettuina, mutta käytettävissä oleva aineisto ei riitä vahvistamaan väitteitä lopullisesti. Epävarmuus on olennainen: johtajien kuolemaa, kohteiden tuhoutumista ja uhrimääriä koskevat tiedot olivat osa informaatiosotaa siinä missä itse sotatoimiakin. 2
7
14
Iran vastasi Israeliin, Yhdysvaltojen joukkoihin ja alueen valtioihin suunnatuilla ohjus- ja lennokki-iskuilla. Konflikti muuttui näin laajemmaksi alueelliseksi yhteenotoksi, ei vain Iranin ydin- ja ohjusohjelmia koskevaksi rajatuksi voimainmittelöksi. 1
7
Yhdysvaltojen ja Israelin viranomaiset väittivät kampanjan vaurioittaneen merkittävästi Iranin ilmapuolustusta, ohjusten laukaisimia, merivoimia ja johtorakenteita. Iran kiisti kuvan tuhoutuneesta sotilasmahdista. Merivoimien komentaja Shahram Irani sanoi laivaston olevan edelleen toiminnassa ja jatkavan tehtäviään, mikä haastoi suoraan väitteet Iranin laivaston hävittämisestä. 17
18
Julkisesti saatavilla olevat tiedot tukevat siksi varovaisempaa johtopäätöstä kuin kummankaan osapuolen laajimmat väitteet: Iranin joukot kärsivät raportoituja tappioita ja joutuivat jatkuvan painostuksen kohteeksi, mutta lähteet eivät muodosta riippumatonta ja lopullista arviota maan jäljellä olevasta sotilaallisesta kapasiteetista. Sama varovaisuus koskee tarkkoja uhrilukuja ja yksittäisten laitosten tuhoutumista koskevia väitteitä.
Sodan vaikutukset ulottuivat kauas Iranin sisällä sijaitsevista kohteista. Iranin kaupalliseen merenkulkuun kohdistuneet häiriöt Hormuzinsalmella ja Yhdysvaltojen vastauksena aloittama Iranin merikaupan saarto vaikuttivat alueen energiantuotantoon sekä meri- ja lentoliikenteeseen. Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelu kuvasi tulitaukoa ”elintoimintojen varassa olevaksi” samalla, kun Hormuzin häiriöt ja Yhdysvaltojen saarto pahensivat maailmantalouden vaikutuksia.
Salmi oli yhtä aikaa sotilaallinen painostusväline ja diplomatian neuvottelutavoite. Huhtikuun tulitauon aikana kaupallisen liikenteen avaaminen tai palauttaminen oli yksi neuvottelujen keskeisistä ehdoista. Osapuolet olivat kuitenkin eri mieltä siitä, mitä turvallinen ja täydellinen kulku käytännössä tarkoittaisi.
Hormuz ei siten ollut vain sivuvaikutus taloudelle. Se yhdisti sotilaallisen eskalaation, öljyvirrat, pakotteiden lieventämisen ja neuvottelujen onnistumisen. Jos sopimus ei ratkaissut meriliikenteen kysymystä, yksi konfliktin merkittävimmistä painostuskeinoista ja epävakauden lähteistä olisi jäänyt voimaan.
Yhdysvallat ja Iran sopivat 7. huhtikuuta väliaikaisesta tulitauosta noin 40 päivää kestäneiden taistelujen jälkeen. Tauko pysäytti Yhdysvaltojen ja Israelin laajat ilmaiskut, mutta ei ratkaissut konfliktin peruskiistoja. Iranin saarto ja Yhdysvaltojen merellinen painostus pysyivät kiistan ytimessä, ja myöhemmät yhteenotot osoittivat osapuolten välisen luottamuksen vähäiseksi.
Pakistan nousi näkyväksi välittäjäksi, muun muassa Islamabadissa käytyjen keskustelujen kautta. Neuvotteluissa yritettiin muuttaa tauko laajemmaksi sopimukseksi, mutta Washington yhdisti diplomatiaan edelleen Iranin merikauppaan ja öljytuloihin kohdistuvan painostuksen. Yhdysvallat varoitti myös toissijaisista pakotteista maita, jotka jatkaisivat iranilaisen öljyn ostamista.
Elokuun loppuun mennessä Washington puhui avoimesti ”taloudellisesta kuristamisesta”. Tavoitteena oli katkaista Iranin hallintoa ylläpitävät taloudelliset elinehdot, kunnes Teheran suostuisi uusiin myönnytyksiin. Konfliktia koskevissa arvioissa saarto- ja pakotepaine yhdistettiin myös polttoainepulaan, inflaatioon, työttömyyteen ja hintojen nousuun. Käytettävissä olevat lähteet eivät kuitenkaan anna yhtä aukotonta arviota sodan aikaisesta inflaatiosta tai humanitaarisista kustannuksista.
Kesäkuun 18. päivänä solmittu Islamabadin yhteisymmärryspöytäkirja oli tarkoitettu sotatoimien lopettamiseen, Hormuzinsalmen avaamiseen ja tien luomiseen lopulliselle Yhdysvaltojen ja Iranin väliselle sopimukselle. Julkaistu kehys sisälsi välittömän vihollisuuksien lopettamisen ja uuden neuvottelujakson, mutta siirsi vaikeimpia kysymyksiä, kuten Iranin ydinohjelman pitkän aikavälin tulevaisuuden, myöhemmäksi.
Tämä oli muistion sekä mahdollisuus että heikkous. Vaikeimpien sisältökysymysten erottaminen välittömästä tulitauosta teki tauon mahdolliseksi. Samalla sodan keskeiset syyt jäivät ratkaisematta: Iranin ydin- ja ohjuskyky, pakotteiden lieventäminen, meriturvallisuus, alueellinen sotilaallinen toiminta ja ehdot, joilla Israel pidättäytyisi uusista iskuista. Reuters kuvasi asiakirjaa väliaikaiseksi järjestelyksi, joka siirsi tärkeät kysymykset lopulliseen sopimukseen.
Elokuuhun mennessä neuvotteluikkuna oli sulkeutunut ilman lopullista sopimusta. Iranin viranomaiset syyttivät Washingtonia muistion rikkomisesta, kun taas Yhdysvaltojen lausunnot viittasivat siihen, että keskustelut saattoivat vielä jatkua. Lopputuloksena oli kehys, joka pienensi välitöntä suursodan riskiä mutta ei tuottanut kestävää rauhansopimusta.
Sota on synnyttänyt toisensa poissulkevat poliittiset kertomukset. Washington ja Israel ovat korostaneet Iranin sotilaallisten ja strategisten kykyjen heikentämistä. Iran puolestaan on painottanut vastarintaa, jäljellä olevaa sotilaallista kapasiteettiaan ja vastustajille aiheuttamiaan kustannuksia. Käytettävissä olevien tietojen perusteella kumpikaan kertomus ei todista ratkaisevaa strategista voittoa.
Israel on myös ilmoittanut voivansa iskeä uudelleen, jos Iran rakentaa ydin- tai ballististen ohjusten ohjelmiaan uudelleen – vaikka Washington ja Teheran pääsisivät erilliseen sopimukseen. Tämä muodostaa diplomatialle rakenteellisen ongelman: Yhdysvaltojen ja Iranin välinen sopimus ei välttämättä riitä takaamaan Israelin sotatoimien loppumista. 3
12
Konflikti on herättänyt huolta myös pitkittyneiden Yhdysvaltojen operaatioiden vaikutuksista sotilaalliseen valmiuteen. Samaan aikaan inhimilliset ja taloudelliset kustannukset kasvavat. Tässä katsauksessa käytettävissä oleva näyttö on kuitenkin liian kiistanalaista yhden luotettavan kuolleiden, loukkaantuneiden, infrastruktuurituhojen tai taloudellisten menetysten kokonaisluvun esittämiseen.
Selkein johtopäätös ei ole se, että toinen osapuoli olisi voittanut, vaan se, etteivät alkuperäiset tavoitteet ole johtaneet vakaaseen lopputilaan. Yhdysvallat ja Israel osoittivat pystyvänsä iskemään syvälle Iraniin ja kohdistamaan siihen huomattavaa sotilaallista ja taloudellista painetta. Iran puolestaan osoitti pystyvänsä vastaamaan iskuihin, häiritsemään strategisesti elintärkeää meriväylää ja säilyttämään riittävästi vaikutusvaltaa, jotta neuvotteluja tarvitaan edelleen.
Elokuun 2026 lopulla tulitaukoa oli perustellumpaa pitää epävarmana taukona kuin rauhana. Ydin- ja ohjuskysymykset, kiistanalaiset väitteet sotilaallisista tuhoista, jatkuva talouspuristus ja Israelin uhka uusista iskuista jättivät konfliktin suunnan avoimeksi.
Studio Global AI
This page includes a source-backed answer you can continue inside Studio Global.
Helmikuun 28. päivänä alkanut Yhdysvaltojen ja Israelin sotakampanja ei ollut elokuun loppuun mennessä johtanut kestävään ratkaisuun.
Helmikuun 28. päivänä alkanut Yhdysvaltojen ja Israelin sotakampanja ei ollut elokuun loppuun mennessä johtanut kestävään ratkaisuun. Israel ja Yhdysvallat sanoivat iskujen tavoitteena olevan Iranin ydin , ohjus , johto ja ilmapuolustuskyvyn heikentäminen sekä Israelia uhkaavan vaaran poistaminen.
Iran vastasi ohjus ja lennokki iskuilla. Iranin merivoimien komentaja Shahram Irani kiisti väitteet laivaston tuhoutumisesta ja sanoi sen olevan edelleen toimintakykyinen.
Helmikuun 28. päivänä alkanut Yhdysvaltojen ja Israelin sotakampanja ei ollut elokuun loppuun mennessä johtanut kestävään ratkaisuun.
JulkaisijaMuokattu mallilla GPT-5.6 LunaKuvat luotu mallilla GPT Image 1.5
Research answer

Create a landscape editorial hero image for this Studio Global article: What has happened during the first six months of the war launched by Israel and the United States against Iran under Israel’s “Operation Roa. Article summary: The first six months produced no durable settlement: a U.S.-Israeli campaign intended to cripple Iran’s leadership, nuclear and missile capacities instead became a wider regional war, disrupted Hormuz-linked energy and s. Topic tags: general, general web, news, government. Style: premium digital editorial illustration, source-backed research mood, clean composition, high detail, modern web publication hero. Use reference image context only for broad subject, composition, and topical grounding; do not copy the exact image. Avoid: logos, brand marks, copyrighted characters, real person likenesses, fake screenshots, UI text, readable text, watermarks, charts with
Sodan ensimmäiset kuusi kuukautta tuottivat tulitaukoa koskevan kehyksen, mutta eivät vakaata rauhantilaa. Israelin Operation Roaring Lion -operaation ja Yhdysvaltojen Operation Epic Fury -operaation nimillä helmikuun 28. päivänä alkanut kampanja laajeni rajatuista iskuista alueelliseksi turvallisuus- ja talouskriisiksi. Hormuzinsalmesta tuli konfliktin keskeinen painostusväline, ja neuvottelut jäivät jatkuvasti jumiin Washingtonin Iranille asettamien rajoitusvaatimusten ja Israelin uusien iskujen uhkan väliin. 3
12
Israel kuvasi alkuvaiheen operaation kampanjaksi, jonka tarkoituksena oli ”heikentää vakavasti” Iranin hallintoa ja poistaa Israelin olemassaoloa uhkaavat vaarat. Perusteluissa korostuivat Iranin ydinohjelma, ballistiset ohjukset ja laajempi sotilaallinen infrastruktuuri. 3
12
Yhdysvaltojen ja Israelin ensimmäisten iskujen kerrottiin kohdistuneen ylimpään johtoon, johtamis- ja valvontakeskuksiin, ohjusten tuotanto- ja laukaisupaikkoihin, ilmapuolustukseen, merivoimien kohteisiin, viestintäinfrastruktuuriin ja ydinohjelmaan liittyviin laitoksiin. Fox Newsin siteeraaman yhdysvaltalaisarvion mukaan Yhdysvaltojen joukot iskivät ensimmäisen vuorokauden aikana yli tuhanteen kohteeseen. Sodan oloissa esitettyjen tuhoarvioiden laajuus ja vaikutukset ovat kuitenkin osapuolten ja niiden tukijoiden väitteitä, eivät yksi riippumattomasti varmennettu kokonaiskuva. 5
Samalla levisivät väitteet siitä, että Iranin korkein johtaja Ali Khamenei ja muita korkea-arvoisia komentajia olisi saanut surmansa. Osa lähteistä esitti kuolemat varmistettuina, mutta käytettävissä oleva aineisto ei riitä vahvistamaan väitteitä lopullisesti. Epävarmuus on olennainen: johtajien kuolemaa, kohteiden tuhoutumista ja uhrimääriä koskevat tiedot olivat osa informaatiosotaa siinä missä itse sotatoimiakin. 2
7
14
Iran vastasi Israeliin, Yhdysvaltojen joukkoihin ja alueen valtioihin suunnatuilla ohjus- ja lennokki-iskuilla. Konflikti muuttui näin laajemmaksi alueelliseksi yhteenotoksi, ei vain Iranin ydin- ja ohjusohjelmia koskevaksi rajatuksi voimainmittelöksi. 1
7
Yhdysvaltojen ja Israelin viranomaiset väittivät kampanjan vaurioittaneen merkittävästi Iranin ilmapuolustusta, ohjusten laukaisimia, merivoimia ja johtorakenteita. Iran kiisti kuvan tuhoutuneesta sotilasmahdista. Merivoimien komentaja Shahram Irani sanoi laivaston olevan edelleen toiminnassa ja jatkavan tehtäviään, mikä haastoi suoraan väitteet Iranin laivaston hävittämisestä. 17
18
Julkisesti saatavilla olevat tiedot tukevat siksi varovaisempaa johtopäätöstä kuin kummankaan osapuolen laajimmat väitteet: Iranin joukot kärsivät raportoituja tappioita ja joutuivat jatkuvan painostuksen kohteeksi, mutta lähteet eivät muodosta riippumatonta ja lopullista arviota maan jäljellä olevasta sotilaallisesta kapasiteetista. Sama varovaisuus koskee tarkkoja uhrilukuja ja yksittäisten laitosten tuhoutumista koskevia väitteitä.
Sodan vaikutukset ulottuivat kauas Iranin sisällä sijaitsevista kohteista. Iranin kaupalliseen merenkulkuun kohdistuneet häiriöt Hormuzinsalmella ja Yhdysvaltojen vastauksena aloittama Iranin merikaupan saarto vaikuttivat alueen energiantuotantoon sekä meri- ja lentoliikenteeseen. Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelu kuvasi tulitaukoa ”elintoimintojen varassa olevaksi” samalla, kun Hormuzin häiriöt ja Yhdysvaltojen saarto pahensivat maailmantalouden vaikutuksia.
Salmi oli yhtä aikaa sotilaallinen painostusväline ja diplomatian neuvottelutavoite. Huhtikuun tulitauon aikana kaupallisen liikenteen avaaminen tai palauttaminen oli yksi neuvottelujen keskeisistä ehdoista. Osapuolet olivat kuitenkin eri mieltä siitä, mitä turvallinen ja täydellinen kulku käytännössä tarkoittaisi.
Hormuz ei siten ollut vain sivuvaikutus taloudelle. Se yhdisti sotilaallisen eskalaation, öljyvirrat, pakotteiden lieventämisen ja neuvottelujen onnistumisen. Jos sopimus ei ratkaissut meriliikenteen kysymystä, yksi konfliktin merkittävimmistä painostuskeinoista ja epävakauden lähteistä olisi jäänyt voimaan.
Yhdysvallat ja Iran sopivat 7. huhtikuuta väliaikaisesta tulitauosta noin 40 päivää kestäneiden taistelujen jälkeen. Tauko pysäytti Yhdysvaltojen ja Israelin laajat ilmaiskut, mutta ei ratkaissut konfliktin peruskiistoja. Iranin saarto ja Yhdysvaltojen merellinen painostus pysyivät kiistan ytimessä, ja myöhemmät yhteenotot osoittivat osapuolten välisen luottamuksen vähäiseksi.
Pakistan nousi näkyväksi välittäjäksi, muun muassa Islamabadissa käytyjen keskustelujen kautta. Neuvotteluissa yritettiin muuttaa tauko laajemmaksi sopimukseksi, mutta Washington yhdisti diplomatiaan edelleen Iranin merikauppaan ja öljytuloihin kohdistuvan painostuksen. Yhdysvallat varoitti myös toissijaisista pakotteista maita, jotka jatkaisivat iranilaisen öljyn ostamista.
Elokuun loppuun mennessä Washington puhui avoimesti ”taloudellisesta kuristamisesta”. Tavoitteena oli katkaista Iranin hallintoa ylläpitävät taloudelliset elinehdot, kunnes Teheran suostuisi uusiin myönnytyksiin. Konfliktia koskevissa arvioissa saarto- ja pakotepaine yhdistettiin myös polttoainepulaan, inflaatioon, työttömyyteen ja hintojen nousuun. Käytettävissä olevat lähteet eivät kuitenkaan anna yhtä aukotonta arviota sodan aikaisesta inflaatiosta tai humanitaarisista kustannuksista.
Kesäkuun 18. päivänä solmittu Islamabadin yhteisymmärryspöytäkirja oli tarkoitettu sotatoimien lopettamiseen, Hormuzinsalmen avaamiseen ja tien luomiseen lopulliselle Yhdysvaltojen ja Iranin väliselle sopimukselle. Julkaistu kehys sisälsi välittömän vihollisuuksien lopettamisen ja uuden neuvottelujakson, mutta siirsi vaikeimpia kysymyksiä, kuten Iranin ydinohjelman pitkän aikavälin tulevaisuuden, myöhemmäksi.
Tämä oli muistion sekä mahdollisuus että heikkous. Vaikeimpien sisältökysymysten erottaminen välittömästä tulitauosta teki tauon mahdolliseksi. Samalla sodan keskeiset syyt jäivät ratkaisematta: Iranin ydin- ja ohjuskyky, pakotteiden lieventäminen, meriturvallisuus, alueellinen sotilaallinen toiminta ja ehdot, joilla Israel pidättäytyisi uusista iskuista. Reuters kuvasi asiakirjaa väliaikaiseksi järjestelyksi, joka siirsi tärkeät kysymykset lopulliseen sopimukseen.
Elokuuhun mennessä neuvotteluikkuna oli sulkeutunut ilman lopullista sopimusta. Iranin viranomaiset syyttivät Washingtonia muistion rikkomisesta, kun taas Yhdysvaltojen lausunnot viittasivat siihen, että keskustelut saattoivat vielä jatkua. Lopputuloksena oli kehys, joka pienensi välitöntä suursodan riskiä mutta ei tuottanut kestävää rauhansopimusta.
Sota on synnyttänyt toisensa poissulkevat poliittiset kertomukset. Washington ja Israel ovat korostaneet Iranin sotilaallisten ja strategisten kykyjen heikentämistä. Iran puolestaan on painottanut vastarintaa, jäljellä olevaa sotilaallista kapasiteettiaan ja vastustajille aiheuttamiaan kustannuksia. Käytettävissä olevien tietojen perusteella kumpikaan kertomus ei todista ratkaisevaa strategista voittoa.
Israel on myös ilmoittanut voivansa iskeä uudelleen, jos Iran rakentaa ydin- tai ballististen ohjusten ohjelmiaan uudelleen – vaikka Washington ja Teheran pääsisivät erilliseen sopimukseen. Tämä muodostaa diplomatialle rakenteellisen ongelman: Yhdysvaltojen ja Iranin välinen sopimus ei välttämättä riitä takaamaan Israelin sotatoimien loppumista. 3
12
Konflikti on herättänyt huolta myös pitkittyneiden Yhdysvaltojen operaatioiden vaikutuksista sotilaalliseen valmiuteen. Samaan aikaan inhimilliset ja taloudelliset kustannukset kasvavat. Tässä katsauksessa käytettävissä oleva näyttö on kuitenkin liian kiistanalaista yhden luotettavan kuolleiden, loukkaantuneiden, infrastruktuurituhojen tai taloudellisten menetysten kokonaisluvun esittämiseen.
Selkein johtopäätös ei ole se, että toinen osapuoli olisi voittanut, vaan se, etteivät alkuperäiset tavoitteet ole johtaneet vakaaseen lopputilaan. Yhdysvallat ja Israel osoittivat pystyvänsä iskemään syvälle Iraniin ja kohdistamaan siihen huomattavaa sotilaallista ja taloudellista painetta. Iran puolestaan osoitti pystyvänsä vastaamaan iskuihin, häiritsemään strategisesti elintärkeää meriväylää ja säilyttämään riittävästi vaikutusvaltaa, jotta neuvotteluja tarvitaan edelleen.
Elokuun 2026 lopulla tulitaukoa oli perustellumpaa pitää epävarmana taukona kuin rauhana. Ydin- ja ohjuskysymykset, kiistanalaiset väitteet sotilaallisista tuhoista, jatkuva talouspuristus ja Israelin uhka uusista iskuista jättivät konfliktin suunnan avoimeksi.
Studio Global AI
This page includes a source-backed answer you can continue inside Studio Global.
Helmikuun 28. päivänä alkanut Yhdysvaltojen ja Israelin sotakampanja ei ollut elokuun loppuun mennessä johtanut kestävään ratkaisuun.
Helmikuun 28. päivänä alkanut Yhdysvaltojen ja Israelin sotakampanja ei ollut elokuun loppuun mennessä johtanut kestävään ratkaisuun. Israel ja Yhdysvallat sanoivat iskujen tavoitteena olevan Iranin ydin , ohjus , johto ja ilmapuolustuskyvyn heikentäminen sekä Israelia uhkaavan vaaran poistaminen.
Iran vastasi ohjus ja lennokki iskuilla. Iranin merivoimien komentaja Shahram Irani kiisti väitteet laivaston tuhoutumisesta ja sanoi sen olevan edelleen toimintakykyinen.