Miksi Putin kiristää Ukrainan sotaa – ja mitä seuraavaksi voi tapahtua?

Vahvin lähteisiin perustuva selitys on ennen kaikkea poliittinen, ei yksinomaan sotilaallinen: Vladimir Putin näyttää arvioivan, että sodan lopettaminen ilman näkyvää voittoa – ennen kaikkea Donbasin hallintaa – olisi hänen asemalleen vaarallisempaa kuin uudet tappiot, talouspaine ja kansalaisten kasvava huoli. Saatavilla oleva näyttö viittaa eskalaation suosimiseen, mutta useat Venäjän tulevia operaatioita koskevat väitteet ovat yhä tiedusteluarvioita eivätkä itsenäisesti vahvistettuja tosiasioita.

Miksi kotimainen tyytymättömyys ei ole muuttanut Putinin laskelmaa?

Venäjän yhteiskunnassa näkyy yhä enemmän sodan aiheuttamaa rasitusta. Raporteissa mainitaan polttoainepula, Ukrainan drooni-iskut, internetkatkokset ja uuden liikekannallepanon pelko. The Economistin siteeraaman kyselyn mukaan 55 prosenttia vastaajista kertoi työtovereidensa ja läheistensä olevan huolissaan. Vuotta aiemmin osuus oli 40 prosenttia. 2

Paine ei kuitenkaan ole toistaiseksi johtanut päätökseen sodan lopettamisesta. Putinille osoitettu logiikka näyttää olevan se, että sodan jatkamisen henkilökohtainen poliittinen hinta on yhä pienempi kuin sellaisen lopputuloksen hyväksyminen, jota hän ei voisi esittää voittona. The Economist on kuvannut sotaa Putinin itsensä rakentamaksi ansaksi: voitoksi kutsuttavan tuloksen saavuttaminen käy vaikeammaksi, mutta myös uskottavan irtautumisen rakentaminen on yhä hankalampaa. 9

Raportoidun miehistösuunnitelman mittakaava: 300 000 lisäsotilasta

Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi sanoi Kiovan uskovan, että Venäjä voisi värvätä tai määrätä palvelukseen vielä 300 000 sotilasta Venäjän parlamenttivaalien jälkeen syyskuussa. Reutersin mukaan kyse on Ukrainan arviosta, ei vahvistetusta Venäjän liikekannallepanopäätöksestä. 17

Raportin perusteella lisäjoukot hankittaisiin uuden kutsunta- tai liikekannallepanokierroksen kautta. Väite ei ole todiste siitä, että kutsunta varmasti toteutuu, eikä se kerro luotettavasti, kuinka moni sotilas lopulta päätyisi rintamalle. Se kertoo kuitenkin siitä, kuinka paljon miehistöä Kiova arvioi Moskovan tarvitsevan hyökkäyksen ylläpitämiseen ja raskaiden tappioiden korvaamiseen.

Miksi Donbas on edelleen neuvottelujen ytimessä?

Putin on torjunut Ukrainan ehdotuksen pitkän kantaman iskujen lopettamisesta ja sanonut Venäjän tavoittelevan Donetskin, Luhanskin, Hersonin ja Zaporižžjan alueiden täydellistä valtaamista. Tämä jättää vain vähän tilaa sopimukselle, joka yksinkertaisesti jäädyttäisi nykyisen rintamalinjan. 22

Sama tavoite näkyy taistelukentällä. Venäjän joukot ovat pyrkineet soluttautumaan Kostjantynivkaan ja saartamaan sitä. Kaupunki toimii strategisena porttina kohti Kramatorskia ja Slovjanskia, ja sen valtaaminen voisi avata reittejä Donbasin viimeisiin suuriin Ukrainan hallussa oleviin tukikohtiin.

Reuters kertoi Kremlin lähellä oleviin lähteisiin vedoten, että Putin pitää Donbasin täydellistä hallintaa välttämättömänä voittona. Ukrainan iskut Venäjän jalostamoihin ja satamiin olivat lähteiden mukaan vahvistaneet hänen päätöstään jatkaa sotaa. Lähteet puhuivat nimettöminä, joten kyse on arviosta Kremlin ajattelusta, ei julkisesti vahvistetusta päätösasiakirjasta. 21

Miten Ukrainan iskut ja Venäjän pula miehistöstä muokkaavat strategiaa?

Ukraina on pitkän kantaman iskuissaan tähdännyt Venäjän öljyinfrastruktuuriin, satamiin ja muihin sotilaallisesti merkittäviin kohteisiin. The Economist raportoi jalostamoiskujen vaikuttaneen polttoaineen säännöstelyyn yli tusinassa Venäjän alueessa. 3 Putin on myös myöntänyt polttoainepulan ja vaatinut Venäjän ilmatorjuntatuotannon nopeaa kasvattamista Ukrainan drooneja vastaan. 22

Paineet auttavat selittämään, miksi Moskovan toimintatapa yhdistää useita pakottamisen muotoja yhden nopean maahyökkäyksen sijaan. Venäjä tavoittelee rintamalla asteittaisia aluevaltauksia ja käyttää samalla ohjuksia ja drooneja Ukrainan kaupunkien ja infrastruktuurin vahingoittamiseen. Aiemmissa raporteissa strategian on kuvattu pyrkivän paitsi alueiden valtaamiseen myös Ukrainan toimintakyvyn ja vastarinnan heikentämiseen. 10

Seurauksena on kallis strategia: miehistöä voidaan käyttää paineen ylläpitämiseen rintamalla, kun taas pitkän kantaman iskut pyrkivät aiheuttamaan kustannuksia kaukana rintamalinjan takana. Kumpikaan keino ei kuitenkaan osoita, että Venäjä pystyisi saavuttamaan ilmoittamansa aluetavoitteet nopeasti.

Laajempi eskalaatioriski: hybridipaine Euroopassa

Toimitettujen lähteiden perusteella Euroopan välittömin huoli liittyy toimintaan, joka jää avoimen Nato-sodan kynnyksen alapuolelle. Yhdysvaltain ja Euroopan viranomaiset ovat yhdistäneet Venäjään tai varoittaneet sabotaasista, salamurhista, ilmatilan loukkauksista, GPS-häirinnästä, kyberhyökkäyksistä, kriittisen vedenalaisen infrastruktuurin häirinnästä, siirtolaisuuden käyttämisestä painostuskeinona ja poliittiseen päätöksentekoon vaikuttamisesta.

Puola ja Baltian maat ovat lisänneet infrastruktuurinsa suojaamista varoitusten jälkeen. Niiden mukaan Venäjä saattaa yrittää järjestää sabotaasi- tai false flag -operaatioita, joissa iskuista pyrittäisiin syyttämään Ukrainaa ja testaamaan Naton reaktiota. Joissakin raporteissa on lisäksi kuvattu huolta siitä, että Venäjän operaatiot voisivat kohdistua Euroopan puolustusteollisuuteen ja Ukrainaa tukeviin huoltoreitteihin. Yksittäisiä suunnitelmia koskevat väitteet on kuitenkin erotettava vahvistetuista tapahtumista.

Tällaiset keinot tarjoavat Moskovalle mahdollisuuden painostaa Ukrainan tukijoita ilman, että se aloittaa välittömästi tavanomaisen hyökkäyksen. Samalla ne lisäävät väärinlaskennan riskiä: operaation, jonka oli tarkoitus pysyä kiistettävänä, seurauksena voi olla siviiliuhreja, kriittisen infrastruktuurin vaurioita tai Venäjän tahattomasti käynnistämä vastatoimien ketju.

Onko Venäjän suora hyökkäys Natoa vastaan lähellä?

Varoituksia ei pidä tulkita liian pitkälle. Naton virkamies sanoi 30. elokuuta, että Venäjä lisää hybriditoimintaansa, mutta liittokunta ei näe tällä hetkellä välitöntä hyökkäyksen uhkaa. Myös Suomen presidentti Alexander Stubb sanoi, ettei usko Venäjän ottavan riskiä hyökkäyksestä Nato-maahan.

Ero on olennainen. Länsiviranomaiset voivat nähdä sabotaasin, kyberhyökkäysten ja muun painostuksen riskin kasvavan ilman, että he päättelevät Moskovan päättäneen aloittaa tavanomaisen hyökkäyksen Nato-alueelle. Lähteet tukevat huolta eskalaatiosta ja liittokunnan testaamisesta, mutta eivät vahvista välitöntä hyökkäystä.

Mitä ydinaseita koskevat tiedot osoittavat – ja mitä eivät?

Venäjän ydinaseisiin liittyvä retoriikka on historiallisesti toiminut varoituksena, jolla se pyrkii estämään lännen syvemmän osallistumisen sotaan. Tässä käytetyt lähteet eivät kuitenkaan itsenäisesti vahvista kysymyksessä mainittua hiljattaista ydinkäyttöön kykenevän ohjuksen testiä. Ne eivät myöskään osoita, että Venäjä olisi tehnyt välittömän päätöksen ydinaseen käytöstä.

Perusteltu johtopäätös on rajatumpi: ydinaseuhkaukset ja ydinaseiden kuljettamiseen kykenevät järjestelmät nostavat konfliktin panoksia ja voivat toimia painostuskeinona. Niitä ei kuitenkaan pidä esittää todisteena ydinaseiden välittömästä käytöstä ilman vahvempaa, riippumattomasti varmistettua tietoa.

Johtopäätös

Putinin näennäinen strategia on jatkaa painostuksen lisäämistä, kunnes Venäjä saavuttaa tuloksen, jonka hän voi esittää voittona – erityisesti Donbasissa – tai kunnes sodan jatkamisen kustannukset ylittävät selvästi pysähtymisen hinnan. Venäjän sisäinen levottomuus, polttoainepula ja Ukrainan iskut tekevät sodasta raskaamman, mutta saatavilla olevat raportit viittaavat siihen, että ne ovat toistaiseksi johtaneet sopeutumiseen ja eskalaatioon, eivät kompromissiin. 1221

Lähiajan keskeiset riskit ovat siksi kumulatiivisia: Venäjän laajempi liikekannallepano, Ukrainan vastaiskujen voimistuminen sekä Euroopan infrastruktuuriin ja huoltoverkostoihin kohdistuvien hybridioperaatioiden lisääntyminen. Samalla viranomaisten varoitukset on pidettävä erillään vahvistetuista aikeista: Naton mukaan se ei tällä hetkellä näe välitöntä tavanomaisen hyökkäyksen uhkaa, eikä toimitettu aineisto vahvista uutta ydinohjustestiä tai välitöntä päätöstä ydinaseiden käytöstä.