Miksi Turkin ja Israelin jännitteet kärjistyvät – Syyriasta tuli leimahduspiste

Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin ja Israelin pääministerin Benjamin Netanyahun välinen kiista ei ole enää pelkkää sanasotaa Gazasta. Elokuun loppuun mennessä siitä oli kehittynyt laajempi kamppailu siitä, kuka määrittelee Syyrian turvallisuussäännöt Assadin jälkeisessä tilanteessa – ja pystyykö Yhdysvallat estämään kilpailua muuttumasta tahattomaksi sotilaalliseksi yhteenotoksi.

Välitön käännekohta oli Israelin 18. elokuuta tekemä isku Abu al-Duhurin lentotukikohtaan Luoteis-Syyriassa. Israelin mukaan tarkoituksena oli estää Turkin sotilaallinen sijoittuminen tukikohtaan, mikä voisi muuttaa alueen voimatasapainoa. Turkki ja Syyria kiistivät väitteen, ja Yhdysvaltain Syyrian-erityislähettiläs Tom Barrack kutsui iskua ”tarpeettomaksi kärjistykseksi”. 125

Gazan sanasodasta Syyrian turvallisuuskriisiin

Poliittinen kiista juontaa juurensa Gazasta. Erdoğan on syyttänyt Israelia kansanmurhasta Gazassa ja kuvannut sionismia erittäin jyrkin sanoin muun muassa terroristiseksi, äärimmäiseksi, miehittäväksi ja murhanhimoiseksi ideologiaksi. Israelilaiset viranomaiset ovat vastanneet syyttämällä Erdoğania antisemitismistä, verivalheista ja autoritaarisuudesta. Netanyahu on kutsunut häntä ”antisemitistiseksi diktaattoriksi”. 4

Ankara kovensi sanankäyttöään vielä lisää vertaamalla israelilaisia instituutioita Joseph Goebbelsin natsien propagandakoneistoon. Netanyahun hallitusta se kuvasi kansanmurhajärjestöksi ja ”valhekoneeksi”. Tällainen retoriikka vaikeuttaa kompromissia, sillä johtajat esittävät toisensa paitsi vastustajina myös perustavanlaatuisena uhkana.

Sanasota sai sotilaallisen ulottuvuuden, kun Israel iski Abu al-Duhuriin. Reutersin mukaan lentotukikohdan kiitotielle ja varastorakennuksiin tehtiin kahdeksan iskua. Netanyahun kanslia sanoi Syyrian olevan lähellä Israelin kanssa sovitun turvallisuustilanteen rikkomista, koska se olisi sallimassa Turkin läsnäolon tukikohdassa. Ankara kutsui Israelin väitteitä kestämättömiksi, ja Damaskos kiisti sopineensa väitetystä sijoituksesta. 12

Miksi Abu al-Duhur on tärkeä?

Syyria on vaarallisin kiistakenttä, koska Turkilla ja Israelilla on siellä toisistaan poikkeavat turvallisuustavoitteet.

Turkista on tullut presidentti Ahmed al-Sharaan Assadin jälkeisen hallinnon merkittävä tukija. Ankara pyrkii samalla kasvattamaan vaikutusvaltaansa ja luomaan Syyriaan strategista turvavyöhykettä. Yhdysvallat kertoi työskentelevänsä Turkin, Israelin ja Syyrian välisen yhteydenpitomekanismin eli dekonfliktimekanismin luomiseksi iskujen jälkeen.

Israel puolestaan yrittää estää kilpailevaa sotilaallista mahtia rakentamasta infrastruktuuria tai sijoittamasta joukkoja etelämmäksi Syyriaan. Israelin näkökulmasta Turkin sotilaallinen tukikohta tai muu pysyvä jalansija voisi avata uuden rintaman lähelle Israelin hallitsemia alueita maan eteläosassa. Kiista ei siten koske vain yhtä lentotukikohtaa, vaan Syyrian tulevaa turvallisuusjärjestystä ja koko alueen voimatasapainoa. 217

Myös kiista Yhdysvaltojen ennakkovaroituksesta lisäsi riskiä. Yhdysvaltain Turkin-suurlähettiläänä ja Syyrian-erityislähettiläänä toimiva Barrack sanoi, ettei Israel ollut varoittanut Washingtonia iskusta etukäteen. Hänen mukaansa hyökkäyksen tarkoituksena saattoi olla Turkin ”houkutteleminen” vastatoimeen. Israelilaiset viranomaiset kiistivät tämän tulkinnan, joten kiistassa on kyse paitsi alkuperäisistä tiedustelutiedoista myös siitä, miten eskalaatiota hallitaan. 57

Turkki lisää oikeudellista ja diplomaattista painetta

Vastakkainasettelu laajeni myös kansainväliseen oikeudelliseen painostukseen. Turkki ilmoitti 21. elokuuta hakevansa Netanyahulle Interpolin punaista etsintäkuulutusta osana kansallista rikostutkintaa, joka liittyy Israelin päätökseen pysäyttää Gazaan humanitaarista apua kuljettaneita aktivisteja. 3

Interpolin punainen ilmoitus on kansainvälinen pyyntö paikantaa henkilö ja ottaa hänet väliaikaisesti kiinni mahdollista luovutusmenettelyä varten. Se ei itsessään ole kansainvälinen pidätysmääräys. Turkin siirto nosti kuitenkin poliittisia panoksia, sillä se vei Netanyahun toiminnan osaksi virallista rajat ylittävää oikeudellista kampanjaa. Samalla se kytki oikeuskiistan suoraan johtajien laajempaan henkilökohtaiseen konfliktiin. 34

Kilpailu ulottuu Syyriaa laajemmalle

Syyrian vastakkainasettelu on osa laajempaa alueellista kilpailua. Turkki ja Israel hakevat vaikutusvaltaa myös itäisellä Välimerellä, jossa keskeisiä tekijöitä ovat Kreikka ja Kypros. Analyytikoiden mukaan kilpailusta on tulossa rakenteellinen voima, joka vaikuttaa Syyrian lisäksi Välimeren liittoumiin, Washingtonin aluepolitiikkaan ja muihin alueen liikenne- ja energiakäytäviin. 17

Laajempi kilpailu on merkityksellistä siksi, että yhden näyttämön kriisi voi lisätä painetta toisella. Israelin sotilaallinen yhteistyö Kreikan ja Kyproksen kanssa voidaan Ankarassa nähdä osana pyrkimystä rajoittaa Turkkia. Turkin toimet Syyriassa tai Kyproksella taas voidaan Israelissa tulkita merkiksi laajenevasta alueellisesta haasteesta. Mitä tiiviimmin nämä kysymykset kytkeytyvät toisiinsa, sitä suuremmiksi paikallisen välikohtauksen seuraukset voivat kasvaa. 17

Miksi suora sota ei silti ole todennäköisin vaihtoehto?

Jyrkästä retoriikasta ja sotilaallisista viesteistä huolimatta saatavilla olevat tiedot eivät viittaa siihen, että Turkki ja Israel valmistelisivat lähiaikoina tarkoituksellista sotaa toisiaan vastaan. Molemmilla on edelleen yhteydet Washingtoniin, ja Yhdysvallat pyrkii luomaan kanavia, joilla niiden joukot voidaan pitää erossa Syyriassa. 5

Todennäköisempi vaara on tahaton yhteenotto: uusi isku kohteeseen, jossa uskotaan olevan turkkilaisia joukkoja, sotilasliikkeen väärintulkinta tai vastatoimi, joka laajenee Syyriasta itäiselle Välimerelle. Abu al-Duhurin tapaus osoitti ongelman ytimen: vaikka molemmat osapuolet saattavat haluta pelotetta sodan sijaan, heikko luottamus, ristiriitaiset väitteet ja epävarma viestintä tekevät eskalaation hallinnasta vaikeaa.

Tällä hetkellä Erdoğan–Netanyahu-kiista onkin parasta nähdä laajenevana strategisena kilpailuna, ei välittömästi syttyvänä kahdenvälisenä sotana. Gaza on edelleen voimakkaimman poliittisen retoriikan lähde, mutta Syyriasta on tullut keskeinen sotilaallinen leimahduspiste – paikka, jossa sanat voivat helpoimmin muuttua suoraksi turvallisuuskriisiksi.