Yhdysvallat liittyi Japanin jenin puolustukseen – miksi vaikutus jäi lyhytaikaiseksi?

Heinäkuun 31. päivänä Yhdysvallat ja Japani tekivät harvinaisen yhteisen liikkeen valuuttamarkkinoilla: molemmat ostivat jeniä pysäyttääkseen valuutan nopean heikkenemisen. Kyseessä oli ensimmäinen Yhdysvaltain ja Japanin koordinoitu jeninosto sitten vuoden 2011 ja ensimmäinen kerta sitten vuoden 1998, kun Yhdysvaltain valtiovarainministeriö osti jeniä yhdessä Japanin valtiovarainministeriön kanssa. 38

Operaatio tehosi aluksi. Jeni oli heikentynyt lähes 164 jeniin dollarilta, mutta vahvistui intervention jälkeen nopeasti noin 155–157 jenin tuntumaan. Myöhemmin osa noususta kuitenkin suli pois, ja kurssi palasi lähelle 160:tä. 27

Mitä operaatiossa tehtiin?

Japanin valtiovarainministeriö myi ulkomaanvaluuttaa ja osti jenejä. Yhdysvaltain valtiovarainministeriö puolestaan ohjasi New Yorkin keskuspankin myymään euroja ja ostamaan jenejä valtiovarainministeriön valuuttavakausrahastosta eli Exchange Stabilization Fundista. Näin Yhdysvallat ei rahoittanut operaatiota myymällä dollareita. 67

Japanin myöhemmin julkistamien tietojen mukaan maa käytti 30. heinäkuuta ja 26. elokuuta välisenä aikana ennätykselliset 15,4 biljoonaa jeniä, noin 96,5 miljardia dollaria, jenin tukemiseen. Wall Street Journalin raportissa kokonaismääräksi arvioitiin noin 98,7 miljardia dollaria. Luvut kattavat siis pidemmän jakson kuin varsinaisen ensimmäisen yhteisen kaupankäyntipäivän. 2

Yhdysvaltain tarkkaa panosta ei ole ilmoitettu virallisesti. Valtiovarainministeri Scott Bessentin 31. heinäkuuta näkyviin jääneissä muistiinpanoissa mainittiin 5–10 miljardin dollarin jeninosto. Summaa on siksi pidettävä suuntaa-antavana tietona, ei vahvistettuna lopullisena määränä. 57

Miksi Washington tuki jeniä, vaikka se tavoittelee heikompaa dollaria?

Yhdysvaltain osallistuminen ei merkinnyt pysyvää sitoutumista vahvaan jeniin. Lyhyen aikavälin tavoitteena oli hillitä hallitsematonta valuutan heikkenemistä ja spekulatiivista painetta, joka olisi voinut levitä Japanin valtionlainamarkkinoille ja kansainväliseen dollarirahoitukseen. 12

Tämä ei välttämättä ole ristiriidassa Trumpin hallinnon pyrkimyksen kanssa pitää dollari laajasti tarkasteltuna vähemmän yliarvostettuna Yhdysvaltain teollisuuden tukemiseksi. Washington voi kannattaa maltillisesti heikompaa dollaria ja samalla vastustaa äkillistä jenin romahdusta, joka horjuttaisi tärkeää liittolaista ja suurta Yhdysvaltain varojen omistajaa. Eurojen myynti jenien ostamiseksi korosti, että kyse oli kohdennetusta markkinoiden vakauttamisesta, ei yleisestä dollarin heikentämisohjelmasta. 6

Bessentin huoli liittyi ennen kaikkea markkinavaikutusten leviämiseen. Jyrkästi heikkenevä ja ailahteleva jeni voisi kannustaa muita maita heikentämään omia valuuttojaan. Samalla sijoittajat saattaisivat joutua purkamaan nopeasti jenilainalla rahoitettuja sijoituksiaan. Japanilaiset sijoittajat ja rahoituslaitokset voisivat puolestaan myydä ulkomaisia varoja, mahdollisesti myös Yhdysvaltain valtionlainoja.

Tällaiset myynnit voisivat nostaa Yhdysvaltain valtionlainojen korkoja ja siten Yhdysvaltain lainakustannuksia. Nopea velkavivun purkautuminen voisi synnyttää tartuntamekanismeja, jotka muistuttavat vuoden 1997–1998 Aasian finanssikriisin dynamiikkaa. Kyse on kuitenkin analyyttisestä vertauksesta, ei ennusteesta siitä, että sama kriisi olisi väistämättä toistumassa. 12

Miksi jenin nousu hiipui?

Valuuttainterventio voi muuttaa kurssia nopeasti, mutta se ei poista korkoeroa, joka on jenin heikkouden keskeinen taustatekijä. Japanissa lainaraha on edelleen suhteellisesti halpaa, kun taas dollarimääräiset sijoitukset tarjoavat korkeampaa tuottoa. Tämä kannustaa niin sanottuun carry tradeen: sijoittaja lainaa jenejä ja sijoittaa rahat paremmin tuottaviin kohteisiin, kuten dollarimääräisiin varoihin.

Jos Japanin korot eivät nouse olennaisesti, Yhdysvaltain korot eivät laske tai markkinat eivät ala odottaa jenin pysyvää vahvistumista, korkoero suosii edelleen jenin myyntiin perustuvia positioita.

Interventio saattoi jopa tehdä carry tradesta marginaalisesti houkuttelevampaa. Kun viranomaiset osoittivat olevansa valmiita estämään hallitsemattoman romahduksen, sijoittajien kokema äärimmäisen tappion riski saattoi pienentyä. Tämä on mahdollinen markkinamekanismi, ei osoitus siitä, että operaation tarkoituksena olisi ollut tukea carry tradea.

Japanilaissijoittajat ostivatkin intervention jälkeen runsaasti ulkomaisia osakkeita ja pitkäaikaisia joukkolainoja. Tämä viittaa siihen, että jenin hetkellinen vahvistuminen ei poistanut halua hakea korkeampaa tuottoa ulkomailta.

Kuinka pitkään Japani voi jatkaa jenin puolustamista?

Japanilla on huomattavat valuuttavarannot, noin 1,1 biljoonaa dollaria. Varannot eivät kuitenkaan tarkoita, että koko summa olisi välittömästi käytettävissä toistuviin jeninostoihin. Viime kuun kaltaisten operaatioiden jatkaminen kuluttaisi nopeasti likvidiä käteistä ja lyhytaikaisia ulkomaisia varoja.

Jos helposti käytettävät varat eivät riitä, Japani voisi joutua myymään Yhdysvaltain valtionlainoja tai muita dollarimääräisiä arvopapereita. Arvio noin 130 miljardin dollarin rajasta ei ole virallinen laukaisukohta, vaan suuntaa-antava laskelma. Olennaista on riski, että suuret valtionlainamyynnit nostaisivat korkoja juuri silloin, kun Washington haluaa pitää Yhdysvaltain velkarahoituksen vakaana.

Tämä tekee Yhdysvaltain tulevasta osallistumisesta ehdollista. Washington voi tukea rajattua valuuttamarkkinoiden vakauttamista, mutta se ei todennäköisesti halua puolustusta, joka häiritsisi merkittävästi valtionlainamarkkinoita. Japanin valtava ulkomaisten varojen määrä on juuri se syy, jonka vuoksi Japanin markkinoiden stressi voi heijastua maailmanlaajuisesti. 2

Yksi mahdollinen helpotus olisi Federal Reserven FIMA-repojärjestelmä. Sen avulla Japanin viranomaiset voisivat lainata dollareita Yhdysvaltain valtionlainoja vakuutena ilman, että niitä tarvitsisi myydä suoraan markkinoille. Bessent on vaatinut järjestelmän laajentamista ulkomaisia keskuspankkeja ja rahaviranomaisia varten. 1

Interventio osti aikaa, ei ratkaissut ongelmaa

Heinäkuun yhteisoperaatio oli vahva poliittinen viesti: Washington ja Tokio olivat valmiita toimimaan yhdessä, jos jenin liike muuttuisi kaoottiseksi. Markkinoiden kannalta se pysäytti romahduksen hetkeksi ja muutti riskiarvioita.

Jenin pysyvämpi käänne vaatisi kuitenkin ennen kaikkea talouspolitiikan muutosta. Japanin olisi kavennettava korkoeroa uskottavasti, vahvistettava luottamusta raha- ja finanssipolitiikkaansa sekä osoitettava, että valuutan puolustaminen ei perustu loputtomiin valuuttamyyntien kierroksiin.

Ilman tällaista jatkoa koordinoitu interventio jää todennäköisesti kalliiksi hidasteeksi – ei pysyväksi pohjaksi jenin kurssille. 23