Iran kuusi kuukautta sodan jälkeen: talouskriisi syvenee pattitilanteen jatkuessa

Kuusi kuukautta sen jälkeen, kun Yhdysvallat ja Israel aloittivat iskut Irania vastaan 28. helmikuuta, maa ei ole kukistunut – mutta se ei myöskään ole taloudellisesti vakaa. Saatavilla oleva raportointi viittaa pitkittyneeseen pattitilanteeseen, jossa sotilaallinen painostus, pakotteet ja kotitalouksien ahdinko ruokkivat toisiaan.

Kriisin näkyvin mittari löytyy arjen välttämättömyyksistä. Iranin virallisten tilastojen mukaan elintarvikkeiden vuosittainen inflaatio oli heinäkuussa 128 prosenttia, kun kuluttajahinnat olivat 87,9 prosenttia korkeammalla kuin vuotta aiemmin. Kaksitoista kuukautta tarkasteleva vuosi-inflaatio oli 66 prosenttia. 1

Sodan keskeinen rintama on nyt talous

Konflikti ei enää näyttäydy vain sotilaallisena kulutussotana. Washington käynnisti 24. elokuuta ”Operation Economic Outcast” -operaation, jonka pakotteet kohdistuvat Iranin sotilaallisiin hankintoihin sekä öljy- ja petrokemian alan kauppaverkostoihin. Tavoitteena on rajoittaa niitä tulo- ja hankintakanavia, joiden avulla Teheran rahoittaa sotaa ja ylläpitää muuta talousjärjestelmäänsä. 3

Iranin viranomaiset ovat myöntäneet, kuinka haavoittuvaksi talous on joutunut. Presidentin mukaan ulkomaankauppa on supistunut 35 prosenttia pakotteiden ja saarron seurauksena. Hallitus on nostanut inflaation ja sodan talousvaikutukset keskeisiksi ongelmiksi. 17

Pakotteet vaikuttavat yhtä aikaa valtion rahoitukseen ja ihmisten ostovoimaan. Öljynmyyntiin, pankkitoimintaan ja kaupankäyntiin kohdistuvat rajoitukset tekevät tuonnista kalliimpaa ja vaikeampaa. Heikentynyt valuutta puolestaan nostaa hintoja entisestään.

Ruokahinnat muuttavat jokapäiväistä elämää

Elintarvikeinflaatio ei ole vain kansantalouden tilastoluku. Se kertoo, kuinka nopeasti tavallisen perheen ruokakori kallistuu – ja Iranissa nousu on ollut poikkeuksellisen jyrkkä.

Iranin tilastotietoihin perustuvan raportoinnin mukaan ruoan hinnat olivat heinäkuussa yli 128 prosenttia korkeammalla kuin vuotta aiemmin. Sama ruokakori maksoi siis karkeasti arvioiden 2,28 kertaa enemmän kuin edellisvuonna. Öljyt ja rasvat, maitotuotteet sekä liha ja siipikarja kuuluivat eniten kallistuneisiin tuoteryhmiin. 12

Seurauksena on palkkojen ostovoiman nopea heikkeneminen. Kun ruoka, vuokra ja energia vievät yhä suuremman osan tuloista, kotitalouksilla on vähemmän mahdollisuuksia selvitä uudesta valuutan heikkenemisestä tai toimituskatkoksista. Siksi talousahdinko on myös poliittinen riski: sen vaikutukset näkyvät toreilla, kaupoissa ja keittiöissä, eivät vain talousraporteissa.

Tomanin heikkeneminen voimistaa iskua

Iranin valuutta on jatkanut arvonsa menettämistä vapailla markkinoilla. Yhdysvaltain dollarin kurssi nousi noin 186 500 tomanista noin 204 000 tomaniin alle kahdessa viikossa, kertoi 25. elokuuta julkaistu raportointi. 3

Heikompi toman nostaa tuontiruoan, lääkkeiden, koneiden ja muiden tuotteiden hintaa paikallisessa valuutassa. Samalla se heikentää luottamusta talouspolitiikkaan. Ihmiset ja yritykset voivat pyrkiä siirtämään varoja vakaampiin arvon säilyttäjiin, mikä tekee hinnoista entistä vaikeammin ennakoitavia.

Valuutan heikkeneminen ja inflaatio muodostavat itseään vahvistavan kierteen: korkeammat tuontikustannukset nostavat hintoja, ja odotus uusista hinnankorotuksista lisää painetta valuuttaa kohtaan. Pakotteet ja häiriöt kaupankäynnissä vaikeuttavat kierteen katkaisemista.

Teheranin vastaus: ”vastarintatalous”

Iranin johto on esittänyt omavaraisuuden vastaukseksi ulkoiseen painostukseen. Linjauksessa korostuvat kotimainen tuotanto, talouskasvu, rahoituksellinen kestävyys ja dollarin roolin asteittainen vähentäminen Iranin taloudessa.

Strategia voi auttaa Irania ylläpitämään taloudellista toimintaa pitkällä aikavälillä, mutta se ei ratkaise välitöntä kriisiä. Kotimaisen tuotantokapasiteetin rakentaminen vaatii investointeja, toimivia kauppareittejä, teknologiaa ja riittävästi ulkomaanvaluuttaa sellaisten tavaroiden hankkimiseen, joita ei voida valmistaa kotimaassa. Juuri näihin osa-alueisiin pakotteet, öljytulojen heikkeneminen ja sota kohdistuvat.

Iran on aiemmin osoittanut kykenevänsä kestämään pitkään jatkuvaa talouspainetta. Sen talous on suureksi öljynviejäksi suhteellisen monipuolinen, ja vuosikymmenten pakotteet ovat kannustaneet kotimaiseen tuotantoon ja vaihtoehtoisiin kaupankäyntijärjestelyihin. 16 Kestävyys ei kuitenkaan ole sama asia kuin elpyminen: talous voi jatkaa toimintaansa samalla, kun kotitaloudet köyhtyvät ja valtion liikkumavara kapenee.

Miksi hallintoa uhkaa kasvava poliittinen riski?

Välitön kysymys ei ole vain se, pystyykö Iran jatkamaan taistelua. Olennaista on myös, kykeneekö hallinto säilyttämään kansalaisten hyväksynnän tilanteessa, jossa ruoan hinta nousee, valuutta heikkenee, kauppa supistuu ja sodan aiheuttamat häiriöt jatkuvat.

Iranin viranomaiset ja analyytikot ovat varoittaneet inflaation, energiavajeen, sotatuhojen, heikon talouskasvun ja kaupankäynnin häiriöiden muodostamasta kokonaisuudesta. Paineet voivat synnyttää uusia levottomuuksia ja vahvistaa syytöksiä korruptiosta tai huonosta hallinnosta. 1

Saatavilla oleva näyttö ei osoita, että tyytymättömyys olisi muuttunut yhdeksi koordinoiduksi liikkeeksi, joka pystyisi kaatamaan hallinnon. Iranilla on edelleen valtion instituutiot, pakkokeinojen kapasiteettia ja talous, joka ei ole romahtanut. Silti poliittinen virhemarginaali pienenee: jokainen uusi kriisin isku vaikeuttaa Teheranin väitettä siitä, että sen strategia turvaa ihmisten elintason.

Mitä pattitilanne merkitsee?

Nykytilannetta on perustelluinta kuvata vaaralliseksi pattitilanteeksi, ei kummankaan osapuolen selkeäksi voitoksi. Iran on välttänyt antautumisen, kun taas Yhdysvallat on siirtänyt painopistettä yhä voimakkaammin taloudelliseen eristämiseen ja taloussotaan. Paine kasvaa, mutta konfliktilla ei ole selvää päätöspistettä.

Iranin kannalta ratkaisevaa on, pystyykö kotimainen tuotanto ja vaihtoehtoinen kaupankäynti paikkaamaan menetettyjä tuloja ja kasvavia tuontikustannuksia. Väestön kannalta keskeinen kysymys on, vakautuvatko ruoan hinnat ja valuutta. Hallinnon kannalta suurin vaara on, että talousahdinko muuttaa sotilaallisen kestävyyden poliittiseksi haavoittuvuudeksi.

Kuusi kuukautta sodan alkamisen jälkeen konfliktin merkittävimmät seuraukset eivät ehkä siksi näy ensisijaisesti ratkaisevana läpimurtona taistelukentällä. Ne näkyvät siinä, mihin kotitalouksilla on vielä varaa – ja kuinka kauan hallitus pystyy kantamaan siitä syntyvän tyytymättömyyden.