Venäjän sotabudjetti ajautui kassakriisiin – siviilimenoista leikataan rajusti

Venäjän vuoden 2026 budjetti näyttää, mitä pitkittyneen sotatalouden ylläpito maksaa. Keväällä raportoitu kassakriisi on saanut seurakseen alkuperäisen vuosisuunnitelman ylittävän budjettialijäämän ja tiukat rajoitukset suurelle osalle valtion siviilimenoista.

Moskova on suojannut puolustusmenoja ja muita poliittisesti herkkiä velvoitteita. Sopeutus on kohdistunut harkinnanvaraisiin ohjelmiin, virastojen toimintaan, henkilöstöön ja uuteen velanottoon.

Keskeinen ero on tehtävä likviditeetin, vuosittaisen budjettialijäämän ja maksukyvyn välillä. Valtionkassan negatiivinen saldo kertoo kassavirtapaineesta. Se ei ole sama asia kuin koko vuoden kertynyt budjettialijäämä eikä sellaisenaan osoita valtion olevan maksukyvytön.

Huhtikuun kassakriisi

Bloombergin mukaan Venäjän liittovaltion budjetin yhtenäisen valtionkassatilin saldo painui huhtikuussa noin 5,5 biljoonaa ruplaa miinukselle. Asiaa tunteneisiin henkilöihin perustuneen raportin mukaan valtiovarainministeri Anton Siluanov varoitti pääministeri Mihail Mišustinia siitä, ettei hallituksella ehkä olisi riittävästi käteisvaroja kaikkien suunniteltujen maksujen suorittamiseen ajallaan. 17

Lukua on siksi tulkittava ennen kaikkea raportoituna likviditeettivajeena, ei suorana mittarina Venäjän koko vuoden alijäämälle. Se paljasti silti, kuinka vähän budjetilla oli liikkumavaraa sotilasmenojen, velanhoidon ja odotettua heikompien tulojen osuessa samalle ajanjaksolle.

Siviilimenot toimivat sopeutuksen venttiilinä

Raportoitu vastaus oli tiukka säästökuuri. Huhtikuusta lähtien useimpien ei-ensisijaisten budjettikohtien rahoitusta on leikattu noin 35 prosenttia. Rajoitusten ulkopuolelle jäivät puolustus, sosiaalimaksut, julkisen sektorin palkat, alueille maksettavat tuet ja velanhoito. Liittovaltion virastoja ohjeistettiin lisäksi lykkäämään ei-välttämättömiä menoja ja valmistautumaan mahdollisiin, noin 15 prosentin henkilöstövähennyksiin.

Yksityiskohdat perustuvat mediaraportointiin, eivät kattavaan julkistettuun budjettiasiakirjaan. Suunta on silti selvä: hallitus asettaa sotaan liittyvät menot ja keskeiset poliittiset sitoumukset etusijalle, jolloin siviilihallinto ja heikommin suojatut ohjelmat joutuvat kantamaan paineen.

Alijäämä ylitti jo koko vuoden tavoitteen

Venäjän valtiovarainministeriön alustavien virallisten tietojen mukaan liittovaltion budjettialijäämä oli tammi–heinäkuussa 6,455 biljoonaa ruplaa eli 2,8 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuoden 2026 alkuperäisessä budjetissa koko vuoden alijäämäksi arvioitiin noin 3,786 biljoonaa ruplaa eli 1,6 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Toisin sanoen seitsemän kuukauden alijäämä oli jo noin 1,7-kertainen koko vuoden alkuperäiseen tavoitteeseen nähden. Bloomberg päätyi omissa laskelmissaan samansuuntaiseen, noin 6,5 biljoonan ruplan alijäämään tammi–heinäkuussa.

Reuters kertoi heinäkuussa, että hallituksen budjettisivuston tiedot viittasivat liittovaltion menojen nousevan 45,11 biljoonaan ruplaan, kun budjettilaissa määräksi oli vahvistettu 44,07 biljoonaa. Myös alijäämän arvioitiin voivan ylittää virallisen suunnitelman.

Erillisessä raportissa alijäämäksi ilmoitettiin 8,654 biljoonaa ruplaa 24. elokuuta. Luku perustuu toissijaiseen raportointiin eikä valtiovarainministeriön tammi–heinäkuun julkaisuun, joten sitä on syytä pitää nopeana tilannearviona eikä lopullisena tarkastettuna tuloksena.

Miksi sotilasmenoista on vaikea leikata?

Tukholman kansainvälisen rauhantutkimusinstituutin SIPRIn mukaan Venäjän vuoden 2026 budjettiin oli varattu 14,9 biljoonaa ruplaa sotilasmenoihin, mikä vastasi 6,3 prosenttia bruttokansantuotteesta. SIPRI varoitti myös kasvavien korko- ja velanhoitomenojen kaventavan muiden budjettialojen liikkumavaraa.

Muiden raporttien mukaan sotilas- ja turvallisuusmenot saattavat ylittää budjetin noin 2 biljoonalla ruplalla, ja kielteisessä skenaariossa ylitys voisi nousta 4 biljoonaan ruplaan. Kyse on ennusteista ja skenaarioista, ei vahvistetuista lopullisista summista.

Velanhoito tekee tilanteesta entistä jäykemmän. Hallituksen rahoitussuunnitelmia koskeneen raportoinnin mukaan olemassa olevan kotimaisen velan hoito maksaa nykyisessä budjetissa jo noin 4 biljoonaa ruplaa, mikä tekee siitä yhden suurimmista yksittäisistä menokohdista.

Kun puolustus, sosiaaliset velvoitteet, julkisen sektorin palkat ja velanhoito on suojattu, harkinnanvaraiset siviiliohjelmat ovat nopein paikka tehdä säästöjä.

Siluanovin julkiset vakuuttelut ja raportoitu varoitus

Valtiovarainministeri Siluanov sanoi julkisuudessa, että budjetissa on riittävästi resursseja kaikkien suunniteltujen menojen kattamiseen. Bloombergin raportin mukaan hän oli kuitenkin aiemmin varoittanut pääministeri Mišustinia siitä, että käytettävissä oleva käteinen ei ehkä riittäisi kaikkien maksujen suorittamiseen ajallaan. 17

Näennäinen ristiriita voi selittyä sillä, että kyse on eri asioista: maksukyvystä koko budjettikauden aikana ja likviditeetistä tiettynä hetkenä. Hallitus voi odottaa pystyvänsä rahoittamaan velvoitteensa lainanotolla, tulevilla tuloilla tai menojen uudelleenjärjestelyillä ja kärsiä silti väliaikaisesta kassavajeesta.

Myöhemmät menoleikkaukset tekevät raportoidusta likviditeettihuolesta vaikeamman sivuuttaa, mutta ne eivät osoita Venäjän olleen lähellä valtionvelan laiminlyöntiä.

Mitä luvut kertovat – ja mitä eivät?

Saatavilla oleva näyttö tukee kolmea johtopäätöstä:

1. Venäjä joutui huhtikuussa vakavaan kassavirtakriisiin. Raportoitu 5,5 biljoonan ruplan negatiivinen kassasaldo ja varoitus maksujen ajoituksesta viittaavat välittömään likviditeettipaineeseen. 17
2. Budjettivaje on kasvanut selvästi alkuperäistä suunnitelmaa suuremmaksi. Virallinen tammi–heinäkuun alijäämä oli 6,455 biljoonaa ruplaa, kun koko vuoden tavoitteeksi oli asetettu 3,786 biljoonaa.
3. Kreml on valinnut menojen uudelleenpriorisoinnin laajamittaisen sotilasmenojen leikkaamisen sijaan. Suojatut menokohdat ja raportoidut siviilimenojen leikkaukset osoittavat, mihin sopeutus kohdistuu.

Luvut eivät todista, että Venäjän valtion maksukyvyttömyys olisi välitön. Maa pystyy edelleen hankkimaan kotimaista velkaa ja muuttamaan menojen aikataulua. Ne kuitenkin osoittavat, että budjetin joustovara on pienentynyt, riippuvuus lainanotosta kasvanut ja sodan rahoittamisen tuleva hinta noussut.

Poliittinen paine suunnanmuutokseen on vähäinen

Myös kotimainen vaalipaine sotilasmenojen vähentämiseen on rajallinen. Venäjän korkein oikeus esti Jabloko-puoluetta, ainoaa rekisteröityä avoimesti sotaa vastustavaa puoluetta, osallistumasta syyskuun parlamenttivaaleihin. 23 Päätös pysyi voimassa myös muutoksenhaussa. 5

Tämä ei todista, etteikö finanssipolitiikka voisi muuttua. Se tarkoittaa kuitenkin, ettei ennen vaaleja ole käytännössä parlamentaarista kanavaa avoimesti sodan vastaiselle ohjelmalle, joka perustuisi sotilasmenojen leikkaamiseen.

Siksi taloudellista taakkaa hallitaan todennäköisemmin säästöillä, veronkorotuksilla, lainanotolla ja siviilimenojen kustannuksella kuin vaalituloksella, joka velvoittaisi supistamaan sotaponnistusta.

Johtopäätös

Venäjän vuoden 2026 finanssiongelma ei ole yksinkertaisesti se, että valtion rahat olisivat loppumassa. Ongelma on siinä, että sotilasmenot ovat tehneet valtion sitoumuksista yhä jäykempiä.

Huhtikuun likviditeettikriisi pakotti kiireellisiin säästöihin. Sen jälkeen alijäämä kasvoi selvästi alkuperäistä vuosisuunnitelmaa suuremmaksi, samalla kun hallitus suojasi puolustusta, sosiaalimenoja, julkisen sektorin palkkoja ja velanhoitoa. Vähemmän suojattu siviilitoiminta joutui sopeutuksen kohteeksi.

Lyhyellä aikavälillä seurauksena on säästökuuri siviilivaltion sisällä. Pidemmällä aikavälillä Venäjän budjetista tulee velkaisempi ja vähemmän mukautumiskykyinen. Sotaa voidaan edelleen rahoittaa, mutta valinnat muuttuvat näkyvämmiksi ja niiden hinta kasvaa.