Mitä Venäjän Storm Shadow -uhkaus Britannialle ja Ranskalle merkitsee?

Venäjä reagoi Britannian päätökseen sallia Storm Shadow- ja SCALP-risteilyohjusten salaisten teknisten tietojen jakaminen Ukrainalle jyrkillä uhkauksilla Britanniaa ja arvostelemalla sekä Lontoota että Pariisia. Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov kutsui päätöstä ”öljyn kaatamiseksi tuleen”, ja ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova sanoi Britannian ja Ranskan ”leikkivän tulella”. 36

Kyse oli erityisesti siitä, että brittiläisen puolustusteknologian tietoja voidaan jakaa Ukrainalle. Tavoitteena on auttaa Kiovaa kehittämään pitkän kantaman risteilyohjusten omaa tuotantoa. 316

Mitä Moskova uhkasi tehdä?

Venäläisten viranomaisten selkein vastatoimiuhkaus kohdistui Britannian sotilaskohteisiin. Heidän mukaansa Britannialle kuuluvia sotilaslaitoksia ja -kalustoa voitaisiin iskeä vastaan sekä Ukrainassa että sen ulkopuolella, jos Ukrainan joukot käyttäisivät brittiläisiä aseita iskuihin Venäjän alueella. 16

Moskova väitti lisäksi, että Britannia ja Ranska yrittävät väistää vastuuta Venäjän syvyyteen ulottuvista iskuista siirtämällä ohjusten kokoonpanon Ukrainaan. Zaharovan mukaan Lontoo oli Venäjän tulkinnan mukaan ”yhden askeleen päässä” siitä, että se olisi oikeudellisesti osallinen toimintaan, jota hän kuvasi venäläisiin siviileihin kohdistuvaksi terrorismiksi. Hän varoitti ”katastrofaalisista seurauksista”, ellei Britannia muuta linjaansa. 159

Nämä olivat Venäjän viranomaisten esittämiä uhkauksia ja oikeudellisia väitteitä, eivät riippumattomasti vahvistettuja johtopäätöksiä. Lähteet dokumentoivat Moskovan retoriikan ja ilmoittaman vastatoimipolitiikan, mutta eivät osoita, että Venäjä olisi päättänyt hyökätä Britannian tai Ranskan alueelle.

Miksi uhkaus herätti huolta Venäjän ja Naton välisestä eskalaatiosta?

Lausunnot esitettiin tilanteessa, jossa länsimaat arvioivat jo ennestään, saattaisiko Venäjä testata Naton päättäväisyyttä. CBS:n raportoiman yhdysvaltalaisen tiedusteluarvion mukaan mahdollisia tulevia toimia voisivat olla hybridivaikuttaminen, kyberhyökkäykset ja muut kiistettävissä olevat operaatiot, jotka jäävät tavanomaisen sotilaallisen kampanjan alapuolelle. Niiden tavoitteena voisi olla liittokunnan yhtenäisyyden ja reagointihalukkuuden kokeileminen.

BBC:n haastattelemien länsiviranomaisten mukaan presidentti Vladimir Putin vaikuttaa haluavan välttää suoraa sotilaallista yhteenottoa Naton kanssa, vaikka Moskovan retoriikka Britanniaa ja muita Ukrainan tukijoita kohtaan on koventunut. Heidän mukaansa länsijoukkoihin tai aseita valmistaviin laitoksiin kohdistuvia uhkauksia on pidettävä painostustaktiikkana, ei todisteena uudesta avoimen sodan suunnitelmasta.

Ero on olennainen. Se, että Venäjä pyrkii välttämään tavanomaista Venäjä–Nato-sotaa, ei tarkoita vastakkainasettelun olevan vähäriskinen. Eurooppalaisissa ja yhdysvaltalaisissa arvioissa kuvataan niin sanottua harmaan alueen kampanjaa, johon voi kuulua sabotaasia, kyberhyökkäyksiä, poliittista vaikuttamista, ilmatilan loukkauksia ja droonitoimintaa.

Todennäköinen vaara liittyykin toistuviin painostustoimiin, jotka jäävät selvän aseellisen hyökkäyksen kynnyksen alle. Tällöin tekijän osoittaminen ja sopiva vastatoimi voivat jäädä kiistanalaisiksi.

Mitä CIA-johtaja John Ratcliffen Moskovan-vierailusta tiedetään?

CIA:n johtaja John Ratcliffe teki 25. elokuuta harvinaisen, ennalta ilmoittamattoman vierailun Moskovaan. Se oli hänen ensimmäinen julkisuudessa tunnettu matkansa Venäjälle CIA-johtajana. Vierailun tarkoitus ja keskustelujen sisältö olivat aluksi epäselviä. 1718

Myöhempien raporttien mukaan Ratcliffe varoitti venäläisviranomaisia hyökkäämästä Nato-maihin, Baltian maat mukaan lukien, ja keskusteli Venäjän Iranille antamasta tuesta. Tiedot perustuvat kokouksista perillä olleisiin viranomaisiin, eikä CIA julkistanut keskustelujen sisältöä. Siksi niitä on syytä pitää lähteisiin perustuvina kuvauksina, ei kattavana virallisena pöytäkirjana.

Vierailun ajankohta korosti silti laajempaa huolta: länsimaat yrittivät estää Venäjää ryhtymästä Natoa vastaan, samalla kun pitkän kantaman iskut, aseiden toimitukset ja hybriditoimet laajensivat vastakkainasettelua.

Polttoainepula lisäsi Venäjän sisäistä painetta

Venäjä kärsi samaan aikaan sodan aiheuttamasta taloudellisesta ja logistisesta rasituksesta. Reutersin mukaan Moskovan huoltoasemille syntyi elokuussa pitkiä jonoja sen jälkeen, kun Ukrainan iskut venäläisiin öljynjalostamoihin ja bensiinintuotannon lisäleikkaukset heikensivät tarjontaa.

Reuters kertoi erikseen, että polttoainepula oli palannut useille Venäjän alueille ja että viranomaiset kiristivät myyntirajoituksia ainakin kymmenellä alueella. Muissa raporteissa kuvattiin yksittäisten alueiden säännöstelyä ja myyntikiintiöitä energia-infrastruktuuriin kohdistuneiden iskujen jälkeen.

Pula ei todista, että polttoaineongelmat olisivat aiheuttaneet Moskovan uhkaukset. Se osoittaa kuitenkin, että Ukrainan pitkän kantaman kampanja aiheutti näkyviä ongelmia Venäjän sisällä. Tämä lisäsi kotimaista painetta konfliktissa, jota käytiin jo iskuilla infrastruktuuriin ja sotilaskohteisiin.

Mitä joukkojen tappioita koskevat arviot kertovat?

The Guardianin haastattelemat länsiviranomaiset arvioivat, että Venäjä menetti Ukrainassa noin 6 000 sotilasta kuukaudessa enemmän kuin se pystyi värväämään. Luku koski tappioiden ja värväyksen välistä arviota, eikä sitä esitetty tarkasti todennettavana laskelmana.

Lukua ei pidä pitää lopullisena mittauksena. Sota-ajan tappioarvioita on vaikea vahvistaa riippumattomasti, ja lähteet käyttävät erilaisia määritelmiä ja menetelmiä. Laajempi johtopäätös on, että Venäjän henkilöstötarpeita pidettiin strategisena rajoitteena, vaikka maa jatkoi värväystä huomattavassa mittakaavassa.

Suurempi kuva

Venäjän Storm Shadow -uhkaus sisälsi kolme viestiä: varoituksen Britannian sotilaskohteisiin kohdistuvista vastatoimista, syytöksen siitä, että Britannia ja Ranska ovat yhä suoremmin mukana Venäjälle ulottuvissa iskuissa, sekä vaatimuksen Lontoolle muuttaa toimintaansa. 15

Länsimaisten arvioiden perusteella lähiajan todennäköisin riski ei välttämättä ole tarkoituksellinen tavanomainen hyökkäys Natoa vastaan. Todennäköisempää on painostuksen jatkuminen vaikeasti todennettavilla tai epäselvillä toimilla. Ratcliffen vierailu oli osa pyrkimystä vahvistaa rajaa, jota Venäjän ei pitäisi ylittää, mutta ohjusteknologian siirrot, jalostamoihin kohdistuvat iskut ja henkilöstöpaineet tekivät rajan hallinnasta entistä hankalampaa.

Lopputuloksena on vastakkainasettelu, jossa retoriikka on suoraa, mutta vaarallisimmat teot voivat edelleen tapahtua sodanjulistuksen kynnyksen alapuolella.