Nepalin ja Tiibetin rajatulva: mitä kuolonuhreista ja kadonneista tiedetään?

Nepalin ja Kiinan hallinnoiman Tiibetin rajalla 26. elokuuta 2026 tapahtunut katastrofi oli nopeasti edennyt äkkitulva. Vesi, muta, kivet ja jää syöksyivät Lhende–Bhote Koshi -jokijärjestelmään ja pyyhkäisivät mennessään asutusta sekä keskeistä infrastruktuuria ennen etenemistään Trishulin jokikäytävää alavirtaan. 17

Kuinka monta on kuollut tai kadonnut?

Uhriluvut muuttuivat nopeasti, kun viranomaiset löysivät vainajia, evakuoivat selviytyneitä ja vertasivat eri puolilta vuoristoaluetta saatuja tietoja.

Nepalin katastrofienhallintaviranomainen ilmoitti 28. elokuuta, että Nepalissa oli kuollut 538 ihmistä ja 977 oli kateissa. Nepalin poliisi nosti kuolonuhrien määräksi myöhemmin 553. Kiina ilmoitti Tiibetin alueelta viidestä kuolleesta ja 558 kadonneesta. Eri osapuolten raportit tarkoittivat yhteensä yli 1 500:aa kadonnutta, mutta luvut ovat peräisin eri viranomaisilta ja eri ajankohdilta, eikä niitä pidä tulkita yhdeksi lopulliseksi kokonaisluvuksi.

Associated Pressin mukaan ainakin 150 loukkaantunutta kuljetettiin sairaaloihin Kathmandussa ja Nepalin tulva-alueilla. Kaikilta osin koottua loukkaantuneiden kokonaismäärää ei ollut saatavilla lähdeaineistossa.

Nepal ilmoitti, että 3 253 ihmistä oli pelastettu helikoptereilla 28. elokuuta mennessä. Pelastettujen määrät vaihtelivat päivityksen ja alueen mukaan, joten kyse on tuolloin ilmoitetusta luvusta, ei lopullisesta kokonaissummasta.

Kadonneiden joukossa on ulkomaalaisia ja amerikkalaisia

Tulva osui reitille, jota käyttävät vaeltajat, pyhiinvaeltajat, turistit ja rajan yli liikkuvat matkustajat. Raporttien mukaan kadonneita oli yli 30 maasta, ja yhdessä myöhemmässä päivityksessä yli 500 ulkomaalaisen ilmoitettiin olevan kateissa.

Kadonneeksi ilmoitettiin noin 90 Yhdysvaltain kansalaista. Yhdysvaltain ulkoministeriön mukaan viisi amerikkalaista oli pelastettu, eikä ministeriö ollut NPR:n siteeraamien tietojen perusteella tietoinen vahvistetuista Yhdysvaltain kansalaisten kuolemista.

Saatavilla olevat tiedot eivät luotettavasti yksilöineet kadonneita amerikkalaisia matkustajia tai sisältäneet vahvistettuja henkilökohtaisia kertomuksia. Viestintäyhteyksien katkeaminen, tuhoutuneet tiet ja puutteelliset matkustaja- ja vaellusrekisterit vaikeuttivat sekä omaisten että viranomaisten työtä ihmisten turvallisuuden varmistamiseksi. Nepalin ulkoministeriö perusti hätätilanteiden koordinointikeskuksen, joka auttaa tietojen tarkistamisessa ja konsulipalveluissa.

Missä tulva aiheutti tuhoa?

Katastrofi keskittyi aluksi Lhende-joelle Rasuwaan, lähelle Nepalin ja Kiinan rajaa. Tulvavesi jatkoi Bhote Koshi- ja Trishuli-jokijärjestelmien kautta alavirtaan ja vaikutti jokivarsien yhteisöihin sekä kulkuyhteyksiin. Nepalin hallitus ilmoitti tuhoista Rasuwan, Nuwakotin, Dhadingin ja Gorkhan piirikunnissa.

Tuhot koskivat koteja, kyliä, teitä, siltoja, kouluja, rajanylityspaikkojen rakenteita ja vesivoimahankkeita. Lisäksi ihmisiä joutui evakkoon, matkustaminen vaikeutui ja kokonaisia yhteisöjä jäi eristyksiin. Yhden raportin mukaan ainakin 19 siltaa ja noin 40 kilometriä tietä tuhoutui tai huuhtoutui pois.

Tulvan voima oli poikkeuksellinen. Raporttien mukaan vesimassat nousivat paikoin lähes yhdeksän metrin korkeuteen ja saattoivat kohota alajuoksulla jopa yhdeksän metriä vain 30 minuutissa. Aaltojen kerrottiin yltäneen joissakin paikoissa lähes 30 jalan eli noin yhdeksän metrin korkeuteen. Tuhoisa virtaus jatkui kilometrien matkan eikä rajoittunut alkuperäiseen sortumakohtaan.

Mikä tulvan mahdollisesti aiheutti?

Tapahtumaketjua tutkittiin edelleen. Nepalin kansallinen katastrofiriskien vähentämis- ja hallintaviranomainen kuvasi tapahtumaa ”jäätikön sisältäväksi tulvaksi”, joka liittyi noin 20 kilometriä Nepalin ja Kiinan rajanylityspaikasta koilliseen tapahtuneeseen maanvyöryyn. Kiinalaisraporttien mukaan Tiibetissä esiintyneet mutavyöryt liittyivät jäätikön romahtamiseen.

Tämänhetkinen työselitys on, että jäätä ja kiveä sisältänyt jäätikkö- tai vuoristomassa romahti jokijärjestelmään. Se saattoi hetkellisesti padota vettä tai syrjäyttää sitä nopeasti ja synnyttää alavirtaan syöksyneen, maa-ainesta kuljettaneen vesimassan. Lähdeaineisto ei kuitenkaan vahvista tapahtuman tarkkaa laukaisinta lopullisesti. Aluksi mahdollisena syynä pidettiin maanjäristystä, mutta myöhempi analyysi kyseenalaisti tämän selityksen.

Viranomaiset varoittivat, että uusien tukosten taakse tai maanvyörymien synnyttämiin järviin kertyvä vesi voisi aiheuttaa uusia tulvia tai järvenpurkauksia. Nepal ja Kiina jatkoivat jokijärjestelmien ja epävakaan maaston seurantaa pelastustöiden aikana.

Miten Nepal, Kiina ja Yhdysvallat reagoivat?

Nepal lähetti etsintä- ja pelastustehtäviin poliiseja, sotilaita, katastrofiviranomaisia, paikallisviranomaisia ja terveydenhuollon työntekijöitä. Tehtäviin kuuluivat etsinnät, evakuoinnit, kiireellinen sairaanhoito ja avustustyö. Hallitus kertoi valmistelevansa myös jälleenrakennusta ja vetosi kansainväliseen yhteisöön avun saamiseksi, kun tuhojen laajuus alkoi selvitä. 17

Kiinan viranomaiset toteuttivat pelastusoperaatioita Tiibetin puolella erityisesti Gyirongin piirikunnassa ja Gyirongin rajanylityspaikalla. Samalla ne seurasivat mutavyöryjen ja järviin liittyvien tulvariskien kehittymistä. Paksu sedimenttikerros ja vaurioituneet kulkureitit vaikeuttivat joidenkin alueiden saavuttamista.

Yhdysvallat esitti surunvalittelunsa, kertoi seuraavansa tilannetta tiiviisti ja lähetti alueelle katastrofivasteen neuvonantajan tukemaan avustustoimia. Ulkoministeriö ilmoitti lisäksi 500 000 dollarin avusta Catholic Relief Services -järjestön kautta. Tuki on tarkoitettu hätämajoitukseen, avustustarvikkeisiin sekä vesi-, sanitaatio- ja hygieniatarpeisiin. 4

Miksi luvut eivät täsmää?

Katastrofi osui kansainvälisen rajan molemmin puolin sijaitseviin syrjäisiin vuoristolaaksoihin. Tiet ja viestintäyhteydet vaurioituivat, ja eri viranomaiset laskivat eri ajankohtina eri ryhmiä: vahvistettuja kuolemia, kadonneiksi ilmoitettuja, matkailijoita, joiden olinpaikkaa ei tiedetty, sekä asukkaita ja työntekijöitä, joiden tilanteesta ei vielä ollut varmistettua tietoa.

Siksi varhaisimpia lukuja on vastuullisinta pitää muuttuvina viranomaisarvioina, ei yhtenä valmiiksi selvitettynä loppusummana. Nepalin ilmoittamat 538 kuollutta ja 977 kadonnutta, poliisin myöhempi 553 kuolleen arvio, Kiinan erilliset Tiibetin luvut, alueelta raportoitu yli 1 500 kadonneen määrä sekä ulkomaalaisia koskevat arviot kuvaavat edelleen käynnissä ollutta hätätilannetta. Etsintöjen ja henkilöllisyyksien varmistamisen jatkuessa luvut saattoivat muuttua.