Islanti äänestää EU-neuvottelujen jatkamisesta – ei vielä jäsenyydestä

Islannin 29. elokuuta järjestettävä kansanäänestys on helppo ymmärtää väärin. Äänestäjät eivät päätä siitä, liittyykö Islanti Euroopan unioniin. He päättävät, pitäisikö hallituksen aloittaa uudelleen neuvottelut mahdollisen jäsenyyden ehdoista. 23

Ero on olennainen. Kyllä-tulos avaisi uudelleen pitkän ja epävarman liittymisprosessin, mutta ei tekisi Islannista EU:n jäsenmaata. Ei-tulos säilyttäisi nykyisen suhteen Eurooppaan ja saattaisi siirtää jäsenyyskysymyksen pois Islannin politiikan keskiöstä vuosiksi.

Mitä äänestyslipussa kysytään?

Kysymys kuuluu käytännössä, pitäisikö Islannin avata uudelleen liittymisneuvottelut EU:n kanssa. Islanti jätti jäsenyyshakemuksensa vuonna 2009, ja neuvottelut keskeytettiin vuonna 2013. Siihen mennessä 27 neuvottelulukua oli avattu ja niistä 11 suljettu väliaikaisesti. 23

Kyllä-ääni olisi siis valtuutus neuvotella, ei päätös liittymissopimuksen allekirjoittamisesta. Hallitus on puhunut siitä, että varsinaiset neuvottelut voisivat alkaa aikaisintaan vuonna 2027. Prosessi kestäisi silti vuosia, eikä sen lopputulosta voisi tietää etukäteen. 23

Jos neuvotteluissa päästäisiin sopimukseen, islantilaiset äänestäisivät vielä erikseen siitä, hyväksyvätkö he jäsenyyden ehdot. Lisäksi liittymissopimus vaatisi kaikkien 27 EU-jäsenmaan yksimielisen hyväksynnän. 23

Pääministeri Kristrún Frostadóttir on kuvannut kansanäänestystä hallitukselleen poliittisesti sitovaksi, vaikka äänestyksellä on juridisesti neuvoa-antava asema. 23

Miksi mielipidemittaukset näyttävät ristiriitaisilta?

Kampanjan viimeiset päivät ovat tuottaneet aidosti tasaväkisen kilpailun, eivät selkeää ja yhtenäistä kannatussuuntaa.

• Maskinan 21.–25. elokuuta tekemässä kyselyssä 51,3 prosenttia kannatti neuvottelujen aloittamista uudelleen ja 48,7 prosenttia vastusti sitä. 4
• Aiemmassa Gallupin kyselyssä kannatus jakautui tasan: 46 prosenttia puolesta ja 46 prosenttia vastaan. Kahdeksan prosenttia ei ollut päättänyt kantaansa. 3
• Myöhemmässä, 24.–27. elokuuta toteutetussa Gallupin kyselyssä 51,6 prosenttia vastusti neuvottelujen avaamista uudelleen, uutisoi kyselystä 28. elokuuta. 12

Tulokset eivät välttämättä ole keskenään ristiriidassa. Kyselyt tehtiin eri ajankohtina ja eri tutkimuslaitosten menetelmillä, ja ne kuvaavat lähes kahtia jakautunutta äänestäjäkuntaa. Pienet erot äänestysaktiivisuudessa, epävarmojen äänestäjien ratkaisuissa ja kyselymenetelmissä voivat ratkaista lopputuloksen.

Vastuullisin johtopäätös on, että äänestys on liian tasainen ennustettavaksi – ei se, että yksittäinen kysely osoittaisi pysyvän suunnanmuutoksen.

Arktinen turvallisuus muutti keskustelun sävyä

Kansainvälisessä uutisoinnissa kansanäänestystä on käsitelty turvallisuusäänestyksenä, koska Islanti sijaitsee strategisesti tärkeässä asemassa Pohjois-Atlantilla ja arktisella alueella. Islanti kuuluu Natoon, sillä ei ole vakinaista armeijaa ja se tukeutuu Atlantin turvallisuussuhteisiinsa, mukaan lukien puolustusyhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa.

Donald Trumpin Grönlantiin liittyvät vaatimukset ovat lisänneet monien islantilaisten epävarmuutta. Myös Venäjän sotilaallinen toiminta ja infrastruktuurin rakentaminen arktisella alueella ovat korostaneet alueen strategista merkitystä.

Neuvottelujen aloittamista kannattavat katsovat, että tiiviimpi institutionaalinen yhteys Eurooppaan voisi antaa Islannille lisää poliittista ja taloudellista vaikutusvaltaa arktisen kilpailun kiristyessä. Heidän mukaansa kyllä-ääni olisi tapa pienentää riskejä ja selvittää, millaisia turvatakeita ja erityisjärjestelyjä Islanti voisi saada – ei Naton tai Yhdysvaltojen puolustusyhteistyön korvaaja. 3

Vastustajat tekevät turvallisuudesta päinvastaisen johtopäätöksen. He muistuttavat, ettei EU korvaa Natoa ja että Islannin tärkeimmät sotilaalliset turvallisuusjärjestelyt ovat jo Naton ja Yhdysvaltojen varassa. Heidän näkökulmastaan EU-integraatio voisi kaventaa kansallista päätösvaltaa ilman vastaavaa puolustussitoumusta. 3

Turvallisuus ei siis ratkaise kiistaa yksin. Erimielisyys koskee sitä, tarjoaako turvallisemman vastauksen eurooppalainen yhteistyö vai mahdollisimman suuri kansallinen liikkumavara.

Kalastus on kotimaisen vastustuksen keskeinen kysymys

Liittymisneuvottelujen tunnepitoisin aihe on kalastus. Vastustajat pelkäävät, että EU-jäsenyys heikentäisi Islannin määräysvaltaa kalastusalueisiinsa ja kiintiöjärjestelmäänsä EU:n yhteisen kalastuspolitiikan kautta. Kalastus liittyy Islannin talouteen, kansalliseen identiteettiin ja maan historiaan merialueidensa hallinnan puolustajana. 35

Neuvottelujen kannattajat vastaavat, että prosessin torjuminen merkitsisi mahdollisuudesta luopumista ennen kuin tiedetään, millaisia järjestelyjä Islanti voisi saada. Heidän mukaansa neuvottelut antaisivat Islannille vaikutusvaltaa: maa voisi esittää vaatimuksensa, testata EU:n kantaa ja antaa kansalaisten arvioida myöhemmin todellista sopimusta. 3

Kansanäänestys ei siksi ole yksinkertainen valinta Euroopan ja eristäytymisen välillä. Islanti kuuluu jo Euroopan talousalueeseen eli ETAan ja pääsee sitä kautta EU:n sisämarkkinoille ilman jäsenyyttä. Käytännön kysymys on, riittääkö nykyinen suhde vai pitäisikö Islannin tavoitella suurempaa roolia eurooppalaisessa päätöksenteossa – samalla kun se joutuisi neuvottelemaan herkistä aiheista, kuten kalastuksesta. 12

Sukupolvet ja alueet katsovat asiaa eri suunnista

Kampanja heijastaa myös erilaisia käsityksiä kansallisesta turvallisuudesta ja itsenäisyydestä. Nuoremmat ja kaupunkilaisemmat äänestäjät suhtautuvat yleensä myönteisemmin neuvottelujen aloittamiseen. He korostavat taloudellista vakautta, eurooppalaista vaikutusvaltaa ja suojaa geopoliittista epävarmuutta vastaan. Vanhemmat, maaseudulla asuvat ja kalastusalaan liittyvät äänestäjät painottavat useammin päätösvaltaa, luonnonvarojen hallintaa ja aiempien Brysselin kanssa käytyjen kiistojen perintöä. 34

Jako ei ole ehdoton, mutta se selittää, miksi kampanjaa ei voi sijoittaa helposti vasemmisto–oikeisto-akselille. Toiselle puolelle suvereniteetti tarkoittaa kykyä tehdä päätökset itse. Toiselle turvallisuus merkitsee riittävää yhteistä vaikutusvaltaa, jotta suuremmat valtiot ja markkinat eivät pääse sanelemaan ehtoja.

Mitä kyllä-ääni tarkoittaisi?

Kyllä-tulos:

• käynnistäisi Islannin EU-liittymisneuvottelut uudelleen;
• elvyttäisi vuoden 2009 hakemukseen perustuneen prosessin;
• nostaisi uudelleen pöydälle kalastuksen, suvereniteetin ja Islannin EU-suhteen ehdot; ja
• jättäisi lopullisen jäsenyyspäätöksen myöhempään kansanäänestykseen, jonka lisäksi kaikkien EU-jäsenmaiden pitäisi ratifioida sopimus. 23

Kyllä ei tekisi Islannista EU:n jäsentä, ratkaisisi kalastuskiistaa eikä takaisi, että neuvottelut johtaisivat sopimukseen. Se antaisi islantilaisille kuitenkin mahdollisuuden saada tietoa tarjolla olevista ehdoista ennen lopullista päätöstä.

Mitä ei-ääni tarkoittaisi?

Ei-tulos pitäisi Islannin EU:n ulkopuolella ja säilyttäisi sen nykyisen ETA-järjestelyyn perustuvan pääsyn sisämarkkinoille. Se todennäköisesti siirtäisi jäsenyyden tavoittelun syrjään lähitulevaisuudessa, etenkin koska Frostadóttir on kuvannut äänestystä mahdolliseksi ”nyt tai ei koskaan” -hetkeksi neuvottelujen uudelleen avaamiselle. 12

Ei-ääni ei irrottaisi Islantia Natosta, muuttaisi sen puolustusjärjestelyä Yhdysvaltojen kanssa tai lopettaisi taloussuhteita Eurooppaan. Se torjuisi vain seuraavan askeleen kohti jäsenyysneuvotteluja ja säilyttäisi nykytilan.

Varsinainen valinta on hieman toisenlainen

Islantilaiset eivät valitse 29. elokuuta välitöntä EU-jäsenyyttä. He päättävät, käytetäänkö poliittista pääomaa sen selvittämiseen, miltä jäsenyys voisi näyttää epävarmemmassa arktisessa ja transatlanttisessa toimintaympäristössä.

Kyllä-vaihtoehto on vetoomus tiedon, neuvotteluvoiman ja tiiviimmän eurooppalaisen yhteistyön puolesta. Ei-vaihtoehto nojaa suvereniteettiin, kalastusalueiden hallintaan ja luottamukseen Islannin nykyistä Atlantin turvallisuuskehystä kohtaan.

Kun viimeisimmät mielipidemittaukset osoittavat eri suuntiin ja erot ovat pieniä, ratkaisu ei välttämättä synny laajoista geopoliittisista teorioista. Se voi riippua ennen kaikkea siitä, kumpaan turvallisuuden määritelmään äänestäjät luottavat.