Hormuzin saarto heikensi OPEC+:aa – Kiina nousi öljymarkkinoiden avainpelaajaksi

Kuusi kuukautta kestänyt Iranin sota ja käytännössä suljettu Hormuzin salmi ovat kääntäneet öljymarkkinoiden perinteisen voimasuhteen päälaelleen. OPEC+ hallitsee edelleen suuria öljyvarantoja maan alla, mutta sen kyky muuttaa tuotantopäätökset todelliseksi vientitarjonnaksi on heikentynyt jyrkästi. Lyhyellä aikavälillä markkinoiden tärkeimmäksi tasapainottajaksi on noussut Kiina, joka voi joko kasvattaa tai supistaa ostojaan valtavassa mittakaavassa. Myös Yhdysvaltojen varastot ja kriisipolitiikan keinot lisäävät Washingtonin vaikutusvaltaa. 71314

OPEC+:n ongelma ei ole enää vain markkinaosuus

OPEC+ tarkoittaa öljynviejämaiden järjestö OPECia ja sen liittolaismaita, kuten Venäjää. Liiton osuus maailman öljyntuotannosta oli ennen sotaa yli 48 prosenttia, mutta heinäkuussa enää noin 40 prosenttia. Seitsemän keskeisen tuottajan ryhmä, johon kuuluvat muun muassa Saudi-Arabia ja Venäjä, vastasi vain noin neljänneksestä maailman tuotannosta. Yhdistyneiden arabiemiirikuntien lähtö OPEC:sta toukokuussa selittää tästä pudotuksesta arviolta 4–5 prosenttiyksikköä. 101314

Vielä merkittävämpää on kuitenkin fyysinen toimitusongelma. OPEC+ on ilmoittanut tuotannon lisäämisestä kuusi kertaa maaliskuun jälkeen, mutta lisäbarreleista on vain vähän hyötyä, jos Persianlahden öljy ei pääse kulkemaan Hormuzin kautta. Vaurioitunut infrastruktuuri, rajoitetut vientireitit ja kallistunut merikuljetus ovat rikkoneet yhteyden tuotantokiintiön ja asiakkaalle päätyvän öljyn välillä. 714

Ero vuoteen 2019 on suuri

Vuonna 2019 OPEC+:lla – erityisesti Saudi-Arabialla – oli paljon uskottavampi kyky kiristää tai löysätä markkinoiden todellista tarjontaa. Liiton käyttämätön tuotantokapasiteetti antoi sille vahvan vaikutusvallan hintoihin: markkinat tiesivät, että tuotantoa voitaisiin tarvittaessa lisätä tai vähentää ja öljy toimittaa ostajille.

Vuonna 2026 tuotantotavoitteiden ilmoittaminen ei takaa samaa vaikutusta. Kun vientireitit ovat tukossa, tuotannon lisääminen ei välttämättä lisää meritse saatavilla olevia toimituksia. Siksi OPEC+:n lausunnot ja päätökset ovat liikuttaneet markkinoita aiempaa vähemmän. 714

Kiinasta tuli öljymarkkinoiden ”joustava ostaja”

Kiinan rooli on muuttunut nopeasti. Ennen sotaa Kiinan ostot ja varastojen kartuttaminen olivat merkittävä lähde maailman öljyn kysynnän kasvulle. Arvioiden mukaan Kiina saattoi vastata noin puolesta kysynnän kasvusta. Kun maailman suurin öljyntuoja vetäytyi markkinoilta, kysynnän romahdus alkoi tasapainottaa osaa Hormuzin taakse jääneestä tarjonnasta. 14

Kiina on Reutersin laskelmien mukaan ostanut sodan alettua noin 400 miljoonaa barrelia vähemmän öljyä kuin vastaavana ajanjaksona vuotta aiemmin. 4811 Näin maa on toiminut niin kutsuttuna swing-ostajana: sen ostopäätökset ovat lyhyellä aikavälillä vaikuttaneet markkinoiden tasapainoon samaan tapaan kuin OPEC+:n tuotantopäätökset aiemmin.

Kyse ei ole vain tilapäisestä tuonnin leikkauksesta. Kiinan polttoaineviennin rajoitukset, jalostamoiden pienemmät käyttöasteet, varastojen hyödyntäminen ja sähköautojen nopeutuva yleistyminen ovat vähentäneet raakaöljyn tarvetta. Kesäkuussa Kiina toi raakaöljyä 7,12 miljoonaa barrelia päivässä, 41,3 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Jalostamoiden käsittelymäärä putosi samalla 17,7 prosenttia. 6

Miksi hinnat eivät nousseet vielä korkeammalle?

Hormuzin kautta kulki ennen kriisiä noin viidennes maailman energiatoimituksista. Sodan huipulla salmen taakse jäi arviolta 13 miljoonaa barrelia öljyä päivässä. Häiriötä on kuvattu ennennäkemättömäksi, mutta Brent-öljyn maaliskuinen hintapiikki, noin 118 dollaria barrelilta, suli lähelle sotaa edeltänyttä tasoa jo heinäkuun alkuun mennessä. 4513

Hintojen nousua rajoittivat tuotannon lisäykset Persianlahden ulkopuolella, globaalien varastojen purkaminen ja ennen kaikkea Kiinan kysynnän supistuminen. Kiina toi kesäkuussa vain noin 7 miljoonaa barrelia päivässä, kun viiden edellisen vuoden keskiarvo oli ollut noin 12 miljoonaa barrelia päivässä. Tämä kysynnän väheneminen toimi markkinoiden ”iskunvaimentimena” ja lievensi menetettyjen Persianlahden toimitusten vaikutusta. 4

Heinäkuun elpyminen ei vielä merkitse normalisoitumista

Tilapäinen kesäinen tulitauko avasi meriliikenteelle riittävästi tilaa, jotta Kiinan öljyntuonti Persianlahdelta lähes kaksinkertaistui. Kiinan kokonaisöljyntuonti nousi heinäkuussa 8,41 miljoonaan barreliin päivässä, mutta määrä oli silti 24,3 prosenttia pienempi kuin vuotta aiemmin. 17

Elpyminen johtui osittain siitä, että heikko jalostamotuotanto jätti öljyä varastoitavaksi. Kiinan raakaöljyn saatavuus kasvoi heinäkuussa noin 210 000 barrelilla päivässä, vaikka tuonti oli yhä voimakkaasti supistunut. Maa oli puolestaan käyttänyt varastojaan touko- ja kesäkuussa toimitusrajoitusten aikana. 2

Siksi heinäkuun luvut eivät välttämättä kerro kulutuksen kestävästä palautumisesta. Jos turvallisuusriskit palaavat ja Kiinan kotimainen kysyntä sekä poliittiset rajoitukset pysyvät heikkoina, tuonnin odotetaan jälleen vähenevän. 129

Seuraava vaihe voi olla aiempaa epävakaampi

Pitkittynyt häiriö pitäisi Persianlahden viejät vientirajoitteisina ja tekisi Kiinan hankinnoista, varastojen purkamisesta, jalostamopolitiikasta ja polttoaineviennistä poikkeuksellisen merkittäviä. Samalla Yhdysvaltojen ennätyksellisen pienet keskitislevarastot voivat tehdä dieselistä ja lentopetrolista uuden hintapaineen lähteen. 414

Tämä kasvattaa Washingtonin sekä vaikutusvaltaa että kannustinta käyttää strategisia varastoja, pakotteita, diplomatiaa ja kotimaista tarjontapolitiikkaa markkinoiden ohjaamiseen. Lopputuloksena on öljymarkkina, jota määrittävät aiempaa enemmän ostajat ja valtioiden politiikka – eivät yksin tuottajamaiden tuotantopäätökset.

Voimasuhde ei silti ole pysyvästi ratkaistu. Jos Kiina palaa voimakkaasti markkinoille tai jalostettujen tuotteiden, kuten dieselin ja lentopetrolin, pula pahenee, öljyn hintapaine voi nopeasti kääntyä jälleen ylöspäin. 414