Miksi Yhdysvaltojen ja Iranin 14 kohdan sopimus kariutui

Kesäkuussa solmittu Yhdysvaltojen ja Iranin 14 kohdan yhteisymmärryspöytäkirja ei kaatunut yhteen yksittäiseen erimielisyyteen. Islamabadin muistio loi tulitauon ja 60 päivän neuvotteluikkunan, mutta jätti ratkaisematta sodan vaikeimmat kysymykset: Iranin ydinohjelman, Hormuzinsalmen liikenteen, pakotteiden lieventämisen, meriturvallisuuden ja Yhdysvaltojen joukkojen tulevan aseman. Määräaika päättyi 17. elokuuta ilman lopullista ydinsopimusta tai salmen palautumista avoimeksi. 1519

Mitä kesäkuun muistio todella saavutti?

Pakistanin välityksellä neuvoteltu ja Islamabadin muistioksi kutsuttu järjestely oli väliaikainen kehys, ei valmis rauhansopimus. Se julisti sotatoimet välittömästi päättyneiksi, asetti tavoitteeksi Hormuzinsalmen avaamisen ja antoi osapuolille enintään 60 päivää aikaa neuvotella lopullinen sopimus. 510

Muistio kytki mahdollisen taloudellisen helpotuksen – muun muassa öljynvientiin liittyvät poikkeusluvat, pakotetoimet ja jälleenrakennusavun – laajempaan kokonaisratkaisuun. Vaikeimmat kysymykset, erityisesti Iranin ydinohjelman rajoittamisen käytännön toteutus ja sotilaallisten joukkojen sijoittelu, siirrettiin myöhempiin neuvotteluihin. 15

Järjestelyn perusongelma syntyi juuri tästä aikataulusta: kummankin osapuolen piti tehdä riittävästi yhteistyötä luottamuksen rakentamiseksi, vaikka samalla neuvoteltiin myönnytyksistä, joita ne pitivät kaikkein tärkeimpinä.

Tulitauko petti siellä, missä luottamusta eniten tarvittiin

Kehys riippui pitkälti merellisen jännityksen lieventämisestä. Turvallinen kaupallinen liikenne Hormuzinsalmen kautta ei ollut sivuseikka, vaan sopimuksen näkyvimpiä onnistumisen mittareita. Tekstissä edellytettiin Yhdysvaltojen merisaarron purkamista ja kauppalaivoille turvallista kulkua, kun taas laajemmat ydinohjelmaa ja alueellista turvallisuutta koskevat kiistat oli tarkoitus käsitellä myöhemmin. 1020

Raportit kaupalliseen merenkulkuun kohdistuneista iskuista ja niitä seurannut Yhdysvaltojen vastaus muuttivat Hormuzinsalmen luottamusta rakentavasta toimesta keskeiseksi painostuskeinoksi. Washington ja Teheran syyttivät toisiaan järjestelyn rikkomisesta, ja Yhdysvallat palautti myöhemmin Iranin meriliikenteeseen kohdistuneen merisaarron. 19

Saatavilla olevat lähteet eivät vahvista riippumattomasti jokaista välikohtausta tai väitetyn 8. heinäkuuta tapahtuneen romahduksen tarkkaa aikajärjestystä. Selvää kuitenkin on, etteivät osapuolet enää pitäneet tulitaukoa luotettavana neuvottelujen perustana. Kun merenkulun turvallisuudesta tuli todiste toisen osapuolen huonosta uskosta, molemmilla hallituksilla oli kannustin vaatia ensin vastapuolen noudattamaan ehtoja ennen omia lisämyönnytyksiään.

Hormuzista tuli kiista vaikutusvallasta ja itsemääräämisoikeudesta

Jatkoneuvotteluissa ei ollut kyse vain laivareitin avaamisesta. Niissä kamppailtiin siitä, kuka määrittelisi kulun ehdot ja mitä Iran saisi vastineeksi.

Iran sitoi Hormuzinsalmen avaamisen merkittäviin Yhdysvaltojen myönnytyksiin. Reutersin mukaan vaatimuksiin kuuluivat merisaarron lopettaminen, Yhdysvaltojen joukkojen vetäminen ja sotavahinkojen korvaaminen. Presidentti Donald Trump vastasi vaatimalla Iranilta korvauksia, mikä leven­si osapuolten välistä kuilua entisestään. 17

Washingtonille ehtojen hyväksyminen olisi merkinnyt merenkulun ja alueellisen turvallisuuden neuvottelemista tilanteessa, jossa Teheran uskoi pystyvänsä sanelemaan pääsyn salmeen. Teheranille salmen avaaminen ilman helpotusta saartoon ja muihin Yhdysvaltojen toimiin olisi merkinnyt vahvimman neuvotteluvaltin luovuttamista. Näin syntyi pattitilanne, jossa kummankin osapuolen ennakkoehdot näyttivät toisesta mahdottomilta.

Ydinkysymys jäi avoimeksi

Muistio lupasi tien lopulliseen ydinsopimukseen, mutta ei ratkaissut sen peruskysymyksiä. Raportoinnin mukaan avoimiksi jäivät muun muassa Iranin rikastetun uraanin varastot ja maan ydintoiminnan tulevat rajoitukset. 18

Koska nämä kysymykset siirrettiin myöhemmäksi, tulitauko ei tuottanut todennettavaa lopputulosta. Määräajan umpeutuessa ei ollut sopua siitä, miten Iranin ydinohjelmaa rajoitettaisiin, ja Hormuzinsalmi pysyi käytännössä suljettuna. 19

Tällä oli myös poliittinen ulottuvuus. Washington saattoi katsoa, että kesäkuun kehys toi Iranille helpotusta ilman pysyviä ydinohjelmaa tai merenkulkua koskevia myönnytyksiä. Teheran puolestaan saattoi katsoa, että sen odotettiin avaavan salmi ja hyväksyvän rajoituksia ennen kuin se sai haluamansa turvallisuus- ja taloushyödyt. Kun sovittu etenemisjärjestys hajosi, väliaikaista järjestelyä oli yhä vaikeampi jatkaa.

Miksi Washington torjui jatkoajan?

Presidentti Trump sanoi Iranin haluavan sopimuksen, mutta ei sellaista sopimusta, jota hän piti välttämättömänä. Washington päätti tämän jälkeen olla jatkamatta väliaikaista järjestelyä. 18

Hallinnon kanta näyttää perustuvan arvioon, että paluu kesäkuun kehykseen säilyttäisi Iranin saamat hyödyt ilman varmistettua sitoutumista ydinohjelman rajoittamiseen, meriliikenteen rauhoittamiseen ja muihin turvallisuusvelvoitteisiin. Tämä on muistion rakenteesta ja myöhemmästä politiikasta tehty tulkinta, ei muistiossa nimenomaisesti kirjattu ehto. 15

Yhdysvaltojen linja muuttui samalla yhä painostavammaksi. Trump sanoi olevansa valmis antamaan talouspaineen kasvaa sen sijaan, että Yhdysvallat aloittaisi heti uuden laajan sotilasoperaation. Hallinto laajensi pakotteita muun muassa merenkulkuun, ilmailuun, teknologiaan, kultaan ja digitaalisiin varoihin.

Elokuun lopulla hallinto ilmoitti laajemmasta kampanjasta, jonka tavoitteena oli eristää Iran taloudellisesti ja rangaista sen tulonhankintaa tukevia toimijoita. Tämä vähentää Washingtonin halua elvyttää väliaikaista sopimusta, jota Valkoinen talo pitää riittämättömänä: sen strategia perustuu oletukseen, että taloudellinen painostus pakottaa Teheranin lopulta hyväksymään tiukemmat ehdot.

Mitä Iranin talousnäkymistä voidaan sanoa?

Talouden riskien suunta on selvempi kuin mikään yksittäinen ennuste. Sota, pakotteet, häiriöt kaupankäynnissä ja merenkulun rajoitukset lisäävät Iranin painetta, mutta vahvimmat saatavilla olevat lähteet eivät vahvista täsmällistä ennustetta 6,1 prosentin supistumisesta vuonna 2026.

CNN:n mukaan Kansainvälinen valuuttarahasto IMF odotti Iranin talouden supistuvan yli 5 prosenttia vuonna 2026. Iranin keskuspankin entinen neuvonantaja puolestaan varoitti, että kaupan katkeaminen Yhdistyneiden arabiemiirikuntien kanssa voisi syventää supistumisen noin 5 prosenttiin. Näitä lukuja ei pidä esittää 6,1 prosentin ennusteen vahvistuksena.

Epävarmuus kertoo myös taloudellisen painostuksen rajoista. Jyrkkä taantuma voi heikentää Teheranin toimintakykyä ja lisätä johtoon kohdistuvaa painetta, mutta se voi samalla kannustaa Irania säilyttämään merellisen vaikutusvaltansa, etsimään vaihtoehtoisia kauppareittejä ja vastustamaan pakotettua ratkaisua. Iranin viranomaiset ovat myöntäneet paineiden kasvavan ja pyrkineet samalla rakentamaan vaihtoehtoisia rahoitus- ja kauppajärjestelyjä.

Mitä diplomaattisia vaihtoehtoja on jäljellä?

Laaja paluu kesäkuun kehykseen näyttää epätodennäköiseltä niin kauan kuin osapuolten keskeiset vaatimukset ovat ristiriidassa. Rajatummat toimet voisivat silti vähentää uuden konfliktin riskiä.

Rajattu meriliikennesopimus

Iran ja Oman ovat hahmotelleet ehdotusta väliaikaisesta laivaväylästä ja miinanraivauksesta Hormuzinsalmessa. Järjestely ei ratkaisisi ydinkiistaa, mutta se voisi luoda käytännöllisen mekanismin turvallisemmalle liikenteelle ilmoitusmenettelyjen, miinanraivauksen ja ulkopuolisen valvonnan avulla.

Tavoite olisi alkuperäistä muistiota suppeampi ja siksi helpommin testattavissa. Molemmat osapuolet voisivat myös saada konkreettisen hyödyn ilman, että niiden pitäisi heti ratkaista sotakorvauksia, joukkojen sijoittelua tai pakotteiden pitkäaikaista purkamista koskevia kysymyksiä.

Vaiheittain rakennettava sopu

Pakistan tai jokin muu välittäjä voisi pyrkiä vaiheittaiseen prosessiin: ensin todennettava merellinen liennytys, sitten tarkasti rajattu pakote- tai öljynvientihuojennus ja vasta sen jälkeen sisällölliset ydinohjelmaneuvottelut. Etuna olisi, että epäonnistunut kaikki kerralla -malli korvattaisiin mitattavilla askelilla ja vastavuoroisella valvonnalla.

Ongelma on luottamus toimeenpanomekanismiin. Vaiheistus toimii vain, jos molemmat hallitukset uskovat, että sovittuja toimia voidaan valvoa ja panna täytäntöön. Kesäkuun kokemus heikensi tätä luottamusta.

Jatkuva talouspaine ja eskalaation riski

Lähiajan todennäköisin vaihtoehto on pitkittyvä painostuskampanja, Iranin epäsymmetriset merelliset uhkaukset ja ajoittaiset diplomaattiset yhteydenotot. Iranilainen virkamies sanoi Reutersille 17. elokuuta, että Teheran voisi siirtyä ”täysin hyökkäykselliseen” asentoon, jos neuvottelut epäonnistuvat. Washington puolestaan torjui tulitaukojärjestelyn jatkamisen. 18

Tämä synnyttää vaarallisen noidankehän. Painostus voi saada Iranin tekemään kompromissin, mutta se voi myös tehdä Hormuzinsalmesta entistä arvokkaamman painostusvälineen. Yksi merellä tapahtuva välikohtaus voi silloin laukaista uuden eskalaation ennen kuin diplomaatit ovat ehtineet rakentaa toimivan neuvottelukanavan.

Johtopäätös

Kesäkuun muistio kariutui, koska se yritti erottaa välittömän tulitauon niistä kiistoista, jotka määrittivät, voisiko tulitauko kestää. Kun merellisiä määräyksiä ei pantu täytäntöön, syytökset rikkomuksista korvasivat luottamuksen rakentamisen. Hormuzista tuli tärkein neuvotteluvaltti, ydinkysymykset jäivät auki, ja vaatimukset sotakorvauksista, joukkojen vetämisestä ja kauttakulun hallinnasta törmäsivät Washingtonin turvallisuus- ja merenkulunvapaustavoitteisiin. 11719

Washingtonille vaihtoehto on jatkuva taloudellinen painostus ja siihen liittyvä eskalaation riski – tai energia-alan merikuljetusten pitkittynyt häiriintyminen. Teheranille Hormuzin käyttäminen vipuvartena voi vahvistaa neuvotteluasemaa, mutta samalla se syventää taloudellista eristämistä. Alueen välittäjille realistisin avaus on tarkasti valvottu merenkulun turvallisuusjärjestely, ei välitön paluu koko 14 kohdan kehykseen.