El Niño on ollut viimeiset 40 vuotta voimakkaampi kuin kertaakaan edeltävän vuosituhannen aikana

Mitä tutkimus osoittaa?

Michiganin yliopiston johtaman Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen keskeinen päätelmä on, että El Niño–Southern Oscillationin eli ENSO:n lämpimän vaiheen ääripäät ovat viime vuosikymmeninä olleet poikkeuksellisen voimakkaita ja vaihtelevia.

Viimeisten 40 vuoden El Niño -tapahtumat olivat tutkimuksen mukaan noin 36,5 prosenttia – pyöristettynä lähes 40 prosenttia – voimakkaampia kuin edeltävän vuosituhannen aikana rekonstruoitu keskimääräinen taso. Tutkijat pitävät ihmisen aiheuttamaa ilmaston lämpenemistä todennäköisimpänä päätekijänä, mutta korostavat, että yksittäiset El Niño -tapahtumat syntyvät edelleen luonnollisesta valtameren ja ilmakehän vaihtelusta. 1113

Tulos ei tarkoita, että jokainen nykyajan El Niño olisi automaattisesti voimakkaampi kuin jokainen menneisyyden tapahtuma. Kyse on ennen kaikkea vaihtelun kokonaiskuvan muutoksesta: itäisen Tyynenmeren lämpötilan nousut ja laskut ovat olleet viime vuosikymmeninä suurempia kuin koralliaineiston kattaman tuhannen vuoden vertailujaksolla. 1113

Näin korallit toimivat ilmastoarkistona

Tutkijat yhdistivät 13 elävän ja fossiilisen Galápagossaarten korallin tiedot kuukausitasolla erottelevaksi, noin tuhannen vuoden pituiseksi lämpötilarekonstruktioksi. Galápagossaaret sijaitsevat alueella, jossa itäisen Tyynenmeren El Niño -lämpeneminen näkyy erityisen voimakkaasti. 16

Korallien kemiallinen koostumus toimii luonnon omana mittausarkistona:

• Strontiumin ja kalsiumin suhde (Sr/Ca) toimii pääasiassa meriveden lämpötilan mittarina.
• Hapen isotoopit sisältävät tietoa sekä lämpötilasta että meriveden koostumuksesta, kuten suolaisuudesta.
• Kun molempia mittareita käytetään yhdessä, tutkijat voivat arvioida El Niñoon liittyneitä kuukausittaisia merenpinnan lämpötilavaihteluita luotettavammin kuin vain yhden mittarin perusteella. 16

Korallien vuosirenkaiden ja kemiallisten kerrostumien avulla tutkijat pystyivät vertaamaan nykyistä lyhyttä havaintohistoriaa paljon pidempään luonnollisen vaihtelun historiaan. Tämä on tärkeää, sillä suorat instrumentaalimittaukset kattavat vain rajallisen ajanjakson.

Miksi tutkijat yhdistävät voimistumisen ilmastonmuutokseen?

Tutkimusryhmä vertasi korallien perusteella rekonstruoitua vaihtelua 12 ilmastomallin simulaatioihin ja tarkasteli myös mahdollisia luonnollisia ulkoisia tekijöitä.

Auringon aktiivisuuden vaihtelu tai tulivuorenpurkaukset eivät tutkijoiden mukaan yksin selittäneet viimeaikaista voimistumista. Sen sijaan simulaatiot, joissa huomioitiin ihmisen aiheuttama kasvihuonekaasujen lisääntyminen, vastasivat paremmin havaittua 1900-luvun lopun ja 2000-luvun alun kehitystä. 1011

Kyse on usean toisistaan riippumattoman todisteen muodostamasta kokonaiskuvasta – ei siitä, että aurinko- tai tulivuorivaikutuksilla ei olisi voinut olla lainkaan merkitystä. Tutkimuksen vahvin tulkinta on, että luonnollinen ENSO-vaihtelu tapahtuu nykyisin lämpimämmässä ilmastossa, joka voi kallistaa todennäköisyyksiä voimakkaampien El Niño -tapahtumien suuntaan.

Miten tulos liittyy vuoden 2026 kehittyvään El Niñoon?

Tutkimus on julkaistu ajankohtana, jolloin Tyynellämerellä kehittyvä El Niño saattaa olla poikkeuksellisen voimakas. Yhdysvaltain NOAA:n elokuun ennusteessa arvioitiin, että loka–joulukuussa 2026 on 69 prosentin todennäköisyys tapahtumalle, joka ylittäisi kaikki vuodesta 1950 lähtien instrumentein havaitut El Niñot. Kriteerinä käytetään vähintään +2,5 celsiusasteen kolmen kuukauden RONI-arvoa eli suhteellista Oceanic Niño -indeksiä. Erittäin voimakkaan tapahtuman todennäköisyydeksi arvioitiin myöhemmissä ennusteissa yli 90 prosenttia. 345

Raportit noin neljä celsiusastetta tavanomaista lämpimämmistä vesistä viittaavat paikallisiin tai alueellisiin poikkeamiin. Niitä ei pidä sekoittaa NOAA:n koko merialueen kattavaan RONI-raja-arvoon.

Sääennuste ei itsessään vahvista korallitutkimuksen johtopäätöksiä. Jos vuoden 2026 tapahtuma kuitenkin nousee ennätystasolle, se olisi sopusoinnussa tutkimuksen varoituksen kanssa: lämpenevä ilmasto voi lisätä todennäköisyyttä, että itäisen Tyynenmeren El Niño -vaikutukset kasvavat. 34

Tieteellinen vastaanotto ja epävarmuudet

Korallien avulla tuotetut pitkät, kuukausitason ilmastoarkistot ovat ilmastotutkija Kim Cobbin kaltaisten tutkijoiden mukaan välttämättömiä, kun halutaan arvioida, ylittääkö nykyinen ENSO-vaihtelu luonnollisen vaihtelun rajat. Galápagossaarista koottu poikkeuksellisen pitkä aineisto auttaa paikkaamaan lyhyen instrumentaalisen havaintojakson aiheuttamaa ongelmaa. 213

Tutkimuksen tulos on myös herättänyt varovaisuutta. Michael Mann ja muut tutkijat ovat pitäneet johtopäätöstä fysikaalisesti uskottavana ja laajasti yhteensopivana sen kanssa, että lämpeneminen voi voimistaa ENSO:n ääripäitä. Tämä ei kuitenkaan merkitse yksimielisyyttä kaikista mekanismeista tai siitä, kuinka tarkasti 36,5 prosentin luku voidaan määrittää.

Epävarmuutta aiheuttavat muun muassa korallien kalibroinnit, tutkimuspaikkojen paikalliset signaalit, ajoituksen tarkkuus, vain 40 vuoden vertailujakso ja ilmastomallien toisistaan poikkeava kyky kuvata ENSOa. Koralliaineistoa ei myöskään pidä käsitellä täydellisenä lämpömittarina: yksittäisiin koralleihin perustuvissa rekonstruktioissa voi olla huomattavia virheitä. 4513

Siksi varovaisin perusteltu johtopäätös kuuluu näin: näyttö tukee viimeaikaista, poikkeuksellista voimistumista ja merkittävää ihmisen vaikutusta, mutta se ei takaa, että ENSO vahvistuisi tasaisesti jokaisella tulevalla vuosikymmenellä.

Vaikutukset säähän, yhteiskuntaan ja ekosysteemeihin

Voimakkaat El Niñot muuttavat ilmakehän kiertoliikettä maailmanlaajuisesti. Ne voivat nostaa maapallon keskilämpötilaa ja siirtää myrskyreittejä sekä sateiden, kuivuuden, tulvien, helteiden ja metsäpalojen riskejä. Vaikutukset riippuvat alueesta, vuodenajasta ja kyseisen El Niñon rakenteesta. Yksittäistä hurrikaania, tulvaa tai kuivuutta ei siksi ole tieteellisesti perusteltua selittää yksin El Niñolla tai yksin ilmastonmuutoksella. 1013

Lämpimämmässä maailmassa voimakas El Niño voi voimistaa samanaikaisia eli yhdistelmäuhkia:

• helleaaltoja ja merellisiä lämpöaaltoja
• rankkasateita ja tulvavahinkoja joillakin alueilla
• lämpö- ja sademäärävajeita toisaalla
• hurrikaanien, kuivuuden ja poikkeuksellisten sateiden yhteisvaikutuksia

ENSO muuttaa ilmakehän kiertoliikkeen taustaa, kun taas lämpenevä meri ja kosteampi ilmakehä voivat pahentaa joidenkin vaarojen seurauksia. 1013

Yhteiskunnalle suurimmat riskit liittyvät muun muassa sadonmenetyksiin ja ruoan hinnan vaihteluun, kalastuksen ja merien tuottavuuden muutoksiin, vesivoiman tuotantovajeisiin sekä helteiden kasvattamaan sähkönkulutukseen. Varhaiset varoitukset, vesivarojen parempi hallinta, viljelyn monipuolistaminen ja sähköjärjestelmien säänkestävyys voivat pienentää vahinkoja.

Ilmaston tutkimiseen tarvittava arkisto on itse vaarassa

Äärimmäinen meriveden lämpeneminen voi aiheuttaa korallien vaalenemista ja kuolemista. Se uhkaa riuttoja ja kalakantoja, mutta samalla myös tutkijoiden käyttämää ilmastoarkistoa: elävät korallit, jotka tallentavat kemiallisen koostumuksensa kuukausittain, voivat kuolla ennen kuin ne ehtivät säilyttää tulevien ilmasto-olojen historiaa. 13

Siksi koralliriuttojen suojelu, asianmukaisesti luvitettujen nykyisten ja fossiilisten korallinäytteiden kerääminen ja säilyttäminen sekä uusien tutkimusalueiden löytäminen ovat tärkeitä myös ilmastotieteen kannalta.

Kokonaisuutena tutkimus vahvistaa käsitystä ENSO:sta kasvavana ilmastoriskien voimistajana – ei täysin muuttumattomana luonnonkiertona. Samalla se jättää aiheellisesti avoimeksi kysymyksen siitä, kuinka suureksi tuleva voimistuminen muodostuu ja millä alueilla sen vaikutukset näkyvät voimakkaimmin.