Maailman maaperä köyhtyy – ratkaisut tunnetaan, mutta niitä ei oteta käyttöön riittävästi

FAO:n toinen kattava maailman maaperävarojen tila-arvio antaa synkän kokonaiskuvan. Maaperän ennallistamiseen ja kestävään hoitoon on olemassa tunnettuja menetelmiä, mutta niiden käyttöönotto ei ole riittävän laajaa turvaamaan ruoantuotantoa, luonnon monimuotoisuutta ja ilmastokestävyyttä. Prosenttiluvut kuvaavat alue- ja osa-aluearvioita, eivät suoraan koko maailman maa-alan osuuksia. 47

Yli puolet arvioiduista alueista hoidetaan heikosti

Arvioiduista alueista tai osa-alueista 52,5 prosentissa maaperän hoito luokiteltiin heikoksi tai erittäin heikoksi. Hyväksi tai erittäin hyväksi hoidon arvioi vain 14 prosenttia. Vuoden 2015 ensimmäisen maailmanlaajuisen arvioinnin jälkeen 58 prosenttia alueista raportoi tilanteen heikentyneen, kun taas vain 10 prosenttia ilmoitti parannuksesta. 457

Maaperään kohdistuva paine on samalla kasvanut. Arviointien välisen vuosikymmenen aikana maailman väkiluku lisääntyi noin 800 miljoonalla, ja tärkeimpien viljelykasvien korjuuala kasvoi noin 80 miljoonalla hehtaarilla. 37

Eroosio on laajin uhka

Eroosio nousi arvioinnissa yleisimmäksi maaperäongelmaksi: se ilmoitettiin puutteellisesti hallituksi 81 prosentissa arvioinneista. Muita keskeisiä uhkia ovat maaperän orgaanisen hiilen väheneminen, ravinteiden epätasapaino tai vääränlainen käyttö, maaperän luonnon monimuotoisuuden hupeneminen, suolaantuminen, saastuminen sekä maankäytön tiivistyminen ja kaupunkien leviäminen. 57

Seuraukset ulottuvat paljon viljelysmaita laajemmalle. Maaperä muodostaa perustan noin 95 prosentille ruoantuotannosta, ylläpitää noin 59 prosenttia maaekosysteemien luonnon monimuotoisuudesta ja toimii merien jälkeen planeetan toiseksi suurimpana hiilivarastona. Maaperän vaurioituminen voi siksi heikentää satoja ja ekosysteemejä sekä horjuttaa tärkeää ilmaston säätelymekanismia. 7

Ilmastonmuutos kiihdyttää noidankehää

Kuumuus, kuivuus, rankkasateet ja metsäpalot kiihdyttävät eroosiota ja hiilen menetystä. Heikentynyt maaperä puolestaan sitoo vähemmän vettä ja varastoi vähemmän hiiltä, mikä altistaa viljelijät ja maaseutuyhteisöt voimakkaammin ilmastoshokeille. Näin maaperän köyhtyminen ja ilmastonmuutos vahvistavat toisiaan. 47

Arviointi julkaistiin YK:n aavikoitumisen torjuntaa käsittelevän UNCCD:n COP17-kokouksen yhteydessä, ja se korosti maankunnostustoimien lykkäämisen hintaa. Käytettävissä oleva aineisto ei kuitenkaan riitä vahvistamaan erikseen väitettä siitä, että COP16:n kuivuusneuvottelut olisivat olleet ”epäonnistuneet”. Raportti tukee silti selvästi sitä, että maaperä on otettava mukaan kuivuus-, ilmasto-, ruoka- ja biodiversiteettipolitiikkaan. 47

Ratkaisut tunnetaan – käyttöönotto laahaa

FAO:n keskeinen viesti on, että maaperää on kohdeltava hoidettavana, elävänä ja rajallisena luonnonvarana, ei kulutettavana tuotantopanoksena. Käytännössä tämä tarkoittaa siirtymistä maaperän hyväksikäytöstä pitkäjänteiseen maaperän hoivaan. 4

Toimiviksi keinoiksi raportissa ja sitä tukevissa aineistoissa nostetaan muun muassa:

• muokkaamaton tai vähämuokkauksinen viljely
• pellon jatkuva kasvipeite ja peitekasvit
• viljelykasvien monipuolistaminen
• peltometsäviljely eli agroforestry
• orgaanisen aineksen palauttaminen maaperään
• lannoitteiden tarkempi ja paikallisiin tarpeisiin kohdennettu käyttö. 351115

Säilyttävässä maataloudessa yhdistyvät erityisesti maaperän mahdollisimman vähäinen häirintä, jatkuva kasvipeite ja viljelyn monipuolistaminen. Menetelmät voivat vähentää eroosiota, kasvattaa hiili- ja ravinnevarantoja sekä vahvistaa maaperän kykyä kestää sään ääri-ilmiöitä. 35

Suurin pullonkaula ei raportin perusteella ole tiedon puute vaan toimeenpano. Viljelijöiltä ja hallinnoilta puuttuu usein alkuinvestointeihin tarvittavaa rahoitusta, koneita ja tuotantopanoksia, varmaa maanomistus- tai käyttöoikeutta, kannustimia, neuvontaa ja käytännön tietoa. Myös paikalliset maaperätiedot ja seuranta ovat monin paikoin riittämättömiä. 34

FAO:n johtopäätös on siten kaksijakoinen: maaperäkriisi on laaja ja paheneva, mutta suuntaa voidaan muuttaa. Ratkaisevaa on, saadaanko kestävä hoito osaksi maatalouden arkea ja tuetaanko sitä pitkäjänteisillä investoinneilla ja toimivalla politiikalla.