Iranin ja Omanin väliaikainen merikäytävä voisi avata Hormuzinsalmen osittain – mutta ei ratkaise kriisiä

Iran ja Oman ovat keskustelleet vaiheittaisesta järjestelystä, jonka tarkoitus olisi luoda väliaikainen yhteinen meriliikennekäytävä Hormuzinsalmelle. Tavoitteena on palauttaa osa kaupallisesta liikenteestä samalla, kun maat neuvottelevat pysyvästä reitistä, liikenteenohjauksesta ja salmen hallinnasta. Kyse ei ole vielä lopullisesta sopimuksesta eikä ehdoitta tapahtuvasta uudelleenavaamisesta. 171517

Mitä väliaikainen käytävä sisältäisi?

Raportoidun suunnitelman mukaan kaupalliselle liikenteelle perustettaisiin noin seitsemän mailin eli noin 11 kilometrin levyinen väylä. Samalla Iran ja Oman käynnistäisivät yhteisen hankkeen merimiinojen raivaamiseksi salmesta. Tekniset neuvottelut pysyvästä reitistä ja tulevasta hallintomallista jatkuisivat väliaikaisjärjestelyn rinnalla. 4712

Aiemmissa raporteissa reittiä kuvattiin suunnattuna liikennejärjestelynä: Persianlahdelle saapuvat alukset kulkisivat Iranin aluevesillä ja salmesta poistuvat alukset Omanin aluevesillä. Joidenkin tietojen mukaan järjestely koskisi vain kaupallista liikennettä ja antaisi Iranille mahdollisuuden seurata aluksia. Nämä yksityiskohdat ovat kuitenkin edelleen raportoituja ehdotuksia, eivät vahvistettuja lopullisia sääntöjä. 19

Suunnitelman kolme keskeistä osaa ovat näin ollen:

1. Väliaikainen kaupallinen merikäytävä, joka mahdollistaisi rajoitetun laivaliikenteen.
2. Yhteinen miinanraivausoperaatio, jonka tarkoitus olisi pienentää yhtä salmen merkittävimmistä navigointiriskeistä.
3. Jatkuvat tekniset ja poliittiset neuvottelut pysyvästä reitistä, tiedonvaihdosta, liikenteenohjauksesta ja salmen tulevasta hallinnasta. 1412

Väitteitä täysin sovitusta neuvotteluaikataulusta tai lopullisesti päätetyistä käyttöehdoista ei ole vahvistettu uusimmissa yhteistä lausuntoa koskevissa raporteissa. Keskeinen tieto on, että väliaikaista käytävää valmistellaan siltaratkaisuksi, vaikka pysyvä järjestely on yhä auki. 117

Kiista vallasta, maksuista ja pääsystä

Kysymys ei ole vain reitin teknisestä toteutuksesta. Iran ja Oman kiistelevät myös siitä, kuka liikennettä valvoisi ja voisiko kauttakulusta periä maksuja.

Oman on ajanut laajempaa alueellista tai yhteistä hallintomallia, jossa vapaaehtoisilla maksuilla rahoitettaisiin navigointia, ympäristönsuojelua, etsintä- ja pelastustoimintaa sekä muita meripalveluja. Iran taas on kannattanut rannikkovaltioiden vahvempaa määräysvaltaa ja hakenut kauttakulkumaksuja. 1822

Aiemmissa raporteissa kuvattiin erimielisyyksiä myös merellisen vastuun ja tulojen jakamisesta. Iran on lisäksi torjunut Omanin ehdotuksen laajemmasta alueellisesta hallinnasta ja katsonut, että Iranin ja Omanin pitäisi hallinnoida salmea keskenään omien valvonta-alueidensa perusteella. 1718

Myös alusten pääsy reitille on kiistanalainen kysymys. Iranin aiemmin raportoituun suunnitelmaan liitettiin yhdysvaltalaisten ja israelilaisten alusten kielto, kun taas käyttökonseptissa sotilasalukset rajattiin kaupallisen liikenteen ulkopuolelle. Koska nykyistä järjestelyä ei ole viimeistelty, näitä rajoituksia ei pidä esittää uuden väliaikaisen käytävän vahvistettuina ehtoina. 19

Miksi Iran sanoo Hormuzinsalmen olevan yhä suljettu?

Teheran erottaa toisistaan rajatun kaupallisen liikenteen sallimisen ja salmen täydellisen avaamisen. Iranin viranomaisten mukaan täydellinen avaaminen edellyttäisi, että Yhdysvallat purkaa Iranin satamiin kohdistuvan merisaarron, poistaa öljypakotteet ja lopettaa sotilaalliset uhat tai operaatiot.

Washington on torjunut nämä ehdot ja ilmoittanut pitävänsä yllä painostusta vesiväylällä. Siksi osapuolet kuvaavat salmen tilannetta eri tavoin: Yhdysvaltojen mukaan salmi on auki, kun taas Iran katsoo erittäin vähäisen liikenteen ja jatkuvan vaaran tarkoittavan, että se on käytännössä suljettu.

Omanin välittäjäroolia on vaikeuttanut entisestään presidentti Donald Trumpin raportoitu uhkaus pommittaa Omania, jos maa estäisi Yhdysvaltojen tavoitteita. Tämä lisää painetta Muscatille, joka yrittää toimia Washingtonin ja Teheranin välissä. Väitteistä ulkoministeri Marco Rubion erillisestä kannasta tai Yhdysvaltojen kansalaisten sodan kannatuksen laskusta ei ole annetuissa lähteissä riittävästi tarkkaa näyttöä.

Käytännössä suunnitelmaa kannattaa siksi pitää rajattuna jännityksen lieventämisen keinona, ei rauhansopimuksena. Se voisi tarjota joillekin kaupallisille aluksille valvotun reitin, mutta ei ratkaisisi laajempaa Yhdysvaltojen ja Iranin kiistaa, jonka Teheran yhdistää salmen täydelliseen avaamiseen.

Vaikutukset laivaliikenteeseen ja energiamarkkinoihin

Turvallisuuskriisi on jo vähentänyt salmen liikennettä jyrkästi. Kplerin seurantatietojen mukaan yhtenä lauantaina salmen ylitti viisi hyödykelastia kuljettanutta alusta ja seuraavana sunnuntaina ei yksikään. Edellisenä viikonloppuna ylityksiä oli ollut 31.

Riskit eivät rajoitu suoriin iskuihin. Raporteissa on mainittu miinavaara, drooni- ja ohjusuhat, pienveneiden hyökkäykset, kohtuuttoman kalliit tai kokonaan puuttuvat vakuutukset sekä Yhdysvaltoihin ja Israeliin liitettyihin aluksiin kohdistuvat rajoitukset. Tällaiset olosuhteet voivat estää liikennöitsijöitä käyttämästä reittiä, vaikka se olisi muodollisesti avoin. 2

Myös energiavirrat ovat supistuneet voimakkaasti. Ennen sotaa Hormuzinsalmen kautta kulki keskimäärin noin 18 miljoonaa barrelia öljyä ja jalostettuja öljytuotteita päivässä. Kplerin Reutersille toimittamien tietojen mukaan määrä putosi heinäkuussa noin 4,8 miljoonaan barreliin päivässä ja elokuun alkupuolella noin 2 miljoonaan barreliin päivässä. Osa menetyksestä on pystytty korvaamaan Arabiemiirikuntien Fujairahin ja Saudi-Arabian Punaisenmeren rannikon kautta kulkevilla viennin lisäyksillä.

Häiriöt ovat nostaneet öljyn hintaa, kun markkinat varautuvat pitkittyvään kriisiin. Vaihtoehtoiset reitit ja toimituslähteet voivat lieventää vaikutuksia, mutta eivät korvaa kokonaan Hormuzin kautta tavallisesti kulkevia määriä. Intia on esimerkiksi lisännyt riippuvuuttaan venäläisestä raakaöljystä häiriöiden aikana.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Väliaikainen käytävä voisi auttaa kaupallista liikennettä vain, jos vähintään kolme asiaa toteutuu: miinat saadaan raivattua, alusten turvallisuustakuut ovat uskottavia ja Iran sekä Oman pystyvät sopimaan toimivista liikenteenohjausmenettelyistä.

Käytävä ei kuitenkaan yksin merkitsisi Hormuzinsalmen luotettavaa uudelleenavaamista. Peruskiista liittyy edelleen siihen, miten meriliikenne kytkeytyy Yhdysvaltojen pakotteisiin, merisaartoon ja sotilaalliseen painostukseen. Ellei tätä kysymystä eroteta Iranin ja Omanin neuvotteluista tai ratkaista niiden yhteydessä, suunnitelma jää todennäköisesti hauraaksi väliaikaisratkaisuksi eikä muodosta pysyvää sovintoa. 117