TotalEnergies kuljettaa öljyä Hormuzin kautta, vaikka rakentaa samalla kiertoreittejä

TotalEnergiesin toimitusjohtaja Patrick Pouyanné kuvasi Hormuzin salmea vaaralliseksi, mutta ei kaikkien rahtien kannalta taloudellisesti mahdottomaksi. Yhtiö kuljettaa edelleen vähin äänin jonkin verran irakilaista ja qatarilaista raakaöljyä, koska tuottajien tarjoamat alennukset voivat ylittää rahdin, vakuutusten ja turvallisuusriskin aiheuttamat lisäkulut. Samalla TotalEnergies investoi vientireitteihin, joiden tarkoitus on tehdä salmesta pitkällä aikavälillä vähemmän tärkeä. 18

Miksi öljyn kuljettaminen kannattaa vielä?

Pouyannén mukaan erittäin suuren raakaöljytankkerin eli VLCC:n kuljettaminen Hormuzin kautta ja takaisin maksaa noin 20 miljoonaa dollaria. Kun kustannus jaetaan noin kahden miljoonan barrelin lastille, lisähinnaksi tulee noin 10 dollaria barrelilta. 15

Kustannus voidaan silti ottaa vastaan, jos Persianlahden tuottajat ovat epätoivoisia saadakseen öljynsä markkinoille. Pouyanné sanoi raakaöljyä olevan saatavilla noin 50–60 dollarilla barrelilta, ei kansainväliseen Brent-hintaan verrattavalla tasolla. Tällöin alennus voi olla suurempi kuin ylimääräiset rahti-, vakuutus- ja riskikustannukset. 18

Tämä ei tarkoita, että reitti olisi palautunut normaaliksi. Markkina hinnoittelee samanaikaisesti kahta vastakkaista voimaa: Hormuzin ylitykseen liittyvää turvallisuuslisää ja tuottajien suurempaa alennusta, kun niiden on vaikea saada barreleitaan vientiin.

Jalostetuille tuotteille yhtälö on paljon huonompi

Bensiinin, dieselin ja muiden jalostettujen tuotteiden kohdalla talous muuttuu. Tuotetankkerit kuljettavat yleensä pienempiä lasteja kuin VLCC:t, joten vaarallisen matkan kustannus jakaantuu harvemmille barreleille. Pouyanné arvioi kuljetuskustannuksen nousevan tällöin noin 50 dollariin barrelilta, mikä tekee monista toimituksista kannattamattomia. 9

Tämä selittää osaltaan markkinan poikkeuksellisen kahtiajaon: raakaöljy voi olla voimakkaasti alennettua samaan aikaan, kun jalostetuista polttoaineista on pulaa ja ne ovat kalliita. Vesiväylä voi siis olla kaupallisesti käyttökelpoinen joillekin raakaöljylasteille ilman, että koko öljykauppa toimii siellä normaalisti. 9

Kaksi reittiä Hormuzin ohittamiseen

Abu Dhabista Fujairahiin – nopeampi vaihtoehto

TotalEnergies kertoi investoivansa Abu Dhabin länsi–itä-suuntaisen raakaöljyputken laajentamiseen. Putki kuljettaa öljyä Abu Dhabista Fujairahiin Omaninlahden rannalle. Näin öljy voidaan viedä meriteitse terminaalista, johon ei tarvitse kulkea Hormuzin salmen kautta. 6

Laajennuksen odotetaan olevan käytössä vuonna 2027. Se on hankkeista nopeampi helpotusvaihtoehto, mutta se palvelee Arabiemiirikuntien öljyä eikä korvaa kaikkia salmesta riippuvaisia vientivirtoja.

Irakista Syyrian kautta Välimerelle – pitkän aikavälin varareitti

Toinen suunnitelma loisi raakaöljyreitin Irakista Syyrian kautta Välimeren vientiterminaaleihin. Irakin öljy voisi tällöin päätyä maailmanmarkkinoille ilman, että se kulkisi ensin Persianlahden ja Hormuzin salmen kautta. 6

Ratkaisu olisi kuitenkin huomattavasti hitaampi. Suunnitelmaa tuntevien lähteiden mukaan reitin rakentaminen vaatisi vähintään neljä vuotta ja maksaisi vähintään 15 miljardia dollaria. Lisäksi tarvittaisiin kokonaan uutta putki-infrastruktuuria, ei vain vanhan linjan kunnostamista.

Ero hankkeiden välillä on olennainen: Fujairahin laajennus voisi tuoda lisää kiertävää vientikapasiteettia vuoden 2027 aikataululla, kun taas Irak–Syyria-reitti on monivuotinen strateginen investointi, jonka aikatauluun ja toteutukseen liittyy edelleen epävarmuutta.

Hormuzin liikenne on yhä murto-osa normaalista

Kuljetusten talous toimii tilanteessa, jossa liikenne on vähentynyt rajusti. Reutersin siteeraamien Kpler-tietojen mukaan hyödykkeitä kuljettaneita aluksia kulki salmen kautta useina elokuun päivinä vain yksinumeroisia määriä: 21. elokuuta seitsemän, 20. elokuuta yhdeksän ja 12. elokuuta kahdeksan alusta.

Määrä on selvästi alle sodan alkua edeltäneen tason. Reutersin mukaan ennen konfliktia Hormuzin kautta kulki noin viidennes maailman raakaöljy- ja nesteytetyn maakaasun toimituksista.

Havaittujen ylitysten vähäisyys osoittaa myös, miksi väitteet salmen olevan ”auki” ja sen toimivan ”normaalisti” eivät tarkoita samaa asiaa. Jotkin alukset voivat yhä kulkea esimerkiksi sotilaallisen koordinoinnin turvin tai vähemmän näkyviä reittejä käyttäen. Omistajat saattavat silti vältellä salmea hyökkäysten, uhkausten ja kulkuoikeuteen liittyvän epävarmuuden vuoksi.

Miksi öljyvirtojen määrästä esitetään eri arvioita?

Alueelta edelleen lähtevän öljyn määrästä ei ole yksimielisyyttä. Yhdysvaltain energiaministeri Chris Wright sanoi, että Yhdysvaltain armeijan ja Persianlahden liittolaisten koordinoidut toimet olivat mahdollistaneet lähes 9 miljoonan barrelin päivittäisen öljyviennin Hormuzin kautta. Alusten seurantaan perustuva analyysi arvioi näkyvän virtauksen olleen enintään noin puolet tästä.

Luvut eivät välttämättä mittaa täsmälleen samaa asiaa. Viranomaisten arviot voivat sisältää saattueessa kulkevia aluksia, operatiivisia arvioita tai vaikeasti havaittavia kuljetuksia. Seurantayhtiöt taas tukeutuvat ennen kaikkea alusten liikkeisiin ja lähettimien tietoihin. CNNin mukaan huomattava osa viimeaikaisesta liikenteestä oli niin sanottua ”pimeää” liikennettä, joka ei näy helposti tavanomaisissa seurantajärjestelmissä.

Varovaisin johtopäätös onkin suppeampi kuin kummankaan osapuolen suurin otsikkoluku: öljyä kulkee edelleen, mutta tarkka määrä on epäselvä ja vesiväylän toiminta on pahasti häiriintynyt.

Mitä TotalEnergiesin linja kertoo?

Pouyannén kommentit kuvaavat kahden raiteen strategiaa – eivät luottamusta siihen, että Hormuz olisi turvallisesti avautunut uudelleen.

• Lyhyellä aikavälillä TotalEnergies voi hyödyntää markkinoiden hintaeroa ostamalla voimakkaasti alennettua raakaöljyä ja maksamalla lisähinnan valikoitujen lastien kuljettamisesta salmen kautta. 18
• Jalostettujen tuotteiden pienemmät lastit tekevät saman riskilisän perustelemisesta paljon vaikeampaa. 9
• Vuodesta 2027 alkaen laajennettu Fujairahin reitti voisi tarjota Arabiemiirikunnille lisää Hormuzin ulkopuolista vientikapasiteettia.
• Pidemmällä aikavälillä Irak–Syyria-putki tarjoaisi Irakille yhteyden Välimerelle, mutta sen kustannus ja rakennusaika osoittavat, ettei se ole nopea ratkaisu.

Laajempi opetus on, että strateginen pullonkaula voi olla kaupallisesti hyödynnettävissä ilman, että se on turvallinen. TotalEnergies käyttää hyväkseen raakaöljyn alennusta niin kauan kuin se on mahdollista, mutta putki-investoinnit kertovat yhtiön varautuvan markkinaan, jossa Hormuziin tukeutuminen on rakenteellinen eikä vain tilapäinen riski.