Miksi Eurooppa ei lähtenyt Trumpin mukaan Iranin sotaan?

Trumpin kiista Italian ja Saksan kanssa ei koskenut vain sitä, kannattavatko Euroopan hallitukset merenkulun vapautta. Hän tulkitsi niiden kieltäytymisen liittyä Yhdysvaltojen ja Israelin sotaan Irania vastaan tai auttaa Hormuzinsalmen avaamisessa voimakeinoin merkiksi siitä, etteivät ne täytä Nato-kumppaneiden velvollisuuksia. Naton Ankaran-huippukokouksessa Trump sanoi liittolaisten joutuneen testiin ja kysyi, miksi Yhdysvaltojen pitäisi jatkaa valtavia panostuksia liittokuntaan, jonka jäsenet eivät kriisissä seisoisi Washingtonin rinnalla. 89

Euroopan vastaus oli erottaa liittokunnan yhtenäisyys osallistumisesta sotaan, jota Euroopan maat eivät aloittaneet. Italia, Saksa, Ranska ja Britannia torjuivat ajatuksen siitä, että Hormuz-operaatiosta tehtäisiin Naton taistelutehtävä. Ne tukivat turvallista kauttakulkua ja diplomaattisia toimia, mutta eivät halunneet joutua mukaan Yhdysvaltojen johtamaan Iranin satamien saartoon taistelujen jatkuessa. 21

Mitä Trump sanoi Italiasta ja Saksasta?

Trump kuvasi Italian ja Saksan ”pettäneen meidät”, koska ne eivät tukeneet Yhdysvaltojen Iranin-vastaista kampanjaa. Hän esitti päätöksen testinä sille, seisovatko Nato-kumppanit Yhdysvaltojen rinnalla, eikä vain erimielisyytenä yhdestä meriturvallisuusoperaatiosta. 89

Hän varoitti myös, että Natolla voisi olla ”erittäin huono tulevaisuus”, jos liittolaiset eivät vastaisi myönteisesti hänen vaatimuksiinsa sotilaallisesta avusta Hormuzinsalmessa. Laajempaan painostuskampanjaan kuuluivat uhkaukset Yhdysvaltojen sotilaallisen läsnäolon vähentämisestä Euroopassa sekä toistuva kritiikki liittolaisista, joiden Trump sanoi osallistuvan liian vähän yhteiseen turvallisuuteen. 714

Italiasta tuli kiistan henkilökohtaisin polttopiste. Pääministeri Giorgia Meloni kieltäytyi sallimasta Italian tukikohtien käyttöä Yhdysvaltojen sotilasoperaatioihin Iranin sodassa. Trump sanoi päätöksen vahingoittaneen heidän välejään, vaikka kutsui Melonia samalla ”mukavaksi ihmiseksi”. 15

Meloni piti kiinni siitä, että Italia oli noudattanut konfliktin alusta lähtien selkeää linjaa, eikä hän katunut ratkaisua. Hänen kantansa kuvasti useiden Euroopan hallitusten yhteistä erottelua: läntiseen liittokuntaan sitoutuminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että kansallinen alue tai asevoimat annetaan laajenevan Iranin sodan käyttöön. 35

Saksan ja Britannian rajatut vastaukset

Saksan viranomaiset torjuivat Naton roolin itse konfliktissa. Puolustusministeri Boris Pistorius totesi: ”Tämä ei ole meidän sotamme, emme aloittaneet sitä.” Berliini korosti diplomatiaa ja vastusti sotilaallista osallistumista taistelujen aikana.

Britannian linja oli aktiivisempi, mutta silti tarkasti rajattu. Pääministeri Keir Starmer sanoi Britannian työskentelevän kumppaneiden kanssa suunnitelman laatimiseksi salmen avaamiseksi, mutta maa ei joutuisi mukaan laajempaan sotaan. Britannian mahdollinen panos kuvattiin rauhanomaiseksi ja puolustukselliseksi, ja se riippuisi turvallisuusoloista, joissa tehtävä ei muuttuisi eskaloivaksi taistelutoiminnaksi. 22

Ranska noudatti samankaltaista linjaa. Presidentti Emmanuel Macron oli kuvannut kaiken Ranskan sotilaallisen osallistumisen tiukasti puolustukselliseksi. Pariisi valmisteli Lontoon kanssa erillistä merialoitetta sen sijaan, että se pyrkisi aktivoimaan Natoa liittokuntana. 417

Tämä ei tarkoittanut, etteivät Euroopan maat olisi tarjonneet Washingtonille lainkaan apua tai että ne olisivat hylänneet merenkulun turvallisuuden. Ne kieltäytyivät kuitenkin kohtelemasta Irania vastaan suunnattua, poliittisesti valinnaista sotilasoperaatiota automaattisena Nato-velvoitteena. Juuri tämä ero on kiistan ymmärtämisen kannalta ratkaiseva.

Nato toimii keskustelujen mahdollistajana, ei operaation komentajana

Naton myöhempi osallistuminen on ollut tarkoituksella rajallista. Euroopan liittoutuneiden joukkojen ylin esikunta (SHAPE) järjesti puolustusvoimien komentajien videokokouksen, jossa kiinnostuneet liittolaiset keskustelivat mahdollisista kansallisista panoksista Hormuzinsalmen merenkulun vapauden turvaamiseksi. Nato korosti, ettei kokous perustanut Naton operaatiota. 19

Käytännössä liittokunta toimii keskustelufoorumina ja koordinaattorina. Yksittäiset maat voivat harkita omia panoksiaan, mutta operaatiota ei toteuteta Naton komennossa eikä sitä esitetä liittokunnan yhteisenä väliintulona. Reuters kuvasi järjestelyä tavaksi hyödyntää Naton koordinointikykyä tekemättä vesiväylää koskevasta tehtävästä muodollisesti liittokunnan operaatiota.

Näin hallitukset voivat keskustella saattueista, logistiikasta ja meriturvallisuudesta samalla, kun ne säilyttävät poliittiset ja oikeudelliset vastalauseensa Iranin sotaan liittymisestä.

Ranskan ja Britannian erillinen merikoalitio

Ranska ja Britannia ovat pyrkineet kokoamaan halukkaiden maiden koalition suojelemaan kaupallista merenkulkua. Suunniteltu tehtävä olisi puolustuksellinen: aluksia saatettaisiin ja muilla toimilla rauhoitettaisiin varustamoja, jotta merenkulun vapaus voitaisiin palauttaa taistelujen päätyttyä tai turvallisuustilanteen vakauduttua. 2022

Diplomaattinen hanke on saanut laajaa kansainvälistä osallistumista. Ranska ja Britannia kutsuivat huhtikuussa 51 maata huippukokoukseen, jossa käsiteltiin merenkulun vapautta, kansainvälistä oikeutta, talouden vakautta ja energiaturvallisuutta. 17

Aloite on tarkoituksella erilainen kuin Trumpin ehdottama Iranin satamien saarto. Nato-liittolaiset sanoivat, etteivät ne tue saartoa, vaan kannattavat lähestymistapaa, joka käynnistyisi aktiivisten vihollisuuksien päätyttyä. 21

Miksi Hormuzinsalmi on niin tärkeä?

Hormuzinsalmi on energiaviennin ja kansainvälisen merenkulun strateginen pullonkaula. Reutersin mukaan vesiväylän kautta kulkee normaalisti noin viidennes maailman öljyntarjonnasta. Pitkittynyt häiriö voi vaikuttaa energian hintoihin, kuljetuskustannuksiin, vakuutusmaksuihin ja rahtimarkkinoihin. 21

Kriisiä ovat lisäksi leimanneet ristiriitaiset julkiset väitteet siitä, onko salmi avoinna. Trump sanoi väylän toimivan, kun taas Teheran ilmoitti merisaarron olevan edelleen voimassa.

Epävarmuudella on merkitystä silloinkin, kun aluksia ei hyökätä suoraan. Varustamot, vakuuttajat ja energiakauppiaat tarvitsevat varmuuden siitä, että alukset pääsevät kulkemaan turvallisesti ja ennakoitavasti. Nimellinen aukiolo ei ole sama asia kuin vakaa kaupallinen merireitti.

Miksi kestävä ratkaisu vaatisi Iranin suostumuksen?

Merisaattue voi suojata joitakin aluksia, mutta se ei yksin luo pysyvää merenkulun järjestelyä. Iran hallitsee vesiväylän toista rantaa ja pystyy edelleen uhkaamaan tai estämään liikennettä. Diplomaattien arvion mukaan kestävä merijärjestely edellyttäisi siksi Teheranin suostumusta.

Tämän vuoksi Euroopan suunnitelmassa painotetaan diplomatiaa ja konfliktin jälkeisiä olosuhteita. Voimakeinoin toteutettu avaaminen ilman Iranin kanssa tehtyä sopimusta voisi muodostaa uuden rintaman sodassa sen sijaan, että se palauttaisi normaalin merenkulun. Reutersin mukaan Iranin torjunta ehdotetulle aloitteelle teki läpimurron epätodennäköiseksi.

Käytännön ongelma on siis yhtä paljon poliittinen kuin sotilaallinen: saattueita tarjoavat maat haluavat konfliktin päättyvän, kun taas Iran on torjunut järjestelyn, jonka se näkee liittyvän Yhdysvaltojen johtamaan sotaponnistukseen.

Mitä kiista kertoo Trumpin Nato-strategiasta?

Hormuzin yhteenotto havainnollistaa Trumpin laajempaa tapaa painostaa liittolaisia. Hän on tulkinnut kieltäytymisen liittyä Yhdysvaltojen sotilaalliseen toimintaan osoitukseksi puutteellisesta liittolaisuskollisuudesta ja käyttänyt mahdollisuutta vähentää Yhdysvaltojen tukea tai joukkoja painostuskeinona. 714

Euroopan hallitukset ovat puolestaan yrittäneet säilyttää yhteistyön hyväksymättä oletusta, jonka mukaan Naton pitäisi osallistua jokaiseen Yhdysvaltojen operaatioon. Niiden viesti ei ole, että meriturvallisuus olisi merkityksetöntä. Niiden mukaan Naton yhteisen puolustuksen kehystä ei kuitenkaan pidä automaattisesti ulottaa sotaan, joka on käynnistetty liittokunnan tavanomaisen tehtäväkentän ulkopuolella.

Toistaiseksi kompromissi on menettelyllinen, ei strateginen: Nato voi helpottaa keskusteluja, samalla kun Ranska, Britannia ja muut halukkaat maat rakentavat erillistä puolustuksellista koalitiota. Se, palaako normaali merenkulku, riippuu lopulta vähemmän operaation nimestä kuin tulitauosta, uskottavista turvallisuusoloista ja siitä, hyväksyykö Iran järjestelyn ehdot.