Ilmastonmuutos voi kolminkertaistaa vehnän hinnan

Kuivuus ei jää välttämättä paikalliseksi maatalousongelmaksi. Kun vesipula osuu useisiin merkittäviin vehnän tuotanto- ja vientialueisiin samanaikaisesti, vaikutukset voivat näkyä nopeasti maailmanmarkkinoilla, elintarvikkeiden hinnoissa ja tuontimaiden ruokaturvassa.

Kansainvälisen tutkimuksen mukaan vakava vesipula (severe water scarcity, SWS) selitti noin 74 prosenttia maailman vehnän hinnan vuosivaihtelusta vuosina 2000–2021. Tutkijat arvioivat tutkimuksessa havaitun kuivuuden ja hinnan välisen yhteyden perusteella, että vehnän keskimääräinen maailmanmarkkinahinta voisi olla noin 273 dollaria tonnilta ilmaston lämmetessä kaksi astetta ja noin 364 dollaria tonnilta kolmen asteen lämpenemisessä. Jälkimmäinen olisi suunnilleen kolminkertainen vuoden 2010 inflaatiokorjattuun maailmanlaajuiseen vehnän hintaan verrattuna. 8

Luvut eivät tarkoita, että kuivuus yksin määräisi hinnan joka vuosi. Vehnämarkkinoihin vaikuttavat myös esimerkiksi energian ja lannoitteiden hinnat, varastot, kauppapolitiikka, sodat ja kuljetusten häiriöt. Tutkimus kuitenkin havainnollistaa, miksi samanaikainen kuivuus useilla tuotantoalueilla voi muuttua globaaliksi talous- ja ruokaturvariskiksi.

Mitä tutkimus kertoo kuivuudesta ja vehnän hinnasta?

Tutkimuksessa vakava vesipula toimii mittarina, joka huomioi sekä kuivuuden maantieteellisen laajuuden että sen keston aikana, jolloin viljelykasvit tarvitsevat vettä. Tutkijoiden keskeinen havainto oli, että vakavalle vesipulalle altistuneen vehnänviljelyalan osuus seurasi poikkeuksellisen tarkasti maailman vehnän hinnan vaihteluita vuosina 2000–2021. 38

Historiallisesti vakava vesipula koetteli keskimäärin noin 5:tä prosenttia maailman vehnänviljelyalasta minä tahansa vuonna. Erityisen kuivina vuosina, kuten vuosina 2000, 2010, 2012 ja 2020, osuus nousi yli 15 prosenttiin. 8

Ero on merkittävä. Yhdelle alueelle rajoittuva kuivuus voidaan joskus korvata muiden alueiden paremmilla sadoilla. Jos kuivuus iskee useisiin alueisiin yhtä aikaa, korvaavia tuotantopaikkoja on vähemmän. Silloin tuojamaat ja kauppiaat ovat alttiimpia maailmanlaajuiselle tarjontashokille.

Miksi vehnä on erityisen herkkä hintapaineille?

Vehnä on kansainvälisesti laajasti kaupattu vilja, ja suuri osa maailman tarjonnasta tulee suhteellisen rajatulta joukolta merkittäviä viejäalueita. Kun vesipula vaikuttaa useisiin näistä alueista samanaikaisesti, tuotannon väheneminen voi siirtyä nopeasti kansainvälisiin hintoihin ja ruokatuonnin kustannuksiin.

Myös kuljetusten pullonkaulat voivat voimistaa vaikutusta. Venäjän ja Ukrainan osuus maailman vehnän ja ohran kaupasta on noin neljännes. Lisäksi tarkastelluissa analyyseissä noin 40 prosenttia vehnän ja muiden karkeiden viljojen kaupasta oli alttiina keskeisten kuljetusreittien pullonkauloille. 28

Tutkimuksessa yhteys laaja-alaisen vesipulan ja vehnän hinnan välillä oli selvästi vahvempi kuin maissin kohdalla. Riisille vastaavaa yhteyttä ei havaittu. Vertailua on kuitenkin tulkittava varoen: tulokset osoittavat vahvan tilastollisen yhteyden, eivät yhtä ainoaa varmistettua mekanismia, joka selittäisi kaikki viljojen väliset erot. Vehnän kansainvälinen kaupattavuus ja tuotannon keskittyminen tärkeille vientialueille tarjoavat yhden uskottavan selityksen sen suuremmalle herkkyydelle. 3

Miltä hinnat voisivat näyttää kahden tai kolmen asteen lämpenemisessä?

Tutkimuksen skenaarioissa vehnän keskimääräinen maailmanmarkkinahinta olisi noin 273 dollaria tonnilta kahden asteen lämpenemisessä ja noin 364 dollaria tonnilta kolmen asteen lämpenemisessä. Kolmen asteen arvio vastaisi suunnilleen kolminkertaista hintaa vuoden 2010 inflaatiokorjattuun vertailutasoon nähden. 8

Kyse on kuivuuden ja hinnan väliseen historialliseen yhteyteen perustuvista skenaarioarvioista, ei tietyn vuoden tarkasta hintaennusteesta. Ilmastonmuutos ei myöskään ole ainoa tulevien hinnankorotusten syy.

Toinen tutkimus viittaa samansuuntaiseen riskiin: kahden asteen lämpenemisskenaariossa kuluttajahintojen voimakkaat piikit, joita nykyilmastossa koettaisiin noin kerran 20 vuodessa, voisivat yleistyä noin kerran 17 vuodessa. 7 Tiheämmin toistuvat hintapiikit olisivat erityisen raskaita kotitalouksille ja maille, joiden budjetista tai valuuttatuloista suuri osa kuluu elintarvikkeiden tuontiin.

Jopa 60 prosenttia vehnäalasta voi altistua samanaikaiselle vesipulalle

Aiemmissa ilmastoennusteissa arvioitiin, että ilman päästöjen tehokasta hillintää jopa 60 prosenttia nykyisestä vehnänviljelyalasta voisi vuosisadan loppuun mennessä kohdata samanaikaisia vakavan vesipulan jaksoja. Nykyoloissa vastaava osuus on noin 15 prosenttia. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden mukainen ilmaston vakauttaminen pienentäisi riskiä huomattavasti, mutta ei poistaisi sitä kokonaan. 5

Ennusteet kuvaavat vesipulalle samanaikaisesti altistuvan viljelyalan osuutta. Ne eivät tarkoita, että 60 prosenttia maailman vehnäsadosta varmasti menetettäisiin. Lopputulokseen vaikuttaisivat myös viljalajikkeet, kastelu, viljelymenetelmät, sopeutuminen, kauppa ja mahdollisuus siirtää tuotantoa uusille alueille.

Mustanmeren häiriöt osoittavat, miten nopeasti markkinat reagoivat

Ilmastoperäinen kuivuus on vain yksi vehnämarkkinoiden paineista. Sodat ja logistiikan häiriöt voivat aiheuttaa vastaavan tarjontapuristuksen silloinkin, kun satotilanne ei ole ongelman päätekijä.

Reutersin siteeraamassa raportissa Mustanmeren viljainfrastruktuuriin kohdistuneet hyökkäykset häiritsivät kuljetuksia, lisäsivät suurten tuojamaiden ruokaturvariskejä ja nostivat Chicagon vehnäfutuurien hintaa yli 17 prosenttia heinäkuun alusta.

Ilmastoshokkien ja kuljetushäiriöiden yhdistelmä on vaarallisempi kuin kumpikaan riski yksin. Jos kuivuus vähentää tarjontaa samaan aikaan kun vaurioituneet satamat tai rajoitetut merireitit estävät viljan kuljetuksia, tuojamailla on vähemmän vaihtoehtoja ja hinnat voivat reagoida jyrkemmin.

Vehnän kuivuus on kansainvälinen ruokaturvakysymys

Tutkimuksen laajempi viesti on, ettei vehnän kuivuutta pitäisi käsitellä vain joukkona paikallisia maatalouskriisejä. Samanaikaiset tuotantoshokit leviävät kansainvälisen kaupan, varastojen, kuljetusverkostojen ja kuluttajahintojen kautta.

Riskien pienentäminen vaatii kahta rinnakkaista toimintalinjaa: päästöjen vähentämistä vesipulan kasvun rajoittamiseksi sekä valmistautumista niihin ilmastohäiriöihin, joita ei enää voida kokonaan estää. Kestävämmät tuotantomenetelmät, luotettavat kauppareitit, riittävät varastot ja tuontiriippuvaisten maiden tukeminen voivat kaikki vaimentaa samanaikaisen kuivuuden vaikutuksia.

Näitä toimia ei tulisi nähdä vain maatilojen sopeutumisena, vaan osana kansainvälistä markkina- ja ruokaturvapolitiikkaa. 35