Tom Barrack: Israelin Abu al-Duhuriin tekemä isku vaaransi suoran yhteenoton Turkin kanssa

Ero vahvistetun tiedon ja epäilyn välillä on olennainen: julkisesti saatavilla olevat tiedot tukevat väitettä mahdollisesta poliittisesta laskelmasta, mutta eivät todista, että Netanjahu olisi määrännyt iskun vaalisyistä.

Israel ja Yhdysvallat kiistelevät tiedustelutiedosta

Israel perusteli iskua turvallisuudella. Israelilaisviranomaisten mukaan Syyria oli lähellä sitä, että se olisi sallinut Turkin joukkojen sijoittamisen Abu al-Duhurin tukikohtaan. Israel katsoi tämän uhkaavan omaa turvallisuuttaan ja rikkovan Israelin ja Syyrian välistä turvallisuustilannetta.

Israelin mukaan Syyriaa oli varoitettu toistuvasti ja isku päätettiin toteuttaa sen jälkeen, kun Israel oli saanut tiedustelutietoa suunnitellusta Turkin toiminnasta. ^AM

Barrack kiisti tämän perustelun. Hänen mukaansa Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset kävivät läpi Israelin jakamat tiedot, mutta eivät löytäneet näyttöä siitä, että Turkki olisi valmistellut joukkojen lähettämistä lentotukikohtaan. ^AM

Julkisuudessa on siten kaksi toisistaan poikkeavaa arviota:

• Israelin kanta: Israelilla oli selkeää tiedustelutietoa Turkin suunnittelemasta toiminnasta, joka olisi voinut vaarantaa Israelin turvallisuuden. Tiedot toimitettiin asianmukaisille Yhdysvaltain viranomaisille. ^TM
• Barrackin kanta: Washington tutki tiedot, mutta ei löytänyt näyttöä väitetystä Turkin joukkojen keskityksestä. ^A

Annettu lähdeaineisto ei ratkaise itsenäisesti sitä, kumpi tiedusteluarvio oli oikea.

Miten isku olisi voinut johtaa Israelin ja Turkin yhteenottoon?

Barrackin välitön huoli liittyi viestinnän puutteeseen. Hänen mukaansa Turkille ei ilmoitettu ennakkoon, että israelilaiskoneet olivat matkalla kohti Abu al-Duhuria tai mikä niiden tehtävä oli.

Turkin joukot havaitsivat koneiden lentävän pohjoiseen kohti Turkin aluetta. Ilman ennakkotietoa ne olisivat voineet valmistautua torjuntaan ja lähettää hävittäjiä ilmaan siinä uskossa, että kyseessä oli hyökkäys Turkkia tai sen joukkoja vastaan. ^RI

Tällaisessa tilanteessa Israelin ja Turkin ilmavoimat olisivat voineet joutua nopeasti vastakkain virhetulkinnan seurauksena. Myös Syyria olisi vedetty mukaan kriisiin. Barrack sanoi iskun sisältäneen ”todellisen riskin” suorasta sotilaallisesta yhteenotosta Israelin ja Turkin sekä Syyrian välillä. ^YI

Vaara ei siis liittynyt ainoastaan Abu al-Duhurin tukikohdan vaurioihin. Keskeinen riski oli se, että lähellä Turkin rajaa toteutettu, ennalta ilmoittamaton operaatio olisi tulkittu reaaliajassa väärin. Yhdysvallat kertoi työskentelevänsä Israelin, Turkin ja Syyrian välisen niin sanotun dekonflikointimekanismin luomiseksi. Sen tarkoituksena olisi ehkäistä vastaavat vaaralliset väärinkäsitykset. ^RH

Ankara tuomitsi iskun, Damaskos puhui suvereniteetin loukkauksesta

Turkki tuomitsi Israelin iskun ja kutsui Israelin väitteitä Turkin sotilaallisista suunnitelmista Syyriassa ”kestämättömiksi”. Ankara vaati kansainvälistä reaktiota siihen, mitä se kuvasi Israelin kasvavaksi aggressioksi. ^R

Syyria puolestaan kutsui iskua perusteettomaksi aggressioksi sekä alueellisen koskemattomuutensa ja suvereniteettinsa loukkaukseksi. Syyrian valtiollisen median mukaan Abu al-Duhurin tukikohdan kiitotielle ja varastotiloihin osui kahdeksan israelilaista iskua. Kuolonuhreista tai muista henkilövahingoista ei raportoitu. ^RAP

Turkin ja Syyrian vastauksissa oli eri painotukset: Turkki kiisti väitetyn sotilaallisen keskityksen, kun taas Syyria torjui Israelin oikeuden hyökätä sen alueella sijaitsevaan infrastruktuuriin.

Israel Katz torjui Barrackin kuvauksen

Israelin puolustusministeri Israel Katz sanoi Barrackin kommenttien olevan ”täynnä epätarkkuuksia”. Katzin mukaan Israel toimitti tiedustelutietoa Yhdysvaltain asianmukaisille viranomaisille ja Israelin puolustusvoimat oli suositellut lentotukikohdan iskemistä useita kertoja saatuaan tietoa Turkin suunnitelmista. ^TM

Katzin mukaan Israel oli myös varoittanut Syyriaa ennen operaatiota. Tämä on suoraan ristiriidassa Barrackin esittämän tiedusteluarvion ja hänen kritiikkinsä kanssa. ^ET

Kiista ulottuu siten kahteen kysymykseen: mitä Israel tiesi Turkin aikomuksista ja kuinka hyvin operaatiosta viestittiin muille osapuolille. Vaikka Israelin ja Yhdysvaltojen suhteet ovat läheiset, niiden julkiset kertomukset erosivat toisistaan sekä iskun perustelujen että ennakkoviestinnän osalta.

Taustalla jatkui iltaöinen yhteistyö Isisiä vastaan

Barrack kertoi, että Turkki, Israel ja Syyria koordinoivat edelleen joka ilta Yhdysvaltojen tuella toimia Isisin torjumiseksi. Hänen mukaansa jatkuva valtatyhjiö voisi antaa terroristijärjestölle mahdollisuuden vahvistua uudelleen. ^E

Tämä yksityiskohta paljastaa alueen tilanteen ristiriitaisuuden. Samat hallitukset tuomitsivat tai puolustivat julkisesti Abu al-Duhurin iskua, mutta pitivät samalla yllä käytännön turvallisuusyhteyksiä Isisin vastaisessa toiminnassa ja tahattoman sotilaallisen eskalaation ehkäisemiseksi.

Yhteistyö ei tarkoita, että Turkki, Israel ja Syyria olisivat ratkaisseet keskinäiset kiistansa. Se kertoo pikemminkin siitä, että maat pystyvät rajattuun, tiettyyn tehtävään sidottuun yhteistyöhön silloin, kun niitä yhdistää välitön intressi: Isisin nousun estäminen tai vahingossa syntyvän yhteenoton välttäminen. Samalla ne ovat jyrkästi eri mieltä alueellisista oikeuksista, sotilaallisista sijoituksista ja Israelin toimintavapaudesta Syyriassa. ^RE

Johtopäätös

Barrackin väite oli, että Israelin Abu al-Duhurin isku oli vältettävissä ollut kärjistys, jonka taustalla saattoi turvallisuusperustelun lisäksi olla poliittisia tai strategisia tavoitteita – mahdollisesti jopa yritys houkutella Turkki konfliktiin. Hänen mukaansa Yhdysvaltain tiedustelu ei vahvistanut Israelin väitettä lähestyvästä Turkin joukkojen sijoittamisesta, ja ennakkovaroituksen puuttuminen loi todellisen riskin Israelin ja Turkin ilmavoimien yhteenotosta. ^AT

Israel torjuu tämän tulkinnan. Katzin mukaan isku perustui selkeään tiedustelutietoon, tiedot jaettiin Washingtonin kanssa ja Syyriaa varoitettiin ennen operaatiota.

Julkinen aineisto ei ratkaise keskeistä tiedustelukiistaa. Se osoittaa kuitenkin selvästi, kuinka vaarallinen kuilu voi syntyä taustalla jatkuvan yhteistyön ja julkisesti toteutettujen sotilasoperaatioiden välille.